Vuonna 1926 Helsinkiin lipui ”rikkaiden risteilyalus” – se toi mukanaan Suomeen ihmeellisen musiikin, joka muutti kaiken - Musiikki - Ilta-Sanomat

Vuonna 1926 Helsinkiin lipui ”rikkaiden risteilyalus” – se toi mukanaan Suomeen ihmeellisen musiikin, joka muutti kaiken

Helsinkiläinen Fazerin musiikkiliike 1929. Tarjolla matkagramofoneja ja levyjä!

Julkaistu: 21.5. 17:24

1920-luku toi suomalaisiin koteihin gramofonit – ja Suomeen iskelmän ja jazzin. Äänilevyjen myynti nousi miljoonaan vuosikymmenen lopussa.

Ihmekone lumosi teini-ikäisen Veikko Lavin Langinkosken kalliolla Kotkassa.

– Jo se tekniikka, että mustalta levyltä lähtee musiikkii ja lauluu, se oli ihme. Ja mä makasin kalliolla lumoutuneena ja tuijotin sitä levyä, Lavi muisteli.

Myöhemmin vuosikymmeniä itse levyille laulanut Lavi oli 1920-luvun lopulla vasta kuuntelija. Äänilevyt yleistyivät silloin kahdesta syystä.

Myyntiin tulivat halvat, käsikammella viritettävät matkagramofonit, jotka saattoi ottaa vaikka uimarannalle. Yleisönosastot täyttyivät ensi kertaa valituksista mekaanisen musiikin pakkosyötöstä, joka rikkoi luonnonrauhan.

Toinen syy oli, että vuonna 1928 äänilevyjen tullimaksua alennettiin 60 prosentilla. Vuosina 1917–1925 Suomessa ei tehty ainoatakaan äänilevyä, ja sen jälkeenkin suomalaiset muusikot matkustivat yleensä ulkomaille levyntekoon. Suomesta puuttuivat studiot ja levyprässäämöt. Kun suomalaisten muusikoiden Suomen markkinoita varten levyttämä levy tuotiin maahan, siitä piti maksaa tullia.

Kaikkia suomeksi laulettuja levyjä ei tarkoitettu Suomen markkinoille. 1920-luvun alkupuolella niitä tehtiin Yhdysvalloissa, yleensä New Yorkissa. Yhdysvalloissa levysoittimet yleistyivät ennen Eurooppaa. Huomattiin, että siirtolaiset ostivat mielellään omaa musiikkiaan. Jälkeenpäin maineikkaimmaksi amerikansuomalaisista laulajista nousi Hiski Salomaa, joka levytti tunnetulle Columbia Recordsille.

Suomalaisen musiikin sisältöön tuli vaikutteita rapakon takaa. Venäjän vallankumous katkaisi Suomen kautta kulkeneiden viihdetaiteilijoiden virran Pietariin. He pysähtyivät matkalla usein esiintymään Etelä-Suomen kaupungeissa. Viihteelle oli kuitenkin kysyntää, kieltolain aikana piti väkeä jollain houkutella ravintoloihin. Soitto soi myös salakapakoissa.

Original Dixieland Jass Band toi jazzin Eurooppaan.

Maailmalla kohistiin jazzista. Sen voittokulun käynnisti New Orleansista tullut valkoinen Original Dixieland Jass Band. Hurmattuaan Yhdysvaltain pohjoisvaltiot se matkusti menestyksekkäästi Lontooseen vuonna 1919.

Mitä kauemmas Eurooppaan tultiin, sitä vähäisemmiksi kävivät yhdysvaltalaisen mustan musiikin vaikutteet. Suomeen eurooppalainen ”melujazz” tuli Saksan kautta. Siinä suosittiin kilistimiä, kalistimia ja hassuja ääniä. Rytmillä ei ollut niin väliä.

Suomeen jazz saapui Andania-laivan bändin mukana.

Vuonna 1926 Helsinkiin ankkuroitui Yhdysvalloissa rikastuneita siirtolaisia kotimaahan tuonut risteilyalus Andania. Laivan Andania Yankees -yhtyeessäkin oli amerikansuomalaisia soittajia.

Yhtyeen soittoa Helsingin Oopperakellarissa seurasivat ihmeissään muun muassa Georg ja Eugen Malmstén.

– Ajatteli, että ai – tämäkö se on siis se todellinen jatsi, Eugen muisteli.

Georg Malmsten hyppäsi klassisesta musiikista iskelmän tähdeksi.

Andanian muusikkoja jäi Suomeen. Tärkein heistä oli Tommy Tuomikoski, joka soitti vielä tuolloin jazzissakin uutta soitinta saksofonia. Tuomikoski soitti Zamba- ja Ramblers-yhtyeissä.

Ylipäätään helsinkiläiset tanssiorkesterit suosivat eksoottisia nimiä kuten Amarillo, Bombay ja jopa Hanoy. Tunnetuin ja mahtavin oli Dallepé, joka otti nimensä Dallapé & Figio -harmonikasta.

Dallapé oli duunaribändi, jonka yleisö piti enemmän harmonikan soitosta kuin jazzin oikeaoppisuudesta. Se kiinnosti ehkä kourallista lukiopoikia.

Dallapé-orkesteri Toverien Kerholla vuonna 1932. Martti Jäppilä, Helge Pahlman, Matti Jurva, Pauli Impivaara, Eino Katajavuori, Paavo Raivonen, Erkki Majander ja Eero Lauresalo.

Vuonna 1929 Suomessa myytiin jo miljoona äänilevyä. Ensimmäinen suuri menestys oli Suomi Jazz Orkesterin Puuseppä vuonna 1928. Kyseessä oli Fazerin soitinkorjaamon työntekijöistä koottu studioyhtye, jonka johtohahmot olivat virolaissyntyiset veljekset Robert ja Hannes Kokko.

Puuseppä-kappaleessa laulu oli pienessä roolissa kuten tuon ajan tanssimusiikissa yleensä. Ennen kunnon mikrofoneja joku orkesterin jäsen saattoi laulaa megafoniin pikku pätkän, joka muuten olisi hukkunut orkesterin meluun. Asia korjaantui pian äänitys- ja esitystekniikan kehittyessä.

1920-luvun lopulla Yhdysvalloista alkoi tulla uudenlaisia laulajia, joita kutsuttiin croonereiksi. He olivat nimenomaan levylaulajia, joiden ääni ja ilmaisu olivat pehmeitä. Tunnetuin oli aluksi vuonna 1928 uransa aloittanut Rudy Vallée.

Tarvittiin taitoa. Vuonna 1929 Suomi Jazz Orkesterin solistina lauloi studiossa ”Topi Aaltonen” eli oopperalaulaja Ture Ara. Asfalttikukka oli ensimmäinen moderni suomalainen iskelmä. Sitä seurasi saman yhdistelmän Emma. Myöhemmin kansallisoopperaan kiinnitetylle Aralle viihdemusiikki oli kuitenkin vain sivupolku.

Ara jätti suosiolla kentän toiselle klassista koulutusta saaneelle laulajalle, Georg Malmsténille. Tästä tuli uuden suomalaisen iskelmän todellinen tähti.

Suomalainen musiikki ja muoti saivat vaikutteita ulkomailta sekä levyiltä että aikakauslehdistä.

Suomennoksen ”iskelmä” teki saksalaisesta ”Schlagerista” Malmsténin sanoittaja R. R. (Roine Rikhard) Ryynänen. Hänen tekstittämänsä Särkynyt onni myi vuonna 1929 valtavat 17 000 kappaletta.

Iskelmä oli melodisempaa ja tunteikkaampaa kuin sitä ennen suositut pilalaulut, kupletit. Niissä huomio oli tekstissä, joten esittäjä ei tarvinnut kummoista säestystä, joka olisi vain peittänyt hänen tarinansa. Toki J. Alfred Tannerin viitoittamalla tiellä jatkoivat Rafu Ramstedt, Tatu Pekkarinen ja Matti Jurva.

Tulevaisuus kuitenkin kuului Malmsténin tyyppisille, tunteita liikuttaville laulajille. Orkesterit heidän taustallaan tarjosivat myös mahdollisuuden tanssia lähekkäin.Lähteet: Warsell: Georg Malmstén: Suomen iskelmäkuningas; von Bagh & Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja; Gronow, Lindfors, Nyman (toim.): Suomi Soi 1; Pomus.net

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?