Pikkutuhmalla kansitaiteella myytiin huoltoasemilla miljoonia c-kasetteja – yksi jäljitelmähittien salatuista luottolaulajista oli Espoon kaupungin virkamies - Musiikki - Ilta-Sanomat

Kasettien kulta-aika

Hittibiisien cover-äänitteiden myynnistä tuli Suomessa 1970-luvulla suuren kokoluokan bisnes. Huoltoasemat täyttyivät kasettitelineistä, joissa ei myyty hittien alkuperäisiä versioita vaan niistä tehtyjä jäljitelmiä.

Julkaistu: 1.8. 6:56

Tummat silmät ruskea tukka, Avaa hakas, Olen suomalainen… Huoltoasemilla myydyiltä kokoelmakaseteilta löytyy tuttuja 1970- ja 1980-lukujen hittejä, mutta keitä kummia ovat niitä esittävät laulajat? Ei Paula Koivuniemi, Kake Randelin tai Kari Tapio, vaan Meiju, Hanski, Veijo Säiliö ja muut tuntemattomat nimet?

C-kasettien huippuaika oli myös jäljitelmä-äänityksiä sisältävien kokoelmien aikakautta. Finnhits-kokoelmien suosion innoittamana huoltoasemien ja ruokakauppojen kasettitelineisiin ilmestyi äänitteitä, joissa tuttujen hittien tulkitsijoina eivät olleetkaan niiden alkuperäiset laulajat.

Se ei haitannut, sillä näitä kasetteja myytiin todella paljon. Monistamot painoivat töitä lähes tauotta. Useat levy-yhtiöt perustettiin vain julkaisemaan coverversioita suurimmista hiteistä.

  • Laita alta soimaan Merja ”Meiju” Lehtisen tulkitsema Menolippu!

– 1980-luvun alkupuolisko oli huoltoasemakasettien kulta-aikaa. 25 000 kappaletta oli normaali myyntimäärä, ja se taisi silloin olla kultalevyn raja, kasettikokoelmia julkaisseen JP-Musiikin Jarmo Jylhä muistelee.

– Turussa teimme Taxi By Night -kokoelmia, jotka oli suunnattu ammattiautoilijoille. Yhtenä kuukautena niitä myytiin melkein satatuhatta kasettia, reippaasti yli 90 000 kappaletta, Turun Kasettituotannolle työskennellyt Hannu Takala kertoo.

Kun c-kasetteja alettiin myydä 1960-luvun lopussa, niillä julkaistiin aluksi tavallisia albumeita. Jäljitelmäkasettien aika alkoi 1970-luvun puolivälissä. Listan kärkikappaleista koostetuille kokoelmalevyille oli kysyntää, mutta hitit jakautuivat eri levy-yhtiöille. Yksi yhtiö pystyi julkaisemaan kaikki päivän hitit samalla kokoelmalla, kun se teki kilpailijoiden julkaisuista omat versionsa.

Siihen äänitefirmat tarvitsivat nopeasti oppivia ja monipuolisia laulajia, joiden ei tarvinnut olla nimekkäitä. Riitti, että he osasivat laulaa hyvin ja uskottavasti senhetkisten suosikkiartistien kappaleita. Sekä miehille että naisille oli kysyntää, koska mies ei voinut tulkita naisartistin hittiä eikä päinvastoin.

Kasettien laulajat saattoivat olla entisiä keikkamuusikoita. Monet nimilaulajatkin esiintyivät niillä, koska coverkappaleiden laulaminen oli mukavaa vaihtelua omien levyjen tekemiselle. Oli myös aktiivisesti esiintyviä, mutta ei vielä kovin nimekkäitä solisteja, kuten myöhemmin Finlandersin laulajana tunnettu Arto Nuotio.

– Kokoelmia tehtiin aikamoiseen tahtiin. Minulta kysyttiin, käyvätkö tällaiset kappaleet, ja sitten mentiin, Nuotio muistelee.

Hän lauloi kokoelmille muun muassa Fredin, Tapani Kansan ja Jamppa Tuomisen hittejä.

– Se oli mukavaa hommaa, koska lauloin keikoillakin samantyyppistä musiikkia. Joskus niitä tulee hymyssä suin kuunneltua vieläkin. Pohjat ja kuorot niihin kuitenkin tehtiin hyvin.

Kokoelmien suosio kasvoi tasaisesti 1970-luvun loppupuoliskon ajan. Suomessa kärsittiin lamasta, mutta kasetit tekivät kauppansa.

– Kasettilaitekanta kasvoi 1970-luvulla todella paljon. Tavaraa piti saada äkkiä myyntiin, koska lähes kaikki meni kaupaksi. Edustajat kiersivät ympäri maata ja täyttivät myyntitelineitä, JP-Musiikin Jarmo Jylhä kertoo.

– Minullakin oli silloin kasettien jakelufirma. Kiersin huoltoasemia, ja niitä kasetteja myytiin tosi paljon per päivä. Ne olivat sopivan hintaisia, niissä oli monta eri artistia, ja kappaleet olivat hittejä. Huoltoasemilla hyllyt olivat vain kasetteja täynnä, Arto Nuotio muistelee.

Kotimaanlomat, mummolareissut ja ammattiautoilijoiden pitkät matkat kuluivat mukavammin kasetteja kuunnellen. Alkuperäisiä äänitteitä kuitenkin myytiin vain levykaupoissa ja tavarataloissa. Jäljitelmäkasettien myyntitelineet pystytettiin paikkoihin, joihin ihmiset pysähtyivät tien päällä ollessaan.

– Ne olivat pitkälti heräteostoksia. Kappalelista näkyi kannessa ja moni varmaan luuli, että ne ovat alkuperäisesityksiä. En tiedä kuinka moni pettyi, kun ne eivät olleet, mutta olihan hintakin halvempi. Normaali levy maksoi 80 markkaa, mutta näiden hinta oli 19,80 markkaa, Jarmo Jylhä kertoo.

Kasettien tuottajat kuuntelivat säännöllisesti hittilistat läpi. Kun uusia suosikkikappaleita tuli, niistä tehtiin heti omat versiot.

– Pyrittiin siihen, että kappale kuulostaisi mahdollisimman alkuperäiseltä. Laulajakin saattoi yrittää tulkintaa vähän sinne päin. Kappaleilla piti olla radiosoittoa ja tunnettavuutta, jotta niitä kannatti lähteä tekemään. Tuotannot olivat nopeita, mutta yleensä oli rento ja hyvä fiilinki, Jylhä jatkaa.

Entinen rocklaulaja Hannu Takala teki työkseen huoltoasemakasetteja Turun Kasettituotanto -yhtiölle. Se oli perustettu julkaisemaan ainoastaan hittien jäljitelmäversioita.

– Radion listalta tehtiin parhaat kappaleet pois, ja kasetti ilmestyi joka kuukausi. Puolet ajasta meni listojen kuunteluun ja niiden kappaleiden metsästämiseen, puolet studiolla, Takala kertoo.

Hän esiintyi kaseteilla laulajana sekä omalla nimellään että salanimillä. Takala saattoi olla samalla kasetilla myös Hanski ja Markku Tuominen.

– Jotkut versiot onnistuivat hyvin, mutta jotkut tehtiin niin hätäisesti, että oikein hirvittää. Tein lähes kaikki taustat yksin, studiossa oli syntikka ja rumpukone. Joskus palkattiin oikein soittajakin, jos piti olla laadukkaampi lopputuote. Kiire oli usein kova, ja laulajia haalittiin milloin mistäkin. Varsinkin naislaulajia, kun en voinut laulaa niitä biisejä itse.

Äänityksiä tehtiin sekä suurissa että pienissä studioissa. Helsingin Kulosaaressa toimineen Studio Brushanen omistaja äänitti kasetteja omakotitalon saunassa, hänen äitinsä monisti kasetit yläkerrassa. Laulut saatiin nauhalle ja kasetit nopeasti myyntiin. Kiirettä pidettiin erityisesti euroviisujen aikaan.

– Tanskalainen yhteistyökumppanimme oli teettänyt euroviisuista alkuperäisiä jäljittelevän nauhan, ja ostimme sen käyttöoikeudet. Kirjapaino ja monistamo oli valjastettu töihin viikonlopuksi. Viisujen loppukilpailu oli lauantaina, ja meillä oli heti maanantaina tarjota valmista tavaraa myyntiin. Hyrylän Shelliltä soitettiin jo samana iltana, että äkkiä lisää, kaikki kasetit on myyty, Jarmo Jylhä kertoo.

Kojon Nuku pommiin valittiin Suomen euroviisuksi vuonna 1982. Hannu Takalalle tuli Turussa töitä sen jälkeen.

– Minut käskettiin aamuksi studioon, enkä ollut kuullut koko biisiä. Sitä sitten kuuntelin, soitin taustat ja lauloin sen. Torvet koetin vetää syntikalla. Kaveri oli odottamassa koko ajan ja hän vei nauhan monistettavaksi. Se oli niin kammottavaa, etten ole sitä jälkeenpäin kuunnellut.

Vakituisesti kaseteilla laulaneilla solisteilla oli usein tietyt artistit, joiden hittejä he esittivät. Takalan ääni sopi erityisesti Kake Randelinin kappaleisiin. Myös Mikko Alatalon lauluja hän teki paljon.

Alatalon kappaleita tulkitsi JP-Musiikin kaseteilla salanimi Veijo Säiliö. Nimen taakse kätkeytyi laulaja ja lauluntekijä Kari Kuuva.

Eräällä Kuuvan keikalla juttelemaan tullut tyttö kehui häntä hyväksi laulajaksi, mutta hän sanoi pitävänsä Veijo Säiliön kappaleista enemmän. Kuuva ei paljastanut, että tyttö jutteli juuri kyseisen solistin kanssa.

Jylhän kasettien luottolaulaja Jukka Heino oli Espoon kaupungin virkamies, joka piti kaseteille laulamista mukavana vaihteluna päivätyölle. Ammattimuusikoille kokoelmilla esiintymiset olivat keikkoja siinä missä muutkin. JP-Musiikki maksoi kasettien laulajille 500 markkaa per biisi, mikä tarkoittaa nykyrahassa reilut 200 euroa.

1980-luvun alussa Turun Kasettituotanto lanseerasi kerran kuussa ilmestyvät Taxi By Night -kasetit, jotka sisälsivät pelkästään versioita sen kuukauden hiteistä.

– Neljätoista biisiä piti joka kuukausi saada ulos, joten laulajan piti olla nopea omaksumaan. Usein tultiin studiolle, ruvettiin kuuntelemaan biisiä että näin se menee, ja sitten laulettiin se nauhalle. Valmiit kasetit tulivat muutamassa päivässä. Biisit piti saada liikkeelle, koska kohta tuli jo uusi lista, Hannu Takala muistelee.

Sarjasta tuli suosittu, koska se ilmestyi säännöllisesti ja sillä oli iskevä nimi. Aiemmat huoltoasemakasettisarjat, kuten Kotimaiset suosikit, Kovat kotimaiset tai Suositut kotimaiset, tuppasivat sekoittumaan keskenään. Toisenlaista otsikointia teki Vexi Salmen yhtiö, joka julkaisi vuonna 1982 Maukasta matalaotsaisille -kasetin.

1980-luvun puolivälissä kasettibuumi hiipui. Julkaisijoita tuli markkinoille liikaa, ja cd-levykin teki tuloaan. Käännöshittien aikakausi alkoi mennä ohi, kun suomirockin suosio kasvoi. Dingon ja Eppu Normaalin laulujen jäljitelmät eivät enää myyneet.

Vuonna 1985 aloittaneet ensimmäiset paikallisradiot ryhtyivät soittamaan hittejä, joten niitä ei enää tarvinnut omistaa kasetilla. Myös verotus kiristyi.

– Ammattiautoilijat olivat pitkään pystyneet vähentämään verotuksessa kaikki huoltamo-ostoksensa. Myös ne ajomatkojen ratoksi ostetut kasetit, Rocket Records -levy-yhtiön Juha Rantala tietää.

Rantala ryhtyi vuonna 2012 uudelleenjulkaisemaan huoltoasemakasetteja cd:llä ja netissä. Yhtiöiden arkistoja penkoessaan hän perehtyi kasettituotantoon perinpohjaisesti. Rantala ylläpitää myös Facebookin Huoltoasemakasetit-fanisivua.

– Joukkoon mahtuu ehdottomasti levytyksiä, jotka eivät häpeä alkuperäisversiolle. Usein jäljitelmäversioihin panostettiin jopa enemmän kuin käännösiskelmän alkuperäiseen suomennosversioon. Hittiversio oli ehkä tehty artistille huonosti istuvien ulkomailta ostettujen musiikkitaustojen päälle, mutta jäljitelmäversio toteutettiin laadukkaammin suomalaisten muusikoiden kanssa.

Rantalan mukaan kaseteilta löytyy monia laulajia, joiden taidot jäivät turhan vähälle huomiolle.

– Esimerkiksi Piritta ja Merja ”Meiju” Lehtinen esiintyivät monien julkaisijoiden huoltamokaseteilla sekä julkaisivat myös sooloalbumeita. On sääli, että nämä lahjakkaat laulajat eivät nousseet suuren yleisön tunnettavuuteen. Esiintyjien joukossa on myös paljon maakuntien tähtiä, joiden henkilöllisyys jäänee mysteeriksi.

Kasettien tekijät tuskin arvasivat, että niitä kuunneltaisiin vielä 40 vuoden päästä. Rantala on kuitenkin saanut uudelleenjulkaisuistaan innostunutta palautetta. Vaikka kasettisoittimet ovat kadonneet autoista ja kasetit huoltoasemilta, niiden musiikilla on edelleen omat ystävänsä. Huoltoasemakasettien helmet soivat tämän kesän lomamatkoilla Spotifysta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?