Suomen thrash-ylpeys Lost Society yhdisti voimansa Apocalyptican kanssa – ”Jos bändi loppuisi huomenna, niin jälkimaailmalle jäisi hieno musiikkiteos” - Musiikki - Ilta-Sanomat

Suomen thrash-ylpeys Lost Society yhdisti voimansa Apocalyptican kanssa – ”Jos bändi loppuisi huomenna, niin jälkimaailmalle jäisi hieno musiikkiteos”

Samy Elbanna luotsaa Lost Societya.

Samy Elbanna luotsaa Lost Societya.

Julkaistu: 15.11. 9:45

Jyväskylästä ponnistava Lost Society julkaisee uutta materiaalia tulevalta levyltään.

Lost Societyn laulaja ja kitaristi Samy Elbanna vilauttaa rannettaan. Siihen on tatuoitu teksti: best gig ever.

– Meidän ääniteknikolla oli tapana sanoa aina ennen lavalle menoa, että ”best gig ever” ja heittää läpsyt. Sitten 2014, just ennen meidän ekaa Suomen rundia, me otettiin kaikki nämä tatskat, kuka mihinkin kohtaan. Juttu on levinnyt ja nyt näitä näkee muillakin bändeillä. Kannattaa bongailla, Samy nauraa.

Samyn tatuointi on varsin loogisessa paikassa, kitaran otelaudalla viihtyvän käden ranteessa.

– Mulla on aina hauskaa lavalla, olen ihan king of the world! Mutta jos joskus sattuisi, ettei oikein lähde, niin tuijotan vain hetken omaa rannetta, kitaristi hymyilee leveästi.

Kuvituskuva

Myhäilyyn on muitakin syitä kuin hauska tatuointi. Lost Societyn uusi albumi, josta on kuultu jo muutaman biisin verran ennakkoherkkuja, alkaa olla valmis.

Tänään aiemmin julkaistut No Absolution ja Deliver Me -biisit saavat uuden kaverin, kun bändi julkaisee Into Eternity -kappaleen, jolla vierailee – ei enempää, eikä vähempää kuin – Apocalyptica.

Idea sellobändin mukaan tuomisesta tuli levyn tuottajalta, Joonas Parkkoselta, joka muistetaan Santa Cruzin perustajajäsenenä.

– Joonas on ensimmäinen ulkopuolinen, joka päästettiin mukaan ihan biisinkirjoitukseen asti. Me ollaan tehty varmaan kymmenen sessiota kolmen vuoden aikana, kun tätä uutta levyä on sävelletty ja äänitetty. Ihan loppupuolella tuli idea balladista. Päätettiin katsoa mihin se johtaa, kun mehän ollaan tunnettuja siitä, että mennään niin kovaa kuin pystytään, Samy kuvailee.

– Joonas keksi sitten lomalla ollessaan, että mitä jos pyydettäisiin Apocalypticaa messiin tähän biisiin. Se idea kuulosti hyvältä jo ihan paperillakin. Pari viikkoa siinä meni sen jälkeen, kun lähetettiin sähköpostia Eicalle (Toppinen). Lopputulos on niin siisti. Sellot eivät kuulosta siltä, että ne olisi jotenkin väkisin tungettu sinne. Kaikki kunnia sovituksista Apoille. Jos meidän bändi loppuisi huomenna ja me kaikki kadottaisiin jonnekin, niin jälkimaailmalle jäisi hieno musiikkiteos.

Lost Society on thrashia, nopeaa ja kiukkuista. Mutta bändin soitossa kuuluu vaikutteita mitä erilaisemmasta musiikista genrerajoista välittämättä.

Kuvituskuva

– Kolmannen levyn jälkeen monet ovat olleet yllättyneitä, että ai, te pystytte tekemään tuollaistakin? Eihän me aloitettu musan kuuntelua jostain Slayerista. Mun juuret on syvällä Dire Straitsissa ja Pink Floydissa. Samalla olen aina tykännyt myös popista ja räpistä. Ja tykännyt sillä asenteella, että jos joku kuulostaa hyvältä, niin diggailen sitä ylpeänä. Nyt neljännen levyn kohdalla on vihdoin myös uskallettu tuoda niitä aspekteja esille myös omassa musiikissa.

Bändin fanit ovat saaneet odottaa uutta pitkäsoittoa pian kolme vuotta.

– Ajatellaan positiivisen kautta. Vaikka vanhin biisi uudella levyllä on sävelletty kaksi ja puoli vuotta sitten, se kestää ja on edelleen ajankohtainen. Jos miettii vaikka Jimi Hendrixiä, niin miehen 40 vuotta sitten tekemät biisit kuulostavat edelleen relevantilta. Jos pystyisi tekemään jotain sellaista, että oma musakin selviää yhtä pitkään, kitaristi haaveilee.

– On hienoa, jos pystymme luomaan jotain ajatonta ja vielä sillä lailla, ettei ajatella tekevämme sitä – eikä ylianalysoida sitä. Me halutaan, että nauhoitusten loputtua kaikki kivet on käännetty, mutta ei silti mietitä liian pitkään niitä juttuja. Usein se eka juttu on se paras.

Kuvituskuva

Lost Societyn suuri voima kumpuaa yhdessä tekemisestä. Ystävykset viettävät paljon aikaa treenikämpällä ja kaikki tuovat oman panoksensa musiikkiin.

– En halua, että homma menee niin, että 30 vuotta sävelletään sama levy uudelleen ja uudelleen. Nyt laitettiin viisi miestä, jotka rakastavat musaa, samaan huoneeseen ja siitä syntyi tämä levy.

– Puolet hauskuudesta on olla yhdessä ja treenata. Soittaa, höpötellä ja juoda kahvia. Kun olet treenannut kuukaudessa 28 päivää samojen naamojen kanssa, niin onhan sulla maailman tiukin bändi kasassa, Samy nauraa.

Bändille on muodostunut jo lähes telepaattinen yhteys jäsenten välillä.

– Me voidaan Artun (Lesonen, kitara) kanssa tuijottaa toisiamme lavalla ja yhdellä kulmakarvan vinksauksella toinen tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Musiikillinen telepatia syntyy kovasta treenistä ja livenä improvisoinnista. Esikuva löytyy Englannista.

– Mulle Iron Maiden on massiivisin bändi koskaan. Heissä on siistiä se, että levyllä on tietty soolo, mutta livenä se elää. Yleisön jäsenenä voi sanoa, että on saanut kuulla konkreettisesti jotain uniikkia. Se on tosi nastaa. Ja heille, jotka diggaavat meistä levyllä, niin tulkaa katsomaan livenä. Siellä me ollaan vielä enemmän himassa.

Kuvituskuva

Lost Societyn kuuden keikan Suomen kiertue starttaa joulukuussa. Best Tour Ever -nimellä kulkevalla turneella kuulee jyväskyläläisten lisäksi myös Shiraz Lanea, Arionia ja Wheeliä.

Los Societyn neljäs albumi ilmestyy ensi vuoden alkupuolella. Tarkkaa päivää ei ole vielä lyöty lukkoon.