Vasta 23-vuotias Klaus Mäkelä on klassisen musiikin uusi supertähti maailmalla – ura alkoi jo 7-vuotiaana: ”Tuntuu, että olen vanha”

Julkaistu:

Klassisen musiikin uusin suomalaistähti Klaus Mäkelä, 23, päätti 7-vuotiaana, että hänestä tulee kapellimestari.
Kapellimestari Klaus Mäkelä oli ekaluokkalainen, kun hän pyysi vanhemmiltaan partituureja luettavaksi. Ei hän niitä ymmärtänyt, mutta se ei haitannut. Jostain oli aloitettava, sillä Mäkelä oli päättänyt ryhtyä kapellimestariksi.

Asia oli valjennut hänelle oopperan lapsikuorossa, johon nuori Klaus liittyi 7-vuotiaana.

– Se vain yhtäkkiä iski. Haluan olla kapellimestari, Mäkelä muistelee elämälle suunnan antanutta hetkeä.

Hän ei peitellyt innostustaan. Kuten nuoret usein, Mäkelä halusi hieman provosoida. Hän vei partituureja kouluun ja lueskeli niitä tunneilla opettajien kiusaksi.

Helsingin saksalaisessa koulussa asiaan suhtauduttiin ymmärryksellä. Jos oppilas halusi kapellimestariksi, ei sitä kovin pahana asiana voinut pitää. Kotoa haaveille tuli tukea. Mäkelän isä on sellisti Sami Mäkelä, äiti pianisti Taru Myöhänen-Mäkelä.

Laulamisen lisäksi Mäkelä soitti isänsä tavoin selloa. 12-vuotiaana hän aloitti sellonsoiton opiskelun Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. Mäkelä haki myös kapellimestariosastolle ja tuli valituksi.

Opettaja oli yksi maailman parhaista, Jorma Panula. Hänen opeillaan moni suomalainen kapellimestari on noussut maailmanmaineeseen. Panula ei halunnut oppilaista itsensä tai toistensa klooneja vaan korosti opetuksessa jokaisen persoonallisia puolia.

– Oli iso kokemus, kun huomasin, että sain sitä mitä ajattelin johtaessani orkesteria. Siihen jäi koukkuun.

Sello ei silti unohtunut. Mäkelä sijoittui toiseksi Turun sellokilpailussa 2014. Voiton vei tyttöystävä Senja Rummukainen.


Turku-kontakti syveni, kun Mäkelä viime vuonna valittiin Turun musiikkijuhlien taiteelliseksi johtajaksi. Juuri päättyneet juhlat saivat paljon kiitosta tasokkaasta ohjelmistostaan.

Mäkelä voisi luoda uraa sellistinä, ja toki soittokeikkoja tekeekin. Musiikkijuhlilla hän soitti useammassakin kokoonpanossa. Soittaminen toimii kapellimestariutta tukevana asiana.

– Sellonsoitto on muusikkouteni selkäranka. Soitan paljon, vaikka en esiinny kovin usein. Kapellimestarille on tärkeää, että hän osaa soittaa jotain soitinta hyvin.

Osaamisesta kertoo, että Mäkelä on saanut käyttöönsä huippuinstrumentin, OP-ryhmän taidesäätiön omistaman Giovanni Granzino -sellon vuodelta 1698.


Ura kapellimestarina on huimassa nousukiidossa. Ensi vuoden kalenteri on täynnä. Samoin seuraavan ja merkintöjä on siitäkin eteenpäin.

Vakituiset kiinnitykset ovat kovaa luokkaa. Mäkelä on Ruotsin radion sinfoniaorkesterin päävierailija ja syksystä 2020 alkaen Oslon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari.

– Kun lopetin opinnot 18-vuotiaana, johdin ensin kaikkialla Suomessa, sitten Pohjoismaissa, Euroopassa ja lopulta koko maailmassa. Tämä työ on sellaista, että jos tekee hyvin, tieto siitä leviää.

Uusia orkestereita Mäkelä kohtaa useita vuodessa. Kesäkuussa hän vieraili ensi kertaa Orchestre de Paris’n kapellimestarina. Heinäkuussa oli vuorossa Yhdysvaltain parhaana orkesterina pidetty The Cleveland Orchestra.

– Pariisi oli valtava juttu. Sovimme, että menen sinne jatkossa monta kertaa vuodessa. Samoin Clevelandissa oli aivan fantastista. Orkesteri teki kaiken juuri niin kuin halusin. Sinnekin kutsuttiin uudestaan. Molemmat olivat unohtumattomia iltoja.


Uusintakutsut ovat merkityksellisiä. Ne kertovat onnistumisista. Mäkelä on kutsuttu johtamaan uudelleen jokaista orkesteria, jonka kapellimestarina hän on vieraillut.

Onnistumisiin on vain yksi tie, osaaminen.

– Ainoa auktoriteetti mikä toimii, on luonnollinen auktoriteetti. Se kumpuaa siitä, että osaa asiansa. Kapellimestarille paras palaute on, kun hän huomaa orkesterin tekevän jotain, mitä hän on haaveissaan ajatellut.

– Ydin on luottamus kapellimestarin ja orkesterin välillä. Kun se on täydellinen, kumpi vain voi tehdä mitä vain ja sitä seurataan yhdessä, vaikka siitä ei etukäteen olisi sovittu.


Ikä ei Mäkelän mukaan vaikuta siihen miten orkesteri kapellimestariin suhtautuu. Markkinoinnissa ja julkisuudessa ikä kyllä nousee esiin.

– Ei orkesteri katso, millainen olet, vaan mitä sanot ja teet. Totta kai ikäni on herättänyt positiivista mielenkiintoa, vaikka enhän minä edes ole kovin nuori. Monet säveltäjät ovat tehneet loistavia teoksia paljon nuorempina. Tuntuu itse asiassa, että olen vanha.

 

On tärkeää, että kotona on ihminen, joka ymmärtää näitä asioita. Hänkin on intohimoinen muusikko. Soitamme myös välillä yhdessä ja se on aina kivaa.

Nuoruus näkyy ehkä eniten siinä, että koko ajan pitää ottaa haltuun uusia teoksia.

– Otan ohjelmistoon tietyn määrän uutta, koska haluan uusiutua. Ensi vuodelle on viitisentoista uutta isoa teosta. Ei niitä viikossa opettele.

– Oslossa johdan vuoden päästä Mahlerin ensimmäisen sinfonian. Valmistelun aloitin vuosi sitten. Aikaa vievin työ ei ole partituurin lukeminen vaan teoksen taustoittaminen. Pitää lukea alan kirjallisuutta ja miettiä teoksen sisältöä.

– Luen partituureja aamuisin ja iltaisin. Aamulla luetusta löytyy illalla uusia asioita ja yön jälkeen taas aamulla lisää uutta. On tärkeää jättää miettimisaikaa.

Sparrausapua löytyy kotoa avopuoliso Senja Rummukaiselta, jonka kanssa Mäkelä usein keskustelee orkesterin harjoittamiseen ja soittoon liittyvistä asioista. Se on luontevaa, koska musiikissa ei kummallakaan ole kyse työstä vaan intohimosta ja elämästä itsestään.

–  On tärkeää, että kotona on ihminen, joka ymmärtää näitä asioita. Siitä saa tukea. Hän on itsekin kunnianhimoinen muusikko. Soitamme myös välillä yhdessä ja se on aina kivaa.