Yö-muusikot yhdessä lavalla riitojen jälkeen – Yö Revisited -keikalla yllätysesiintyjä, hittikimara ja hiljainen hetki

Julkaistu:

Tampereella hyvästeltiin menestysbändin perintö.
Yön alkuperäisjäsen ja pitkäaikainen keulahahmo Olli Lindholm menehtyi yllättäen helmikuussa, eikä koskaan ennättänyt selvittää välejään toiseen alkuperäisjäseneen Jussi Hakuliseen, joka oli mukana bändissä 1981–1985 sekä muutamaan otteeseen sen jälkeen.

Yhtyeen viime vuosien tarinaan mahtuu monenmoisia riitoja, ja ylipäätään bändin lähes 40-vuotisessa historiassa jäseniä on tullut ja mennyt.

Erityisesti muistissa on tapaus joulukuulta 2016, jolloin Lindholm erotti basisti Jukka ”Jay” Lewisin ja kitaristi Asko ”Daffy” Terävän – bändin muiden jäsenten Ari Toikan, Mikko Kangasjärven ja Jari Latomaan siunauksella.

Riita-asiaa puitiin käräjäsalissa asti, ja syksyllä 2018 Lindholm voitti taistelun haasteen tehnyttä Lewisia vastaan.

Tätä taustaa vasten olikin yllätys, kun paikallislehti Tamperelainen kertoi keskiviikkona, että sunnuntaisessa Daffest-tapahtumassa nousee lavalle kokoonpano nimeltä Yö Revisited, johon kuuluvat Hakulinen, Lewis, Terävä, Toikka, Kangasjärvi, sekä Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvari ja Antti Mäkinen.

Siis kolme Yö-yhtyeestä potkut saanutta jäsentä, yksi bändin jättänyt jäsen ja kaksi nykyistä jäsentä sekä alkuperäisjäsen Hakulinen samalla lavalla. Se täytyi nähdä!

”Sankarit, sankarit eksyneet on, maailma meitä kaipaa niin” raikasi Tampereen Kuivaamolla kävellessäni ovista sisään illan keikkapaikalle. Tämä Nuket-yhtyeen kappaleen sanat vaikuttivat sopivilta illan teemalauluksi, sillä Hiedanrannan kulttuuritilassa järjestetyn Daffestin lavalle nousi päivän aikana joukko pitkään taukoa pitäneiden yhtyeiden jäseniä.

Kokoonkutsujana toimi Terävä ja liuta muita muusikoita, jotka viettivät samalla yhteisiä 50-vuotissyntymäpäiviään.

Nuket-yhtyeen keikan jälkeen lavalle nousi suoraviivaista rokkia urkusoundeilla varustettuna soittanut viisihenkinen Feedback, mutta illan odotetuimmasta hetkestä ei ollut epäilystä.

Yö revisited kiinnosti kauempaakin tulleita

Kuivaamolla oli paikalla Yö Revisited-keikan alkupuolella noin 150–200 henkilöä. Kuten arvata saattaa, oli keski-ikä kolmenkymmenen paremmalla puolella, mutta yleisöstä löytyi myös nuorempia musadiggareita.

Eturiviin Porista asti olivat saapuneet Syltti Sylvasti, 47, ja Tuija Vainio, 57.

– Tämä on ensimmäinen festari, missä on nähty kaikki bändit, Sylvasti lohkaisi.

80-luvulta asti Yön keikoilla käyneelle kaksikolle illan esityksellä vaikutti olevan heille suurempi arvo kuin taannoin soitetuilla Lindholmin muistokonserteilla.


– Tässä on sentään sellaisia soittajia, jotka ovat olleet yhdessä pidempään kuin kaksi vuotta, Sylvasti huomauttaa.

Myös Hakulisen läsnäololla on suuri merkitys.

– Kun biiseistä niin iso osa on Jussin jo sieltä alusta alkaen, niin kuka muu niitä laulaisi sitten. Ei kukaan, Vainio lisää.

Molemmat näkevät Yön jatkon miltei mahdottoman Olli Lindholmin menehdyttyä.

Yön perässä paikalla Kuivaamolla oli myös uuden polven lauluntekijä Vesa Holmala, 33 Tampereelta. Hän nostaa hattua tapahtumalle, jossa pääsee kokemaan livenä nuoruudessa kuultuja bändejä.

– Mä veikkaan, että Yö on ollut aika isolle osalle meistä suomirock-muusikoista sellainen edelläkävijä ja onhan Olli tulkinnut monien suomalaisten sydämiin omalla laulullaan, Holmala pohtii.


Maskulainen Santtu Seppi, 24, on samoilla linjoilla Holmalan kanssa ja odotti Daffyn näkemistä livenä. Suosikkibiisin valinta osoittautuu liian vaikeaksi.

– Siellä on niin monta hyvää biisiä, mutta vanhasta materiaalista pidän enemmän, kun se on rokkiin päin, Seppi sanoo.

Yllätysesiintyjä, hittikimara ja hiljainen hetki

Ensimmäiseksi lavalle saapui Daffyn ohella rumpali Antti Mäkinen sekä yllätysvokalisti, Movetron-yhtyeestä tunnettu Päivi Lepistö. Kolmikko esitti cover-version Vanhoja poikia viiksekkäitä, sekä yhden Yön tunnetuimmista kappaleista, Kiitos ja kunnia.

Lepistön lauluosuuden jälkeen lavalle astui kokonainen bändikokoonpano, Mäkinen jäi rumpujen taakse Jukka Lewisin ja Daffy Terävän siirtyessä lavan laidoille.

Kosketinsoittajana toimi myös Popedassa soittanut Jani Kemppinen, mutta Ari Toikkaa ja Mikko Kangasjärveä ei ainakaan allekirjoittanut nähnyt lavalla missään vaiheessa.


Mikrofoniin ensimmäisenä tarttui Jukka Mänty-Sorvari.

– Tässä ei ole nyt, ihan tiedoksi vain, kysymys minkäänlaisesta vi***uilusta, rahastuksesta tai mistään muustakaan, Mänty-Sorvari latasi heti alkuun.


Mänty-Sorvari myönsi jännittävänsä vokalistin roolia, sillä kertoi laulaneensa aiemmin pelkästään stemmoja. Hän myös korosti, että kyse on vain versioinnista ja toivoi yleisön jäsenten yhtyvän mukaan lauluun.

– Sen verran hyvin tunsin herra Lindholmin, että hän ei olisi toivonut lähtiessään tästä maailmasta, että hänen musiikkinsa kuuntelu loppuu, päinvastoin.


Mänty-Sorvari lauloi kolme kappaletta, joista ensin kuultu Vie mut minne vaan todella käynnisti ”vanhan” Yön konsertin.

Lewis liikkui lavalla tottuneesti, vaikka sen koko ei vetänytkään vertoja kulta-aikojen konserttinäyttämöiden tasolle. Erityisesti Daffy näytti nauttivan soittamisesta, ja kappaleiden soolot näyttivät miellyttävän myös yleisöä.

Lewis sai lavalla oman hetkensä Oikee enkeli-kappaleen laulajana, ennen kuin ääneen pääsi Jussi Hakulinen. Isänsä mukana lavalle nousi myös tytär Ellinoora Hakulinen, joka siirtyi koskettimien taakse.


Ennen ensimmäistä kappaletta yleisöstä kuului huutelua lavan suuntaan, joiden tarkasta sisällöstä oli vaikeaa saada selvää. Hakulinen vastasi kommentoijille kuitenkin tyynesti.

– Tottakai saa vetää välikommentteja.


Seurasi hittikimara, jonka aikana negatiiviset huutelut vähenivät kappaleiden edetessä. Likaiset legendat, Yhden illan varietee, Rakkaus on lumivalkoinen ja lopulta tietysti Joutsenlaulu saivat yleisön jakamattoman huomion.

– Tämä laulu on hetkessä rykäisty, vaikkei se ehkä kuulosta siltä. Mä en oikein vieläkään tiedä kuka tämän biisin on tehnyt, vaikka se minun päähäni tuli. Tämä on laulu ihmisen elämästä, luopumisesta, kaiken menettämisestä ja kuolemasta, Hakulinen pohjusti Rakkaus on lumivalkoinen-hittibiisin syntyä.


Konsertin kohokohdaksi nousi kuitenkin illan viimeinen kappale. Aktiivisessa käytössä olleet kamerakännykät putosivat alas yleisössä, kun Hakulinen julisti saliin hiljaisen hetken.

– Nyt pidetään hiljainen hetki, tiedätte kyllä miksi, Hakulinen tiivisti yleisön "Ollille"-huutojen raikuessa.

Hakulinen jatkoi vielä.

– Tässä on kaksi elämää ja kuolemaa, tämä on Parrasvalot.


Kappaleen jälkeen Hakulinen katsoi tarpeelliseksi avata yleisölle, mitä hän hiljaisella hetkellä tarkoitti.

– Siksi pidettiin tämä hiljainen hetki äsken, että minulla on ollut kaksi elämää ja nyt on yksi elämä jäljellä, kun Yötä ei enää ole ja tämä laulu loppui. Eli minun on aika poistua, kiitoksia.


Yleisö vaati vielä raivokkaasti encorea, mutta bändipalaverin jälkeen Hakulinen palasi mikrofonin ääreen.

– Kiitos luottamuksesta, mutta tuon äskeisen biisin jälkeen ei voi enää mitään vetää, Hakulinen päätti, kumarsi ja poistui lavan taakse muiden bändin jäsenten kanssa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt