Vesa-Matti ja Joonas Loiri lähtivät 24h-risteilylle, joka muutti molempien elämän – näin isästä ja pojasta tuli parhaat kaverit - Musiikki - Ilta-Sanomat

Vesa-Matti ja Joonas Loiri lähtivät 24h-risteilylle, joka muutti molempien elämän – näin isästä ja pojasta tuli parhaat kaverit

Vesa-Matti ja Joonas Loiri puhuivat lämpimistä väleistään harvinaisessa yhteishaastattelussa IS:n joululehdessä vuonna 2008.

Vesa-Matti ja Joonas Loiri vuonna 2008. Joonas Loiri on kuollut.­


30.5.2019 12:49

Muistatteko Uuno Epsanjassa -elokuvan kohtauksen, jossa pikkulapset juoksevat kännisen lastenhoitajan Nasse-sedän perässä? Porukan viimeisenähän hoippuu pieni poika ilman housuja ja yrittää pysyä toisten kannoilla.

Nasse-setä oli Vesa-Matti Loiri ja kyseinen ipana Veskun oma poika Joonas Loiri.

Molemmat istuvat Veskun kodin keittiössä ja nauravat muistolle.

– Se oli ensimmäinen alastonroolini, Joonas hymähtää.

– Jostain pitää aina aloittaa, Vesku kannustaa.

Hän muistaa Joonaksen voimakastahtoisena lapsena, joka alkoi puhuakin vasta opittuaan muodostamaan kokonaisia lauseita.

Joonas oli varmaan kaksivuotias eikä puhunut mitään. Kävelimme rannalla, osoittelin hänelle lintua hokien jotain että ”vää-vää”. Siihen Joonas tuhahti, että ”kyllä minä tiedän, että se on västäläkki”.

Nelivuotiaana Joonas lupautui näyttelemään Turhapuro-komediassa Uuno muuttaa maalle. Oli sovittu, että Joonas maskeerataan Uunon pikkuveljeksi.

– Kun se päivä sitten tuli, Joonas sanoi: ”Jaa, en mä tänään näyttele – ei tänään ole näyttelemispäivä”. Eikä suostunut, vaikka koko kuvausryhmä yritti! Se oli selvä, ei ollut näyttelemispäivä, Vesku nauraa.

Roolin teki lopulta Joonaksen isosisko Jenni. Hän on myöhemminkin esiintynyt isänsä projekteissa, kun Joonas on ottanut välimatkaa. Lopulta tuo väli oli useita tuhansia kilometrejä.

Veskun varjo oli valtava. Vartuttuaan Joonas koki sen ahdistavaksi.

– Lapsena isän kuuluisuus ei haitannut, mutta teininä alkoi olla katkeraa. Sen vuoksi en halunnut jäädä Suomeen, vaan lähdin Jenkkeihin opiskelemaan.

Joonas vietti San Franciscossa neljä vuotta. Muutaman Suomen-vuoden jälkeen hän lähti tekemään animaatioita ja grafiikkaa Shanghaihin, myöhemmin Hongkongiin. Sieltä hän palasi Suomeen pari viikkoa sitten ja majailee nyt väliaikaisesti isänsä luona Espoossa.

Yhteiselo on ainakin toistaiseksi sujunut hyvin, tosin suurimman osan ajasta Vesku on ollut joulukiertueellaan.

– Onhan se nyt nastaa, kun tässä iässä yhtäkkiä on tuollainen nuori frendi, Vesku hymyilee.

 ”Pystymme puhumaan kaikesta mahdollisesta täydellä luottamuksella. Jälkeenpäin ei kumpikaan käytä sanoja toistaan vastaan.”

Joonas ja Vesku ovat tehneet yhdessä monen viikon mittaisia ulkomaanreissuja ja viettäneet pitkiä aikoja Inarin-mökillä. Siellä he ovat uistelleet kellon ympäri, viipyneet järvellä joskus 15 tuntia kerrallaan. He ovat puhuneet paljon – ja toisinaan olleet aivan hiljaa.

– Joskus veneessä ei tarvitse sanoa yhtään mitään. Korkeintaan ”hei, sulla syö”.

– Pystymme puhumaan kaikesta mahdollisesta täydellä luottamuksella. Jälkeenpäin ei kumpikaan käytä sanoja toistaan vastaan.

Kun Joonas, Jenni ja Veskun nyt jo edesmennyt esikoispoika Jan olivat pieniä, Vesku kertoi heille omasta päästä keksittyä satua, jonka päähenkilöinä lapset itse seikkailivat. Se jäi aina jännittävään paikkaan, josta oli seuraavana iltana helppo jatkaa. Joonas paljastaa, ettei satu ole vieläkään päättynyt.

– Lapissa ollessamme olen usein pyytänyt Veskua kertomaan, miten tarina jatkuu.

Isä ja poika vakuuttavat olevansa toistensa parhaita kavereita. Se on aikamoinen saavutus.

– Ei näin ole ollut kauhean pitkään. Olemme olleet niin erillämme, Vesku myöntää.

– Meni varmaan viisi vuotta, ettemme edes puhuneet toisillemme, Joonas laskee.

Vesku erosi Joonaksen ja Jennin äidistä Riitasta 1980-luvun lopulla. Joonas oli silloin juuri aloittanut koulun. Vesku uskoo, että avioero ja eri osoitteissa asuminen kasvattivat isän ja pojan erilleen.

Joonas tietää toisenkin syyn.

– Me olemme molemmat niin itsepäisiä.

Viisi vuotta sitten, kun välit olivat pikemminkin jäätyneet kuin viilenneet, tapahtui erikoinen käänne: Vesku ja Joonas lähtivät kahdestaan 24 tunnin risteilylle.

– Ei sen ollut tarkoitus olla mikään välienselvittelyreissu. Päätettiin vain, että mennään. Varmaan kumpikin ajatteli, että asiat voisivat nyt järjestyä, Vesku miettii.

Laivalla isä ja poika istuivat yökerhon yläkerrassa ja katselivat salaa ihmisiä heille naureskellen. Puhuessaan he lopulta tajusivat ajattelevansa asioista aivan samalla tavoin.

– Satamaan mentiin napit vastakkain, ja laivalta käveltiin ulos kaulakkain, Joonas tiivistää.

Nyt kehuvia sanoja ei ole kummaltakaan vaikea tiristää.

– Joonas on lahjakas. Ei ole koskaan tarvinnut tuputtaa mitään, itse on oivaltanut kaiken.

– Vesku on rento. Olen tajunnut hänen arvonsa vasta vanhempana, ja nyt en vaihtaisi kyllä mihinkään.

Vesku on väsynyt pelattuaan läpi yön Playstationin golfpeliä. Hän kehuu Joonaksen hankkimaa kotiteatteria, joka on mullistanut olohuoneen äänentoiston.

– Mä joudun aina kysymään Joonakselta neuvoa teknisissä asioissa. Tai siis Joonas joutuu tekemään kaiken. Mullahan ei ole edes sähköpostia, mutta oon mä kerran käväissyt internetissä.

– Jos mä tarvitsen Veskulta apua, naamioin aina pyynnön jotenkin. En kysy suoraan, Joonas tunnustaa.

Kun Joonas oli pieni, hän pelasi päivät pitkät Veskun kanssa Fairy Tale -peliä Amigalla. Vesku veikkaa sen vaikuttaneen jopa poikansa uraan: Joonas valitsi instrumentikseen tietokoneen. Animaatioiden ja grafiikan lisäksi hän on tehnyt pitkään konemusiikkia, toiminut tuottajana sekä tehnyt dj-keikkoja eri puolilla maailmaa.

Joonas on 26-vuotias, ja isän varjo on haalentunut. Hän on aikuinen ja lyönyt itsensä dj:nä läpi. Nyt voi harkita jopa yhteistyötä.

Voisiko Joonas tehdä musiikkia Veskun levylle?

– No mähän kilpailutan. Pyydän Joonakselta tarjouksen!

Joonas paljastaa hänkin haaveensa ja kertoo haluavansa Veskun soittavan huilulla pienen pätkän myös hänen levylleen.

– Ilman muuta, mutta ihan vain sivulauseessa, Vesku lupaa.

Kumpikaan ei halua sotkeutua liiaksi toistensa projekteihin. Musiikkityylitkin ovat sen verran erilaisia, ettei sekaannuksen vaaraa ole.

Joonas ei innostu edes vitsinä siitä, että tekisi taustat Veskun huumoripläjäykseen Saattokeikka-rap.

– Mä en ole ikinä tykännyt niistä.

Joonaksen ikäisenä Vesku teki televisiossa ensimmäisiä Turhapuro-sketsejä. Niinä aikoina otetuista kuvista Joonas on huomannut muistuttavansa isäänsä.

– Olen aina ollut sitä mieltä, että en ole isäni näköinen. Kun sitten jätin parran ajamatta, niin kyllä meissä sittenkin jotain samaa on. En kyllä näytä Veskulta niin paljon kuin Ukko ja Sampo.

– Mä en ole ehkä ikinä ollut noin timmissä kunnossa. No, ehkä aika lähellä silloin parhaina kaatuiluaikoina, Vesku miettii.

Joonas on huomannut, että he molemmat kaipaavat välillä täydellistä yksinäisyyttä.

– Yksinäisyys on ok silloin, kun tietää, että jossain on iso määrä ystäviä.

Vesku on viihtynyt Lapin hiljaisuudessa, nauttinut kesän yöttömästä yöstä ja syksyn sysimustista illoista. Siitä, ettei paikalla ole ketään.

Joonaskin vietti Shanghaissa ja Hongkongissa pitkiä aikoja yksin. Hän oli toimistonsa ainoa työntekijä ja huomasi joskus keskustelevansa televisiomainosten kanssa.

– Viimeisimmän Veskun levyn latasin netistä, kun sitä ei kukaan saanut koskaan lähetettyä Hongkongiin.

Veskulle oli kova paikka, kun kaikki hänen lapsensa olivat muilla mailla: Jenni Euroopassa, Joonas Amerikassa ja Aasiassa, Ukko ja Sampo äitinsä luona Intiassa.

– Kyllä silloin teki surutyötä ja paljon tuli asioita ajateltua.

Fyysinen välimatka ei kuitenkaan ole ollut suuri ongelma. Tärkeintä on tietoisuus siitä, että välit ovat kunnossa.

– Ulkomailla ollessani en ole jutellut Veskun kanssa puhelimessa kuin ehkä kerran kuukaudessa. Sitten kun soitettiin, niin juttu jatkui siitä mihin oli viimeksi jäänyt.

– Kun aikoinaan puhuimme Joonaksen kanssa asiat halki, se oli sillä selvä. Enää ei tarvitse soitella joka päivä. Ystävyyteen kuuluu se, ettei tarvitse koko ajan päivittää tietoja ja miettiä, miksi toinen ei soita.

Vesku on käynyt katsomassa pikkupoikiaan Intiassa. Hiljattain myös koko vanha perhe, Vesku sekä Jenni, Joonas ja Riitta olivat yhdessä Shanghaissa. Tänä jouluna tapahtuu lopulta jotain historiallista: kaikki lapset tulevat Veskun luokse uuteen kotiin Espooseen.

– Mulla on aina ollut tunne, että kun kaikki vähän kasvamme, niin kyllä se vielä iloksi muuttuu. En kyllä kuvitellut, että näin hienoksi menisi. Nyt kun vain pysyisi terveenä, että saisi nauttia tästä kaikesta. Se on vaatinut niin paljon aikaa ja työtä jokaiselta, Vesku toivoo.

Haastattelun lopuksi hän suunnittelee kolmen vartin päiväunien ottamista ennen illan konserttia.

– Mä teen meille lämpimiä voileipiä, poika suunnittelee.

– No ne kyllä maistuvat, isä ilahtuu.

 

Vesa-Matti ja Joonas Loirin yhteishaastattelu julkaistiin Ilta-Sanomissa 23.12. 2008.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?