Kommentti: Christina Aguilera saattaa herättää puistatuksia, mutta Pori Jazz onkin festivaali, joka antaa mahdollisuuden tulla yllätetyksi

Julkaistu:

Pori Jazz ei aikoihin ole ollut jazzfestivaali siinä mielessä, että siellä kuulisi pelkästään jazzia, toimittaja Kimmo Rantanen kirjoittaa.
The Brian Setzer Orchestra (2009), Brian Setzer's Rockabilly Riot! (2016) ja tänä vuonna Stray Cats. Kolme keikkaa yhteentoista vuoteen. Porin Jazz -kansa selkeästi rakastaa rockabillyä ja erityisesti kitaristi Brian Setzeriä. Orchestra tosin on aitoa big band -meininkiä, joka istuu jazz-terminkin alle.

Pori Jazz ei aikoihin ole ollut jazzfestivaali siinä mielessä, että siellä kuulisi pelkästään jazzia. Mutta toisaalta, aina jazzia on ollut. Kun käy läpi festivaalin yli puolivuosisataisen historian esiintyjälistaa, kattaus on kova – ihan millä tahansa jazzmittarilla mitattuna.


Nykyisin, kun vanha perinteikäs Lokki-lava on otettu uudelleen käyttöön, jazz on saanut Porissa selkeämmän roolin. Lokki-lavalle kannattaa suunnata, kun haluaa kuunnella jazzia.

Lokki-lavan suosituimmistakaan esiintyjistä ani harva saisi aikaan tungosta päälavan edessä. Toisaalta, kun kolmikko Stanley Clarke, Marcus Miller ja Victor Wooten vuonna 2009 näyttivät päälavan keikalla, miten bassoa soitetaan, ihastuneita olivat taatusti muutkin kuin jazzdiggarit. Yleisön kollektiivisen innostuksen aisti, ja kuuli sen aplodien määrässäkin.

Yksi festivaalien hienous ylipäätään on siinä, että antaa itsensä tulla yllätetyksi.

Miksi katsella ja kuunnella vain artisteja, joiden tuotannon osaa ensimmäisestä biisistä viimeiseen? Jos ei ikinä kurkkaa ulos omasta kuplastaan, paljon hienoa musiikkia jää kuulematta. Koskee kaikkia musiikinharrastajia genreen katsomatta.


Iso festivaali ei onnistu ilman esiintyjiä, jotka vetävät paikalle paljon yleisöä. Samalla tavalla kuin runokirjojen kustantaminen rahoitetaan bestseller-myynnillä, jazzin kuuntelu mahdollistetaan pitkälti megatähtien vetovoiman takaamilla lipputuloilla.

Kokonaan toinen kysymys on, pitääkö festivaalin aina olla iso, jotta se olisi hyvä. Eipä tietenkään, mutta koolla on merkitystä silloin, kun pitää maksaa artistien palkat. Eivät jazzinkaan suurimmat tähdet pelkästä soittamisen riemusta paikalle saavu.

Ymmärrän kyllä, että tämän kesän isoimmat nimet Christina Aguilera ja Toto eivät välttämättä jazzharrastajia innosta. Varsinkin Aguilera saattaa herättää puistatuksia, mutta nyt on mahdollisuus tarkistaa, onko niihin syytä. Jos on, paikalta voi poistua, jos ei, onneksi olkoon, olet löytänyt jotain uutta ja kiinnostavaa.


Viime vuonna Nick Caven esiintymistä odotellessani viereeni istui mies, joka totesi Cavesta, että ”nimi on tuttu, mutta hänen musiikistaan en tiedä mitään”. Seuraavat puolitoista tuntia hän seurasi herkeämättä Caven vangitsevaa keikkaa. Lähtiessään mies totesi ”olipa hyvä että jäin katsomaan”.

Olen kokenut Porissa hienoja elämyksiä jazzin, mutta muunkin musiikin parissa. Steely Dan, Elvis Costello ja Allen Toussaint yhdessä, Robert Plant, Bob Dylan, Nick Cave, Patti Smith, Sharon Stone, John Hiatt, John McLaughlin... Lista on pitkä ja musiikin historian valossakin komea.

En mitenkään osaa olla harmissani, että kuuntelukokemukset ovat osuneet juuri jazzfestivaaleille.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt