50 vuotta Jimi Hendrixin kuolemasta – kolme suomalaismuusikkoa kertoo, miksi mies on edelleen legenda - Musiikki - Ilta-Sanomat

50 vuotta Jimi Hendrixin kuolemasta – kolme suomalaismuusikkoa kertoo, miksi mies on edelleen legenda

Kitaristi Jimi Hendrixin kuolemasta tulee kuluneeksi 50 vuotta. IS kysyi kolmelta eri sukupolven suomalaismuusikolta, miksi kitaristilegendan musiikki on ajankohtaista vielä vuonna 2020.

Jimi Hendrix Isle Of Wightin festivaaleilla Britanniassa elokuussa 1970. Muutama viikko myöhemmin Hendrix kuoli. Keikalta julkaistiin myöhemmin livealbumi.­

18.9. 6:41

Nyt ei ole liioittelua puhua legendasta, jonka musiikki elää – jopa 50 vuotta hänen kuolemansa jälkeen!

Jimi Hendrix kuoli 18. syyskuuta 1970.

Perjantaina iltapäivällä Suomen aikaa klo 14.45 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun lontoolaisen St Mary Abbot -sairaalan lääkäri John Bannister julisti yhdysvaltalaismuusikon kuolleeksi.

Omaan oksennukseensa tukehtuneesta kitaristista tuli yksi jäsen surulliseen kerhoon 27-vuotiaina kuolleita rocktähtiä. Seurana kerhossa ovat muun muassa blues-legenda Robert Johnson (kuoli vuonna 1938) ja Rolling Stones -kitaristi Brian Jones (1969) sekä Hendrixin jälkeen menehtyneet Janis Joplin (1970), Jim Morrison (1971), Kurt Cobain (1994) ja muun muassa Amy Winehouse (2011).

Hendrixin julkinen sooloura kesti vain neljä vuotta, mutta noiden vuosien aikana hän uudisti kitaransoiton perusteellisesti. Vaikka 1960-luvulla taiteellinen kunnianhimo ja kokeilunhalu yhdistyivät kaupalliseen menestykseen Beatlesin, Beach Boysin ja monen muun ansiosta mutkattomammin kuin koskaan, juuri Jimi Hendrixiä voidaan pitää vuosikymmenen tärkeimpänä yksittäisenä muusikkona.

IS kysyi kolmelta eri sukupolven suomalaismuusikolta, miksi Hendrix oli niin ainutlaatuinen? Miksi hänen musiikkinsa puhuttelee edelleen yhä uusia kuulijoita?’

Saksofonisti Juhani ”Junnu” Aaltonen

Saksofonisti Juhani ”Junnu” Aaltonen.­

Saksofonisti Juhani ”Junnu” Aaltonen, 84, muistaa, kuinka katseli ”joskus VHS-aikaan” työhuoneellaan vantaalaisessa autotallissa Hendrixin esiintymistä. Aaltonen, yksi kaikkien aikojen käytetyimpiä suomalaisia studiomuusikkoja ja muun muassa Tasavallan presidentti -yhtyeen ja UMO-orkesterin jäsen, sanoo ”näkevänsä musiikin kuvina”.

– Kun Hendrix soitti, hän leijui 40 senttiä ilmassa, Aaltonen sanoo.

– Soittajat pysyvät tavallisesti maan pinnalla, iskevät tahtia, mutta Hendrix lähti lentoon.

Jazz-mies selventää. Hän kuvailee, että jammailua voi verrata surffaamiseen: kun soitto kulkee, liitää aallon harjalla. Mutta yksikin väärä ääni tai muunlainen herpaantuminen merkitsee sitä, että liito katkeaa. Soittaja ”putoaa” – kuin surffaaja laudalta.

– Hendrix saattoi jatkaa liitämistä niin pitkään kuin tahtoi.

Hän nostaa kitaristin musiikin historiassa poikkeuksellisten lahjakkuuksien harvalukuiseen joukkoon. Jazz-legendat John Coltrane ja Miles Davis olivat Aaltosen mielestä samasta puusta veistettyjä kuin Jimi Hendrix.

– Kaikkien soitossa välittyi tunne. Kyse ei ollut vain oikeista äänistä – niitä pystyy soittamaan kuka tahansa – vaan siitä, mitä he soitollaan pystyivät välittämään, Aaltonen sanoo.

– Bluesia on helppo soittaa, mutta vaikea tuntea, Hendrix itse sanoi.

Hendrix tunsi – ja osasi välittää tunteen. Tätä mieltä ollaan Aaltosen Vantaan-kodin lisäksi Yhdysvaltain Clevelandissa. Siellä sijaitseva Rock And Roll Hall Of Fame on julistanut Hendrixin olevan ”epäilemättä rockhistorian suurin instrumentalisti”.

Seattlessa syntynyt ja hetken aikaa myös Kanadan Vancouverissa lapsuudessaan asunut Hendrix ei päässyt musiikkioppilaitosten ovia repimään. Kitaristi kypsyi vaatimattomissa oloissa.

– Itseoppineitahan monet poikkeuslahjakkuudet ovat, Aaltonen sanoo.

– Eipähän ole musiikkikoulutus päässyt latistamaan.

Haitaristi Pale Saarinen

Haitaristi Pale Saarinen.­

Haitaristi Pale Saarinen, 57, on tehnyt pitkän muusikonuran uudistaen harmonikan mainetta. Jos pitää instrumenttia lähinnä vanhaan tanssimusiikkiin, kansanmusiikkiin tai satunnaisesti taidemusiikkiin sopivana, ei ole kuullut Saarisen Jimi Hendrix -tulkintoja.

Saarinen revittelee Hendrix Rhapsodyssa niin, että palkeet ovat kovilla.

– Jimi Hendrixin musiikissa oli kaikkea, Saarinen julistaa.

– Jimi kehitti rockin ilmaisua psykedeelisiin sfääreihin ja modernisoi samalla bluesin käsitteitä. Näistä eväistä ammentavat edelleen useat bändit ja artistit ympäri maailmaa myös jazzissa.

Saarinen nostaa esiin mielenkiintoisen ulottuvuuden Hendrixin soittajanluonteesta: sen lisäksi, että tämä oli itseopetellut ja paljon treenannut poikkeuslahjakkuus, Hendrix osasi olla esiintyessään jännittämättä. Hänen soittonsa tosiaan virtasi, siinä oli soiva flow, jos jossain.

– Hänen kehonsa oli livetilanteessa täysin rento. Soitto oli kuin hallittu äidinkieli. Se oli puhetta, kommunikointia ja seksuaalista tulkinnan latausta.

Hendrixin sanotaan olleen ujo. Hän myös kuoli niin nuorena, ettei hän ehtinyt elinaikanaan pahemmin avata motiivejaan ja innoituksensa aiheita. Voimme vain arvata, miten soiton vimmaisuuteen ja vuosikymmenten takaa koskettavaan tunneilmaisuun vaikutti esimerkiksi se, että Jimi Hendrix menetti äitinsä Lucillen ollessaan vain 14-vuotias – eikä alkoholisoitunut Al-isä päästänyt Jimiä ja tämän veljeä lainkaan hautajaisiin.

Charles R. Crossin kirjoittaman Room Full of Mirrors: A Biography of Jimi Hendrix -elämäkerran (2005) mukaan Hendrix oli joutunut lapsuudessaan myös seksuaalisesti hyväksikäytetyksi.

Kitaristi Marzi Nyman

Kitaristi Marzi Nyman.­

Kitaristi Marzi Nyman, 41, on julkaissut soololevyjä ja tehnyt runsaat 20 vuotta kestäneen uransa aikana yhteistyötä lähes kaikkien suomalaisten pop-, rock- ja jazz-artistien ja -muusikoiden kanssa.

Räväkkänä soittajana ja esiintyjänä tunnetun Nymanin voi sanoa sisäistäneen Jimi Hendrixin taiteilijaluonteesta olennaisen myös omaan tekemiseensä: mieluummin överit kuin vajarit.

Mutta kuinka ollakaan, Nyman ei ole aina ymmärtänyt Jimi Hendrixin ylistettyä mainetta!

– Ihmettelin nuorena, että mitä jengi keuhkoaa. Olin kiinnostunut teknisesti virtuoottisemmasta kitaransoitosta, Steve Vaista ja vastaavista, Nyman kertoo.

Vähitellen viesti meni kuitenkin perille. Nyman alkoi ymmärtää, mikä ilmaisuvoima Hendrixin soitossa onkaan.

– Esimerkiksi Machine Gun -biisin liveversiossa kitarasooloa soitetaan vain yhden soinnun päälle pitkään. Ja intensiteetti kasvaa koko ajan.

Marzi Nyman muistelee tarinaa, jonka mukaan lontoolaiset muusikot saapuivat katsomaan puheenaiheeksi noussutta amerikkalaiskitaristia, kun tämä muutti Lontooseen.

– He möksähtivät, kun näkivät, miten ylivoimainen Hendrix oli. Ensinnäkin hänellä oli esiintyjänkykyjä ja karismaa, Nyman sanoo.

Sitä Hendrixillä tosiaan oli. Ei riittänyt, että hän oli soittajana virtuoosimainen, hän myös esiintyi uraauurtavan näyttävästi. Hän soitti kitaraa niskansa takana ja suullaan – ja sytytti esiintymisensä lopuksi kitaran jopa palamaan. Lava-asenteessa näkyi, että Hendrix oli soittanut ennen omaa uraansa esiintymiseen ja show-elkeisiin panostaneiden soul-laulajien, kuten Ike ja Tina Turnerin, Wilson Pickettin ja Sam Cooken taustabändeissä.

Jos brittipoppareille oli siihen saakka riittänyt, että vähän heilutetaan päätä ja näytetään tyylikkäiltä Carnaby Streetiltä hankituissa asuissa, niin eipä riittänyt enää.

– Varsinkin, kun Hendrixillä oli soittopuoli niin hallussa.

Kerrotaan siis myös, että Englannissa jo tuolloin arvostusta nauttinut Eric Clapton kutsui maahan 1966 muuttaneen Hendrixin Cream-yhtyeensä treenikämpälle – vain todetakseen, että Lontooseen on saapunut uusi kitarakuningas.

– Tämä kaikki on tietysti repaleista folklorea, jota syntyy legendojen ympärille heidän kuolemansa jälkeen, Nyman miettii.

Toukokuussa 1967 Hendrix esiintyi Tukholman Gröna Lundissa. Kaksi päivää aiemmin hän oli hurmannut suomalaisyleisön Helsingin Kulttuuritalolla.­

Tarinoita Hendrixistä tosiaan riittää. Hän on 1960-luvun ikonisia kasvoja. Sen lisäksi, että hän on yksi vuosikymmenen rokkiräjähdyksen pääpanostajista, hänellä riitti kosketuspintaa myös muihin ajan ilmiöihin.

Hippiaikaa leimannut päihdeongelma koitui jopa Hendrixin kohtaloksi: St Mary Abbotin sairaalan ilmoittama kuolinsyy sai lisäväriä, kun Hendrixin kanssa viimeisen vuorokauden viettänyt Monica Danneman kertoi kitaristin nauttineen alkoholin jatkoksi 18-kertaisesti sallitun määrän unilääkettä.

Yksin Hendrix ei siis mennyt nukkumaan viimeiseksi yöksikään. Hän antoi 1960-luvun vapaalle seksille kasvot – ja enemmän. Yhdysvaltalaisen kuvataiteilija Cynthia Plaster Casterin aikanaan paljon kohua herättänyt teossarja koostuu rocktähtien peniksistä tehdyistä kipsimuoteista.

Hendrixin mukanaolo projektissa mainitaan aina, kun teoksista puhutaan.

Legenda siis elää monella tavalla.

Hendrix aavisti sen. Kuin testamentikseen hän sanoi:

– Kun kuolen, haluan ihmisten soittavan musiikkiani, villiintyvän ja hämmentyvän.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?