Backstreet Boys -tähti muistelee kauhunhetkiään Helsingissä – ylistää suomalaista sairaanhoitoa

Julkaistu: , Päivitetty:

Backstreet Boysin Howie Dorough muistelee IS:lle kiitollisena kymmenen vuoden takaista Suomen-vierailuaan.
Backstreet Boysin Howie Dorough, 45, hymyili supertähden tapaan ennen Helsingin-konserttia Hartwall Arenan ravintolassa.

Muutaman tunnin päässä häämötti esiintyminen loppuunmyydyssä Arenassa, sitä ennen oli vielä fanitapaamista ja muuta edustamista.

Kymmenen vuotta sitten hymy oli tiukemmassa, hän muistelee.

– Olimme täällä vuonna 2009 vaimoni ja lapseni kanssa, Dorough kertoo IS:lle.

– Oli loppuvuosi, kaupunki oli kauniisti koristeltu joulua varten. Oli hienoa, mutta poikani James oli jotenkin vilustunut, saanut keuhkoihinsa jotain. Ja niinpä jouduimme sairaalaan.

Inhottava ja vähän pelottavakin kokemus, kuten jokainen vieraassa maassa hoitoa itselleen tai lapselleen hakenut tietää.

Mutta Doroughin muistoissa ikävä muisto on kääntynyt hyväksi.

– Lastani hoidettiin niin hyvin! Sairaalan henkilökunta oli ammattitaitoista ja ystävällistä, kaikki oli puhdasta, hän luettelee.

Nyt 10-vuotias James Dorough on tehnyt musiikkia isänsä kanssa. Vilustuminen Suomessa jäi siis pieneksi vastoinkäymiseksi, jota hän ei itse voi edes muistaa.


Isän ja pojan lastenmusiikkiprojekti on myös vain pieni sivujuonne Howie Doroughin uralla: päätehtävä eli laulaminen Backstreet Boysin riveissä on jatkunut jo yli neljännesvuosisadan.

– En tosiaankaan osannut kuvitella silloin, että tämä kestäisi näin kauan, Dorough sanoo.

Hän osallistui 19-vuotiaana koe-esiintymiseen yhtenä sadoista nuorista – ja tuli valituksi yhtyeeseen yhtenä viisikosta. Sama viisikko on hämmästyttävästi edelleen koossa, kun kuuden vuoden tauon bändistä pitänyt Kevin Richardsonkin palasi takaisin jo 2012.


Koe-esiintymisen järjesti olohuoneessaan Floridan Orlandossa manageri Lou Pearlman. Hän keksi viisikolle nimen Backstreet Boys ja luotsasi yhtyettä aikansa, kunnes epäselvää rahanjakoa laulajien ja managerin välillä selviteltiin oikeudessa.

Pearlman osoittautui myöhemmin vielä pahemmaksi huijariksi: hän sai vuonna 2008 pyramidihuijauksen johtamisesta 25 vuoden vankeustuomion. Pearlman kuoli vankilassa kolme vuotta sitten.

1990-luku oli poikabändien kulta-aikaa, mutta Backstreet Boys joutui tekemään muutaman vuoden ajan pohjatyötä ennen kuin sen hitit kaikuivat kaikkien huulilla.

– Yhdysvalloissa oli turha kuvitellakaan tekevänsä läpimurtoa tuosta vain, Dorough muistelee.

– Onnistuimme Euroopassa ensin. Muistan ajatelleeni ensimmäisellä Euroopan -kiertueellamme, että tästä voi tulla jotain, voin saada tästä pidempiaikaisen työn.


Vuonna 1995 Backstreet Boys sai ensimmäisen hittinsä Euroopassa heti ensisinkullaan We've Got It Goin' On. Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Hollannissa ja Ranskassa biisi nousi Top5:een, Yhdysvalloissa sijoitus oli vaatimattomasti 69:s.

Ei siis ihme, että yhtye lyötiin läpi maailman tietoon Euroopan kautta.

Ruotsalaiset biisintekijät Max Martin ja Denniz Pop olivat kirjoittaneet jo tuon Backstreet Boysin ensisinkun ja yhteistyö näytti sen verran lupaavalta, että se jatkui.

– Se kannatti. Olemme aina luottaneet parhaisiin mahdollisiin biisintekijöihin kuten juuri Max Martiniin. Ja hänen laulujaanhan ovat levyttäneet melkein kaikki, Dorough naurahtaa.

Martinin kappaleista ovat hittejä tehneet muun muassa Britney Spears, Pink, Katy Perry ja monet muut tähtilaulajat.

Denniz Pop kuoli vatsasyöpään vuonna 1998 vain 35-vuotiaana ja Backstreet Boys omisti tämän muistolle Max Martinin kirjoittaman Show Me The Meaning of Being Lonely -kappaleen videon. Max Martin on kirjoittanut myös Backstreet Boysin tunnetuimmat kappaleet I Want It That Way ja Everybody (Backstreet`s Back), jonka toiseksi kirjoittajaksi ehti myös Pop vain vuotta ennen kuolemaansa.


Ajattomasti toimivat, mieleen jäävillä kertosäkeillä ladatut kappaleet ovat Backstreet Boysin menestyksen ydin, Dorough näkee. Ehkä siksi yhtye on sanonut haluavansa tulla kutsutuksi mieluummin ”lauluyhtyeeksi” kuin ”poikabändiksi”.

Ja ehkä siksi yli sadan miljoonan kappaleen levymyyntiin yltäneen yhtyeen suosio ei ole notkahtanut kuten teinisuosikkeiksi leimattujen ja siksi usein vähäteltyjen poikabändien.

– Emme mekään ole koko aikaa porskuttaneet, Dorough vähättelee.

– On ollut aikoja, että meitä ei tosiaankaan ole kutsuttu mihinkään musiikkiteollisuuden palkintojenjakotilaisuuksiin.

– Musiikintekemistä emme ole kuitenkaan lopettaneet – ja olemme halunneet pitää riman korkealla. Olemme käyttäneet parhaita biisintekijöitä Max Martinin tapaan. Ja olemme käyttäneet paljon aikaa. Uusinta albumiamme varten teimme 60 kappaletta, joista 12 parasta mahtuivat levylle. Prosessiin meni kolme vuotta, mutta se kannatti.

Yleisö jaksoi odottaa. Tammikuussa julkaistu yhdeksäs albumi DNA nousi Yhdysvaltain listaykköseksi.

Näinä aikoina, jolloin eripuraa ja kuppikuntaisuutta ilmenee maailmassa monin tavoin, Backstreet Boysin Dorough näkee yhtyeensä musiikilla mahdollisuuden yhdistää. Yhdistää yleisö edes hetkeksi – samaan tapaan kuin jääkiekon maailmanmestaruus yhdisti suomalaiset.

– Musiikilla on uskomaton voima, laulaja sanoo.

– Emme koskaan ole olleet poliittisia, mutta musiikin voimasta olemme kuulleet uskomattomia tarinoita. Moni on kertonut saaneensa lauluistamme voimaa sairastaessaan. Tuollaisten tarinoiden kuuleminen saa nöyräksi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt