Viisuvoittaja Leena, 40, fanitti Dingoa vuosien ajan – nyt hän on yhtyeen ensimmäinen naispuolinen jäsen: ”Vieläkin epätodellinen olo”

Julkaistu:

Kosketinsoittaja Leena Peisa on Dingon ensimmäinen naispuolinen jäsen.
Dingolla on ollut valtava vaikutus kosketinsoittaja Leena Peisan, 40, elämään. Alkuvuodesta 2018 hänet pyydettiin mukaan Dingoon, mutta Dingon tärkein merkitys Peisan elämään ajoittuu 1980-luvun puoliväliin. Tuolloin alle kouluikäinen Peisa hurmaantui täysin Dingon musiikista.

– Dingosta tuli kimmoke alkaa soittaa ja innoituksen lähde siihen, että minusta tuli kosketinsoittaja. En tiedä, olisiko minusta tullut muusikkoa ilman Dingoa, Leena Peisa pohtii.

Syntetisaattoria vanhemmat eivät alle kouluikäiselle hankkineet, mutta pianotunnit hän sai aloittaa.

– Haaveena oli päästä jonain päivänä soittamaan bändiin.

Dingon kosketinsoittaja Pete Nuotio synnytti Peisassa ihmetystä.

– Pete Nuotio oli minulle kuin todeksi tullut velho, jonka oppiin olisin halunnut päästä. Hän soitti pianon näköistä soitinta, mutta sieltä tuli todella jänniä soundeja. Ihmettelin, miten hän pystyi taikomaan laitteistaan muitakin kuin pianosoundeja.


Vaikka tuli muita suosikkibändejä ja muunlaista musiikkia, Dingo pysyi aina taustalla mielessä.

– Missään vaiheessa Dingo ei unohtunut. Olihan se ollut minulle niin suuri vaikuttaja.

Aiemmin Lordi-yhtyeessä soittanut Peisa oli mukana tuomassa Suomen ainoaa Euroviisu-voittoa. Hän oli bändissä silloinkin, kun yhtye teki englanninkielisen version Dingo-hitistä Autiotalo.


– Silloin tapasin Neumannin, mutta muuten emme tunteneet entuudestaan, kun minut pyydettiin mukaan Dingoon.

Nyt parin vuoden bändissä olon jälkeen hän tuntee lapsuuden suosikkinsa paremmin.

– Neumann on taiteilija ja legenda, jota katseli silloin aikanaan vain levyjen kannessa. Joskus vieläkin tulee Neumannin seurassa vähän epätodellinen olo.

Peisa on Dingo-historian ensimmäinen naisjäsen.

– Muusikot ovat valtaosin miehiä, mutta toivoisin, että naismuusikoille annettaisiin yhtäläiset oikeudet soittaa bändeissä. Naisen paikka ei ole enää vain yleisön joukossa. Haluaisin esimerkilläni osoittaa, että tytöistäkin voi tulla ammattimuusikoita myös bändeihin.


Dingoon liittymisen myötä Peisa on saanut sosiaalisessa mediassa paljon uusia seuraajia. Valtaosa on ollut miehiä. Dingon keikoilla on nykyään miehiä myös eturivissä.

– Sitä en kyllä tiedä, onko sillä mitään tekemistä minun kanssani. Ja sifonkiliinat heiluvat yleisössä, Leena kertoo.

– Yleisössä on usein niitä, jotka ovat pukeutuneet viimeisen päälle kasarityyliin. Minullakin on yleensä mikrofonitelineessä kiinni pinkki sifonkiliina. Se on äidin minulle 80-luvulla ostama aarre.

Vaaleanpunainen sifonkiliina oli mukana myös lauantaina Helsingin Savoy-teatterissa, kun vietettiin Neumannin 60-vuotisjuhlakonserttia.

Peisa on halunnut pysyä kiinni toisessa työssään erityisnuorisotyön parissa, vaikka keikkailu vaatiikin aikaa.

– Dingossa on vanhan liiton rokkimeininkiä. Sanoisinko, että hyvässä ja pahassa. Aina ei mennä kaikista järjestelmällisimmän mukaan, mutta sovitut hommat hoidetaan.

Peisan mukaan dingolaiset ovat mukavia ja sydämellisiä miehiä.

– Keikan jälkeen jutellaan joskus hotellihuoneessa aamuun asti leppoisia. On mukavaa, jos saa heidät muistelemaan menneitä. On mielenkiintoista kuulla, millaista oli 70-luvulla sellaisten porilaisten nuorten miesten elämä, jotka eivät sopineetkaan ihan siihen tavanomaisimpaan pikkukaupungin muottiin.


Bändiläiset suhtautuvat Leenaan suojelevasti.

– Välit ovat lähes isällisiä, koska meillä on sen verran ikäeroa.

Peisa on nykyään dingolaisista ainoa, joka meikkaa.

– Harmi kyllä, sillä usein yritän sanoa, että muutkin voisivat laittaa vähän meikkiä. Asiasta puhutaan, mutta ei sitä ole ainakaan vielä tapahtunut, Leena hymyilee.