Tämä 50 vuotta sitten napattu valokuva Beatlesista sai aikaan absurdin huhumyllyn: Paul McCartney on kuollut

Tämä 50 vuotta sitten napattu valokuva Beatlesista sai aikaan absurdin huhumyllyn: Paul McCartney on kuollut

Julkaistu:

The Beatlesin Abbey Road -albumin kansikuva napattiin studion edessä olevalla suojatiellä elokuussa 1969 ja se on maailman kopioiduin levynkansi.
Viisikymmentä vuotta sitten, elokuun kahdeksantena 1969, Lontoossa oli helteinen perjantaipäivä. Kello 11.35 valokuvaaja Iain Macmillan nousi keskelle risteystä asetelluille tikkaille ja suuntasi 50-millisen objektiivinsa luoteeseen, kohti suojatietä.

Poliisi pidätteli liikennettä. Macmillanille oli annettu 10 minuuttia aikaa.

Kuvan kohteena ollut nelikko tuli kadun varteen viereisestä talosta, jossa sijaitsee EMI:n studio. He ylittivät suojatien ja palasivat takaisin. Edestakaisin kävely toistui vielä kahdesti ja kuvaaja valotti Hasselblad-kamerallaan kaikkiaan kuusi ruutua. Niistä valittiin yksi.

Nykyään tuo ruutu on kaikkien aikojen tunnetuin, ikonisin ja kopioiduin levykannen kuva. Se on The Beatlesin Abbey Road, jossa John Lennon, Ringo Starr, Paul McCartney ja George Harrison, tässä järjestyksessä, ylittävät suojatietä.

Tuo kansikuva on kummallisen elinvoimainen. Yhä edelleen, joka päivä, kymmenet turistit kuvauttavat itsensä samalla suojatiellä. Todennäköisesti tälläkin hetkellä: katso tilanne suojatiellä juuri nyt tästä linkistä.

Kymmenet artistit ovat rakennelleet suojatien ylittämisestä oman versionsa. Esimerkiksi Red Hot Chili Peppers on tehnyt samankaltaisen kannen ihan vaan sukkasillaan, ja useissa fiktioissakin aihe on ikuistettu: esimerkiksi Simpsonit, Muppetit ja Tenavat on piirretty suojatielle Beatles-malliin.

Otos on tulkittu puhki, jokainen yksityiskohta selvitetty. Abbey Roadin kansi on myös synnyttänyt pophistorian kummallisimman salaliittoteorian.


Abbey Road on Beatlesin viimeinen albumi. Sen tekeminen alkoi keväällä 1969 ja valmista tuli elokuussa. Ensimmäisestä Beatles-singlestä oli kulunut vajaat seitsemän vuotta, vasta. Elokuun 20:s on viimeinen päivä, jolloin kaikki neljä beatlea olivat viimeisen kerran yhdessä studiolla.

Viimeisen projektin nimi oli aluksi jotain ihan muuta. Beatlet olivat viehättyneet studioteknikko Geoff Emerickin polttaman savukemerkin rasiaan, johon oli kuvattu maailman korkein vuori: Everest. Sen nimisestä levystä piti tulla Beatlesin lopullinen huippusuoritus.

Oli olemassa suunnitelma, että lennetään Nepaliin ja otetaan kansikuva jossain Himalajan alarinteellä. Jossain vaiheessa levynteko alkoi kuitenkin innostaa enemmän ja Nepaliin raahautuminen vähemmän. Paul McCartney ehdotti, että jos mennään tuohon studion ulkopuolelle ja otetaan kuva siinä.

Näin tehtiin. Paul piirsi valokuvaajalle suurpiirteisen mallin siitä, mitä ajoi takaa. Muut hyväksyivät, John Lennonkin, vaikka häntä taisi tässä vaiheessa jo erityisen paljon tympiä koko Beatles. Abbey Roadista oli tulossa kovin Paul-vetoinen levy.

Ikoninen kansikuva on tarkkaan tutkittu vuosien varrella. Taka-alalla sattumoisin puun alla seissyt mies paljastui myöhemmin Paul Cole -nimiseksi amerikkalaisturistiksi, joka ei tiennyt kuvauksista tai Beatlesista yhtään mitään. Vasemmalla oleva kuplavolkkari myytiin sittemmin huutokaupalla ja oli näytillä pitkään Wolfsburgissa, Volkswagenin automuseossa. Ja sekin on pantu merkille, että Georgea lukuun ottamatta beatlet ovat pukeutuneet Tommy Nutterin suunnittelemiin pukuihin.

Kadun oikeassa reunassa on pysäköity poliisiauto, jonka rekisterinumero on SYD 724F. Ja tuo sama rekisterikilpihän muuten esiintyy 28 vuotta myöhemmin Oasiksen Be Here Now -albumin kannessa, uima-altaassa olevassa Rolls Roycessa.

Mutta eniten ajanvietettä tarjosi se kummallinen huhuvyyhti, jonka mukaan Paul McCartney oli kuollut auto-onnettomuudessa syyskuun yhdentenätoista (nine-eleven!) 1966 ja hänen tilalleen yhtyeeseen oli hankittu kaksoisolento. Ja tämän todisti Abbey Roadin kansi.


Amerikkalainen yliopistolehti Drake-Times-Delphic julkaisi 17. syyskuuta artikkelin, jonka otsikko kuului: Onko Beatle-Paul McCartney kuollut? Juttu oli kyhätty yli­opistolla kierrelleen huhun perusteella. Se oli syntynyt pohjimmiltaan sen takia, ettei Paulia ollut vähään aikaan näkynyt missään. Asialle keksittiin hakea todisteita uuden levyn kannesta. Varsinainen metakka syntyi kuitenkin vasta sen jälkeen, kun Beatlesin tiedottaja Derek Taylor meni kiistämään huhun: Paul ei ole kuollut.

Ja miksi Paulin kuolema on luettavissa levyn kannesta?

Herrat kävelevät kuin hautajaissaatossa: Lennon valkoisissa on pappi, Ringo mustissa on hautausurakoitsija, Paul avojaloin on vainaja ja George farkkuasussaan haudankaivaja. Paul kävelee eri tahtiin kuin muut. Takana näkyvän volkkarin rekisterinumero on LMW 28 IF. LMW tarkoittaa Linda McCartney Weeps (itkee) ja 28 IF tarkoittaa että Paul olisi 28 jos (if) olisi elossa. (Tämä ontuu: Paul oli kuvaa otettaessa vasta 27-vuotias). McCartney pitää savuketta oikeassa kädessä, vaikka hän on vasenkätinen - kyseessä on siis kaksoisolento! Abbey Roadin kannen jälkeen vihjeitä Paulin kuolemasta alettiin löytää myös aiemmista levynkansista ja lauluista.

Mutta kuten John Lennon sanoi Anthology-kirjassa:

– Ei ole mahdollista, että Paul McCartney kuolisi ilman että koko maailma tietää siitä. Mutta silti, juttu oli hyvää mainosta levylle.

PID (Paul Is Dead) levisi toki Suomeen saakka ja se uutisoitiin hämmentyneenä sekä Ilta-Sanomissa että Helsingin Sanomissa. Paul McCartney vaikutti nyt kadonneen jäljettömiin ja sekös huhumyllyn vauhtia kiihdytti.

IS kertoi, että Paul oli soittanut Detroitiin radioasemalle, joka oli erityisen kunnostunut PID-juttujen levittäjänä. Radioasema oli tutkituttanut puhelun nauhoituksen ”asiantuntijalla”, joka oli todennut soittajan olevan Paul. Beatlesin levy-yhtiö Apple kuitenkin kiisti, että Paul olisi soittanut kenellekään Yhdysvaltoihin. Ja taas sai mylly lisää vettä rattaisiinsa.

HS kertoi lokakuussa taas uusista todisteista, joita hörhöt olivat keksineet Paulin kuolemaa todistamaan. Samalla toki mainittiin, että Paulin mystinen katoaminen saattoi johtua siitäkin, että beatle oli mökillä Skotlannissa vaimonsa Lindan ja lasten kanssa. Ja pari päivää myöhemmin HS kertoi, että ”eräs Miamin yliopiston tohtori” oli tutkinut ”tieteellisesti” Beatles-levyillä kuultavia lauluääniä ja saanut tulokseksi sen, että kaikkiaan kolme eri henkilöä esitti levyillä Paulia, joka siis oli edelleen kateissa.

HS muistutti, että saattaahan Paul olla Skotlannissakin.

Kaikkein pisimmälle Suomessa meni tietysti Suosikki, joka tekaisi koko kuolemajutusta ihan oman versionsa, jossa kohteeksi olikin vaihtunut täkäläinen underground-mies: Matti Juhani Koponen on kuollut, höpötti Suosikki, ihan omiaan. Suosikki kuvitti juttunsa Koposen kuolinilmoituksella.


Paul McCartney kommentoi kohua lopulta Life-lehden haastattelussa, joka ilmestyi marraskuun alussa.

– Todella typerä juttu. Abbey Roadin kannessa olimme ihan tavallisissa vaatteissamme, minä olin avojaloin koska oli niin kuuma ja kuplavolkkari nyt vaan sattui olemaan siinä silloin. McCartney sanoi.

– Olisin mielelläni vähemmän kuuluisa nykyään. Tekisin mieluiten vain musiikkia. Me teimme hyvää musiikkia, mutta Beatles-juttu on nyt ohitse.

Lehden kannessa Paul poseerasi maatilalla Skotlannissa Lindan ja tyttäriensä Heatherin ja Maryn kanssa.

Albumi ilmestyi lopulta syyskuussa, eikä kansikuva tarvinnut tuekseen yhtyeen tai albumin nimeä. Levyn kansi on pelkkä kuva.

Albumi on monien mielestä yksi Beatlesin parhaista levyistä. Kun sitä aloiteltiin, Beatles oli hajoamispisteessä epäonnistuneen Let It Be -elokuvaprojektin jäljiltä. Paul McCartney ehdotti jo kerran syrjäytetylle tuottaja George Martinille vielä yhden levyn tekemistä ja tämä suostui yhdellä ehdolla: ”Jos se tehdään niin kuin meillä oli tapana tehdä ennen. Myös John.”

Eli silloin, kun Beatles oli onnellinen ja mukava ja puhalsi yhteen hiileen. Ja totteli George Martinia.

Abbey Road on taidokas, kaunis ja kuulas, ja samaan aikaan erittäin rock. George Harrisonin sävellykset nousevat lopultakin Lennonin ja McCartneyn teosten rinnalle. Levy on ensimmäinen Beatles-albumi joka tehtiin 8-raitatekniikalla ja pelkästään stereomiksauksena.

Levyn kakkospuolella kuullaan keskeneräisistä laulunpätkistä koottu potpuri, joka päätty The End -nimiseen lauluun. Ja siihen melkein päättyy koko Beatleskin. Melkein, sillä ihan levyn lopussa kuullaan 23-sekuntinen laulelma Her Majesty, ja siihen loppuu Beatlesin tuotanto.



Tosin ei tämä tähän lopu. Paul McCartney on vahvistanut, että Abbey Roadista on tulossa uusi miksaus tänä syksynä. Huhujen mukaan alkuperäisen tuottajan George Martinin poika Giles on tehnyt Abbey Roadilla saman minkä teki kahdelle edelliselle 50 vuotta täyttäneelle albumille eli Sgt Peppers Lonely Hearts Club Bandille ja Valkoiselle tuplalle, eli hän on miksannut levyn uudelleen. Lisäksi juhlajulkaisu tulee sisältämään bonusmateriaalia arkistojen kätköistä.

Abbey Roadilla on edelleen EMI:n studio. Viime kesänä Paul McCartney palasi suojatielle, kun hän oli studiolla viimeistelemässä viimeisintä levyään. Tänä kesänä Paul täytti 77 vuotta. Hän keikkailee edelleen ja vaikuttaa olevan varsin vahvasti elossa.

Näin Abbey Road arvioitiin 1969

Beatlesin Abbey Road -albumin arvioi heti tuoreeltaan Helsingin Sanomissa kriitikko ja säveltäjä Erkki Salmenhaara. Tässä muutama katkelma erittäin perusteellisesta arviosta:

"Uuden Beatles-LP:n ilmestyminen on viime vuosina ollut musiikillinen tapahtuma, jonka merkitys ja mielenkiinto on samaa luokkaa kuin sanokaamme Brittenin oopperan kantaesitys tai Stockhausenin muototeoriansa kulloisenkin uuden muototyypin soivalksi toteutukseksi tuottama sävellys. Sellaisilla levyillään kuin Sergeant Pepper ja Magical Mystery Tour Lennon, McCartney ja Harrison nousivat ei ainoastaan pop-musiikin vaan yleensäkin laulumusiikin eturiviin. He toivat musikkiin jotakin todella uutta, luovia impulsseja, joita akatemisoituneeseen avantgardismiin kyllästyneet "vakavan musiikin" harrastajatkin Innostuksella tervehtivät. Jo vuonna 1963 aloitti The Timesin musiikkiarvostelija William Mann Beatles-arviointinsa toteamalla, että Lennon ja McCartniey olivat vuoden edustavimmat englantilaiset säveltäjät."

"Beatlesien musiikissa on aina viehättänyt rytminen ilmeikkyys, joka syntyy metrikaavasta poikkeavaan hahmorytmien käytöstä, sekä soinnullinen omintakeisuus. Tälläkin levyllä ihastuttavat laulussa Something yllätykselliset dominantin harhapurkaukset tai laulussa I Want You metrin vaihtuminen kesken kaiken kolmijakoiseksi, mikä tuo mieleen Henry the Horsen kosmisen valssin. Kitaran ja laulun unisono ja melismaattiset kuviot luovat jälkimmäiseen kappaleeseen harrisonmaisen itämaisen sävytyksen."

"Levyn ehkä kauneimmat laulut ovat kääntöpuolen kaksi ensimmäistä, Here Comes the Sun ja Because. Jälkimmäisen metrisesti oikukas säestyskuvio (3-f3-f 2) tuo väistämättömästi mieleen Kuutamosonaatin. Päälle ohenteisesti laulettu kuoro sisältää herkullisia sointuyhdistelmiä, jotka tosin paikoitellen tekevät vähän viihteellisen vaikutuksen. Edellisessä laulussa harppumaisen kirkas ja pehmeä kuviotausta ja musiikillisen rakenteen sisäinen rikkaus luovat lyyrisen luonnontunteen — sekin tuttu jo yhtyeen aikaisemmasta tuotannosta. Lennon-McCartneyn parhaita melodisia oivalluksia sisältää myös laulu Golden Slumbers, joka on melkein liian hienostunut, jotta siitä voisi ennustaa suosikkisävelmää.

Abbey Road – miellyttävää, jos kohta tuskin vallankumouksellista musiikkia, musiikkia josta voi nautiskella elitistisesti, antaa sen soida taustalla keskiluokkaisesti tai antaa sen viedä mukanaan pophenkisesti. Beatlesien kaltaisilta lahjakkuuksilta on kuitenkin lupa odottaa enemmänkin; ovathan he jo osoittaneet kykenevänsä olemaan muutakin kuin viihdesäveltäjiä. Mutta vaikka uutta levyä voikin moittia viihteellisyydestä, on sillä toki kuitenkin oma tasonsa. Ero Beatlesien ja meikäläisen listamusiikin välillä on suunnilleen sama kuin ero Schubertin ja Zelterin välillä."

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt