Kommentti: Toimittaja tapasi yhden aikansa lahjakkaimman artistin vuonna 1998 – eikä hänen kanssaan tarvinnut pingottaa

Julkaistu:

historia
Prince käytti tuolloin nimeä The Artist, mutta olkoon nimi mikä tahansa, pienikokoinen ja siro mies kuului kiistatta musiikin kuninkaallisiin, kirjoittaa toimittaja Merja Asikainen.
Kuinka monta kertaa olenkaan toivonut omaavani valokuvamuistin. Muistin, joka tallentaa kaiken loppuiän yksityiskohtia myöten. Sillä olisi ollut käyttöä New Yorkissa heinäkuussa 1998.

The Artist oli päässyt eroon Warner-levy-yhtiönsä ikeestä, lopettanut kirjoittamasta poskeensa sanan slave (orja) ja perustanut oman levy-yhtiön. Ehkä sen kunniaksi harvoin haastatteluihin myöntynyt artisti tapasi uutuusalbuminsa New Power Soul merkeissä tarkkaan valittua mediaa.

Yksi haastatteluista myönnettiin Suomeen. Artistia edusti Suomessa levy-yhtiö BMG. Haastattelulle olisi ollut ottajia jonoksi asti, joten ratkaisu tuskin oli helppo. Ei voi kuin kumartaa syvään. Tein tuolloin IS:n lisäksi haastatteluja tv:lle ja edesmenneelle Radio Ykköselle, mutta koska artisti ei halunnut tulla kuvatuksi eikä äänitetyksi, juttu päätyi vain IS:lle.

Tapaamispaikka helteisen kuumassa New Yorkissa oli kuuluisa studio Hit Factory. Aikataulussa oli yhdistetty Brasilian ja Suomen haastatteluajat. Perusteluna oli, että saisimme olla artistin kanssa pidempään, jos tapaisimme hänet yhtä aikaa. Brasilialaistoimittaja oli nuorehko mies, jonka englanninkielen taito oli varsin rajoittunut. Hän vaikeni sovinnolla suurimman osan aikaa.


Kaikista suurimpien tähtien tapaamisissa keskustelua valvoo usein joku tähden taustajoukoista pyrkien läsnäolollaan samalla muistuttamaan siitä, että ihan mitä tahansa ei kannattaisi kysellä. Näin ei ollut Princen kohdalla. Istuimme studiotilan hämärässä viileydessä keskenämme kolmestaan. Me brasilialaisen kanssa rinnakkain ja Prince aivan kosketusetäisyydellä edessämme.

Princen kanssa ei tarvinnut pingottaa, hän ei tärkeillyt vaan hurmasi lämmöllään ja huumorintajullaan. Ei hän välttämättä vastannut aina juuri siihen mitä kysyttiin, mutta kerrankin se ei haitannut. Prince vitsaili ja laski leikkiä, mutta puhui myös syvällisiä. Hänestä tuli vuosituhannen vaihteen tienoilla Jehovan todistaja, mutta uskon asiat tuntuivat olevan hänellä vahvasti mielessä jo kesällä 1998.


Tuntui hienolta hengittää samaa ilmaa nerokkuuteen asti lahjakkaan taiteilijan kanssa. Prince käytti tuolloin nimeä The Artist, mutta olkoon nimi mikä tahansa, pienikokoinen ja siro mies kuului kiistatta musiikin kuninkaallisiin. Ja päinvastoin kuin monien taiteilijanimien kohdalla, Prince oli jo kasteessa saatu nimi. Myös muusikkoisä käytti esiintymiskeikoillaan Prince-nimeä. Princen muistelmissa kerrotaan, kuinka opettajat kokivat aikanaan koulussa vaikeaksi kutsua oppilasta nimellä Prince, joten koulussa pienen muusikonalun lempinimi oli Skipper.

Maailman huippunimien joukostakin Princen tapaaminen on jäänyt mieleen omassa luokassaan. Huolimatta siitä, etteivät Marlon Brando, Jack Nicholson, Robert Redford tai lukuisat muutkaan ole ihan kevyttä sarjaa. Ei voi kuin olla kiitollinen hienosta kohtaamisesta. Prince teki lähtemättömän vaikutuksen. Hän osoitti, että suurimmankin lahjakkuuden ja karisman takaa löytyi lämmin ihminen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt