Räppäri Tuomas Kauhanen avoimena masennuksestaan – yritti hoitaa itseään päihteillä: ”Ne eivät poista mitään, vain siirtävät asioita”

Julkaistu:

Masennus
Tuomas Kauhanen tekee musiikkia omasta sisäisestä ahdistuksestaan, vaikka haluaisi julkaista bilebiisin.
– Vedän sisään savua lisää, etten kuulis. Syön kiltisti mun lääkkeet, etten tuntis. Vaellan mun asunnossa, pää täyn mustaa. Ja kun suljen oven, ei ulos mitään näy musta.

Biisi on nimeltään Ok, mutta kaikki ei ole ollut ok räppäri Tuomas Kauhasen mielessä.

Musiikintekijä uiskenteli kotvan aikaa sitten syvissä vesissä. Masennus oli vienyt voimat. Silti mies teki biisejä. Tai oikeastaan juuri siksi.

– Olen hyvin depressioaltis, Kauhanen huokaa ja puraisee avokadoleipää.

– Mulla on välillä pitkiä masennuskausia. Välillä sairaus pysyy aisoissa ja välillä menee huonommin. Nyt levyn teon aikaan sattui tosi huono vaihe. Dominopalat lähtivät kaatumaan. Se on raju tunne, mutta päätin tehdä levyn asiasta, mies taustoittaa, nyt selkeästi hyvänvoivan oloisena.



Ensin Kauhanen ajatteli tekevänsä kivan kesäbiisin. Sellaisen, jota olisi siistiä vetää livenä ja usuttaa jengiä tanssimaan.

– Ei siinä mielentilassa – jossa pilvet olivat synkempiä kuin ikinä – voi tehdä sellaista musaa. Ajattelin, että ollaan sitten rehellisiä, meni syteen tai saveen.

Uusi tuottaja kannusti miestä. Halusi kuulla riimejä senhetkisistä ajatuksista. Lupasi, ettei kenenkään muun edes tarvitse kuulla lopputulosta, jos se ei miellytä taiteilijaa itseään.

– Hän sanoi, että olet aina ollut hyvä puhumaan näistä tunteista. Sitten tehtiin ihan terapiana. Jossain vaiheessa soitin biisejä levy-yhtiölle ja frendeille ja niihin reagoitiin tosi vahvasti.

Kovin moni artisti ei mielellään esiinny yhtä paljaana kuin Kauhanen.

– Juttu iski oikeastaan vasta jälkeenpäin. Tekoprosessi oli helppo ja voimaannuttava. Kirjoittaminen oli helppoa. En edes käyttänyt paljoa aikaa siihen. Studiossa oli vasta rumpuraita tehty niin minä huusin, että tässä olisi jo eka säkeistö, tyytyväinen mies hymyilee.

– Mulla oli kova tarve sanoittaa sisäistä myllerrystä. Kun levyn julkaisu läheni ja kuuntelin tuotosta, niin ajattelin, että ei helvetti, pitikö olla näin avoin.


Kauhanen oli pari vuotta sitten paljon esillä. Keikkakalenteri pullisteli ja biisit soivat radiossa. Hiljaisemman kauden jälkeen mies on astumassa takaisin parrasvaloihin vaikka vakuuttaakin, ettei ole edes ollut poissa.

– Koko ajan olen julkaissut jotain. Yhtäkkiä on vain ollut tosi vaikea päästä mihinkään. Olisin varmasti menestyneempi jos tietäisin, mikä juttu tämä on, vaatimaton räppäri hymähtää.

Radiosoitto korreloi aina artistin streamaustilastoihin. Niitä Kauhanen seuraa tarkasti.

– Kaikki niitä seuraa. Mitä isompi olet, sitä neuroottisemmin niitä luet, hän hymähtää.

– Mun kappaleiden kuuntelumäärät osuvat aina tiettyyn haarukkaan. Tietty yleisö kuuntelee kaiken, mitä julkaisen.



Uuden musiikin esiin saaminen on näinä päivin varsin haastavaa. Suoratoistopalvelu Spotifyssä julkaistaan maailmanlaajuisesti noin 25 000 uutta kappaletta viikossa.

– Se on niin iso määrä, että potentiaalinen yleisö ei aina löydä sitä musaa. Se on itse asiassa aika ahdistavaa kuuntelijalle. On tietyt jutut, joista pitäisi olla selvillä ja samalla sulla on kaikki maailman info puhelimessasi. Mutta dataa on niin paljon, ettei siitä selviä.

Kauhanen käyttää termiä fear of missing out, väliin jäämisen pelko.

– Itsekin ihmettelen – sekä artistina, että musadiggarina – että mistä mä aloitan? En tiedä ketään näistä. Mä olen onneksi jo aika vakiintunut nimi ja sitä kautta paremmassa asemassa kuin moni muu. Musaa tulee paljon. Silloin iso nimi on kuulijalle turvallinen. Aha, JVG ja Kanye West julkaisivat biisin. Nämä mä tiedän, näistä mä ainakin diggaan.


Uusi levy, Katastrofin sattuessa on Kauhaselta rehellinen ja aito projekti.

Masennuksen lisäksi sillä käsitellään muitakin painavia aiheita, kuten ihmisen tarvetta päihtyä ilon hetkellä tai vastaavasti turruttaa suruaan milloin huumeilla, milloin alkoholilla.

– Jointti on biisi, johon olen todella tyytyväinen. Halusin tehdä biisin päihteistä, mutta en dokaamisesta. Suomessa on juomalauluilla pitkät perinteet, mutta halusin kokeilla kepillä jäätä ja tehdä laulun aineesta, joka on tabu.

Kauhanen ei halunnut tehdä kannabiksen ylistyslaulua, sillä häntä on aina ärsyttänyt jenkkiräppärien tapa ihannoida tiettyjen huumausaineiden, kuten lääkkeiden viihdekäyttöä.

– Halusin kumminkin kirjoittaa siitä mun silmin. En halunnut ihannoida huumausaineiden käyttöä, mutta en myöskään tuomita. Itsekin olen syvissä vesissä ollessani kokenut, että päihteistä on apua.



Niin. Ne päihteet. Kauhanen on puhunut aiheesta avoimesti. Siitä, kuinka hän käytti niitä itsensä lääkitsemiseen mutta huomasi pian, että olo vain huononi.

– En ole putkityyppi. Jos dokaan, en vedä viikkoa. En ota koskaan himassa krapularyyppyä. Jossain vaiheessa kuitenkin koin, että päihtyminen tai pilvi auttoi. Enkä käyttänyt niitä siksi, että se olisi hauskaa. Se oli sellaista kokovartalopuudutusmeininkiä, että pystyisi nukkumaan tai ei stressaisi. Kun ymmärsin, että olo helpottui vain hetkeksi, lopetin kokonaan. Päihteet eivät poista mitään. Ne vain siirtävät asioita.


Kauhanen on herkkä mies, mutta ei henkistynyt mies, vaikka selkään onkin tatuoitu Porvoon kirkko.

– Se kuuluu vain ja ainoastaan mun porvoolaisuuteen, mies hörähtää.

– En pidä uskonnoista. Haluaisin ajatella, että on jumala. Se olisi lohduttavaa. En pysty allekirjoittamaan yhtään uskontoa. Niissä kaikissa on niin paljon vallankäyttöä.

Henkistelyn ja henkeen vetämisen sijaan Kauhanen hoitaa itseään muilla keinoin.

– Säännölliset elämäntavat ja liikunta, kamppailulajeja harrastanut mies listaa, vaikka myöntää samalla, että skarppaamisenkin varaa olisi.

– Myönnän, kiloja on tullut vähän lisää. Lavallakin pitäisi jaksaa, koska mulla ei ole tuplaajaa apuna. Kahdestaan vedetään DJ:n kanssa. Pitäs jaksaa hengittää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt