Kommentti: Janis Joplin kuoli 50 vuotta sitten ja oli perustamassa turhaa ”kerhoa” - Musiikki - Ilta-Sanomat

Kommentti: Entä jos Janis Joplin olisi raitistunut ja turha kerho jäänyt perustamatta?

Naislaulajien tietä rocklavoille raivannut Janis Joplin kuoli 50 vuotta sitten. Mitä hänen – ja muiden 27-vuotiaina kuolleiden tähtien –kohtalosta pitäisi ajatella? kysyy musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.

4.10. 11:01

Suruviesti tuli vain pari päivää Jimi Hendrixin hautajaisten jälkeen lokakuussa 1970: yhdysvaltalaislaulaja Janis Joplin on kuollut heroiinin yliannostukseen 4.10. losangelesilaisessa hotellissa.

Molemmat olivat 27-vuotiaita. Saman ikäisiä olivat elämänsä päättyessä myös Rolling Stonesin kitaristi Brian Jones (kuoli 1969), Jim Morrison (1971), Kurt Cobain (1994) ja Amy Winehouse (2011).

Ei, heidän varhaista kuolemaansa ei ole syytä juhlia. Mutta jokaisen elämäntyössä riittää muisteltavaa – ja kuunneltavaa.

Samalla voi miettiä, miksi kaikkien elämä päättyi niin varhain.

1960-LUVULLA rockin tärkeiksi arvoiksi nousivat seksi ja huumeet.

Myös Janis Joplin nautiskeli – e-pilleri oli yleistynyt ja aids oli vielä tuntematon. Laulaja oli seksisuhteessa kaikkien Big Brother and The Holding Company -yhtyeensä jäsenten kanssa.

Sängyssä hän olisi halunnut sinetöidä myös levytyssopimuksen tuottaja Clive Davisin kanssa. Tämä tyytyi muistelmiensa mukaan allekirjoittamaan diilin kynällä – ja suudelmalla, sentään.

Elettiin hippiaikaa, jakamistaloutta monin tavoin.

Janis Joplinin uraa varjostivat vakavat päihde- ja mielenterveysongelmat.­

Texasin Port Arthurissa kasvaneen Joplinin tapauksessa kyse oli myös vanhempien konservatiivisten arvojen haastamisesta. Äiti kasvatti sukupolvelleen tyypilliseen tapaan Janis-tytärtä tähtäämään ennen kaikkea koulutanssiaisten kuningattareksi.

Janista tämä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Terävään, kriittiseen – ja kapinalliseen – tyttöön suhtauduttiin koulussa oudoksuen. Kavereita löytyi, mutta heitä yhdisti ulkopuolisuuden tunne.

Automatka Texasista Louisianaan muutti kaiken: Janis Joplin löysi mustan musiikin. Kapinallista sekin, sillä blues oli 1960-luvun alussa leimallisesti afroamerikkalaisten musiikkia, vaikka bluesartistit inspiroivat myös ensimmäisen aallon brittibändejä kuten Rolling Stonesia.

Janis Joplin lauloi vahvalla, räkäisellä äänellä. Hänen esiintymisensä oli vimmaista, kaikkensa antavaa. Läpimurto isomman yleisön tietoon tulikin yhdellä festivaalikeikalla. Maineikkailla Montereyn -festivaaleilla 1967 yleisö tuijotti kirjaimellisesti monttu auki, kun Joplin paahtoi menemään.

Seuraavaan kolmeen vuoteen mahtui koko ura: paljon keikkoja ja julkisuutta sekä neljän albumin nauhoitukset. Mestariteos Pearl (1971) julkaistiin vasta kuoleman jälkeen.

Surullinen 27-vuotiaina kuolleiden kerho: vas. Brian Jones, Amy Winehouse, Kurt Cobain, Jimi Hendrix ja Jim Morrison.­

Joplin vaihtoi kolmessa vuodessa bändiä kahdesti. San Franciscon hippikaverit eli Big Brother and The Holding Company sai väistyä ammattimaisemman yhtyeen eli Kozmic Blues Bandin tieltä. Mutta hippien kanssa jammaileminen ei ollut valmentanut bändijohtajaksi eikä Joplin saanut kovista soittajista kaikkea irti. Pearlin hän valmisteli taas uuden ryhmän, Full Tilt Boogie Bandin kanssa.

Päihdeongelma haittasi koko ajan. Alkoholi, amfetamiini ja heroiini olivat tulleet arkeen hauskanpitona ja kapinan muotona, mutta Joplinin kerrotaan pyrkineen eroon aineista ja viettäneen myös huumeettomia kausia.

Joplinin läheiset ovat kuvailleet ”huumeiden täyttäneen aukkoa hänen elämässään”. Laulajaa riivasivat ristiriitaiset toiveet.

Joplinin kaipasi äitiyttä ja perhe-elämää – ja toisaalta hänelle oli tärkeää käydä Port Arthurissa näyttämässä vanhoille vieroksujilleen menestyneensä omilla, boheemeilla valinnoillaan.

Kehopositiivisuutta ei tunnettu, ja Joplin tunsi olemuksestaan jatkuvaa epävarmuutta.

Musiikissa hän oli uudisraivaaja. Rock oli ennen häntä seistenpissaajien touhua. ”Rockin ensimmäiseksi naiseksi” kutsutun Joplinin alemmuudentunne ei koskaan hellittänyt. Hänen kerrotaan ihmetelleen, kuinka hän, ”ruma nainen Texasista”, pääsi tapaamaan isoja tähtiä.

Vei aikaa, ennen kuin hän tajusi olevansa yksi tähdistä.

Ja liian pian sen jälkeen häntä vietiinkin jo yhdeksi Club 27:n perustajista – 27-vuotiaana kuolleiden tähtien ”kerhoon”.

Turha kerho.

Entä jos Joplin olisi hyväksynyt itsensä? Entä jos hän – samoin kuin Winehouse, Cobain, Hendrix ja Jones – olisi saanut tukea päihde- ja mielenterveysongelmiinsa niin, että olisi raitistunut?

Voisiko heitä kaikkia kuunnella nyt paremmalla omalla tunnolla?

Ilman, että heitä kuulee hyväksikäytettävän ”legendoina”, traagisen myyvän taiteilijamyytin kokijoina?

Olisivatko he kaikki yhä elossa?

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?