Tällaista on Linda Lampeniuksen arki 1,8 miljoonan Ruotsin-kodissa – viulistin elämä mullistui 10 vuotta sitten, eikä mikään sen jälkeen ollut ennallaan

Tällaista on Linda Lampeniuksen arki 1,8 miljoonan Ruotsin-kodissa – viulistin elämä mullistui 10 vuotta sitten, eikä mikään sen jälkeen ollut ennallaan

Julkaistu:

Ennen äidiksi tulemista Linda Lampenius, 49, etsi jatkuvasti uusia haasteita ja kokemuksia. Nyt viulisti tekee elämässään kaiken tytärtensä Olivian, 10, ja Cecilian, 6, ehdoilla.
Tukholman Brommassa kevät on harppauksen pidemmällä kuin Suomessa. Valkoista taloa ympäröi suuri piha, jossa nököttävä luumupuu kirii oksiaan ylöspäin kiivasta tahtia.

– Se olisi pitänyt leikata nyt keväällä, Linda Lampenius naurahtaa ja halaa lämpimästi.

Vaaleapintainen asunto näyttää samalta kuin sisustuslehdissä, mutta Linda pahoittelee epäjärjestystä. Hän selittää, kuinka kiinteistövälittäjä halusi tehdä kodista modernimman näköisen myyntikuvia varten.

– Tavallisesti meillä on täällä paljon enemmän vanhaa, kuten vanhoja teatterihuonekaluja. Rakastan esineitä, joilla on tarina, hän selvittää lisäten, kuinka osa omista huonekaluista odottaa jo uudessa kodissa.


Koti laitettiin myyntiin viime viikolla, ja se meni kaupaksi saman tien lähes 1,8 miljoonalla eurolla.

– Martin vaihtaa alaa rikosasianajajasta poliisiksi, joten joudumme muuttamaan salaiseen osoitteeseen perheen turvallisuuden vuoksi. Harmittaa lähteä, sillä rakastamme tätä asuntoa ja sen sijaintia, Linda selvittää.

– Mutta saimme tästä reippaasti yli puolentoista miljoonan pyyntihinnan, mikä oli positiivinen yllätys, hän jatkaa.

Eteisen ikkunalaudalla lepää lasten piirustuksia. Niiden vieressä on siisti rivi Olivian, 10, ja Cecilian, 6, pieniä kenkiä. Perheen kissat Zeus, Arabelle ja Busse tarkastelevat tulokkaita uteliaina. Tänä viikonloppuna on vielä enemmän ihmeteltävää, kun taloon saapuu belgianpaimenkoiran pentu.


Linda kaataa mukeihin kahvia ja asettelee keittiön saarekkeelle pullaa, mansikoita ja kaurakeksejä. Hän kertoo, että voisimme käydä ostamassa kuvauksiin vaaleanpunaisia kukkia.

Lampeniusten lapsuudenkodissa oli aina punaisia ruusuja. Suuret, tulipunaiset ruusut ovat tällä kertaa löytäneet paikkansa olohuoneen maljakosta. Kesäisin kodin terassin etupihalle asetellut kukkapenkit lehottavat punaisina viulistin ja hänen puolisonsa Martin Cullbergin istuttamista ruusuista.

– Punaiset ruusut ovat olleet aina meidän perheen juttu, Linda kertoo ja esittelee ikkunasta, mihin kevät nostaa pian nuppuja.

Äitienpäivänä lapsuuskodin punaiset ruusut vaihtuivat vaaleanpunaisiksi. Linda meni isänsä kanssa ostamaan niitä äidille yhdessä.

– Isä kuoli kaksi ja puoli vuotta sitten. Pidän huolen, että äiti saa edelleen joka vuosi vaaleanpunaisen kimpun, hän kertoo.

Kevät on ehkä Ruotsissa pidemmällä, mutta äitienpäivää länsinaapurissa juhlitaan vasta toukokuun viimeisenä sunnuntaina.


Viikonloppuna Linda saapuu Suomeen viettämään aikaa äitinsä kanssa. Hän tapaa myös tasavallan presidentin, kun täti Helena Nordberg saa Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkin.

– Helena on 80-vuotias maalaisemäntä ja pyysi minua avecikseen. Olemme aina olleet hyvin läheisiä, sillä hänellä on vain poikia. Nuorempana autoin häntä lehmien kanssa ja pelloilla, Linda selvittää.

Linda on ehta suomenruotsalaisen taiteilijaperheen vesa. Hänen isänsä on näyttelijä-ohjaaja Börje Lampenius ja äitinsä näyttelijä Ulla Eklund, jonka kanssa Linda teki ensimmäisen roolisuorituksensa vain kolmikuisena Akseli ja Elina -elokuvassa. Äiti esitti elokuvan naispääosaa ja Linda hänen vastasyntynyttä tytärtään.

– Silloin elämä oli hyvin erilaista. Äitini meni noin vain tekemään pääroolia minut saatuaan.

– Martinin perheellä ei ole ollut äitienpäivänä mitään erityisiä perinteitä. Siksi meilläkään ei ole. Olisihan se ihanaa saada kukkia ja aamiainen sänkyyn, mutta enhän minä voi itselleni niitä tehdä, Linda vitsailee.


Lindasta itsestään tuli äiti 39-vuotissyntymäpäivänään. Olivia syntyi viulistin ja hänen puolisonsa elämään hätäsektiolla 26. helmikuuta 2009 noin tunti puolenyön jälkeen. Raskaus oli ollut helppo, mutta venyi kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Synnytyksestä tuli hengenvaarallinen.

– Olin supistellut jo 24 tuntia, mutta lääkäriä ei oltu edes kutsuttu katsomaan tilannetta. Sitten huomattiin, että Olivian sydän alkoi lyödä epätasaisesti.

– Kun lääkäri vihdoin saapui, hän ehti olla huoneessa 20 sekuntia ja minua vietiin jo leikkaukseen. Olin aivan sekaisin ja väsynyt. Näytin sen jälkeen siltä, kuin minut olisi teurastettu siihen leikkauspöydälle, hän hymähtää, mutta äänessä on vain puolet huumoria.


Hätäsektio onnistui. Parin onni täydentyi tyttärellä.

– Martin otti Olivian syliinsä ja valvoi vielä kolmannen yön putkeen pidellen häntä, Linda muistelee hymyillen.

Linda oli etsinyt elämäänsä jatkuvasti vauhtia ja uusia kokemuksia. Esikoisen syntymän jälkeen hän huomasi muuttuneensa varovaisemmaksi, yksityisemmäksi ja suojelevammaksi.

– Ajoin esimerkiksi ennen niin kovaa, että korttini meni kaksi kertaa hyllylle. Nyt en uskaltaisi ikinä tehdä niin, hän sanoo vakavana.

– Sitä ei voi ymmärtää, ennen kuin saa oman lapsen. Yhtäkkiä kokee rakkauden, millaista ei ole koskaan aikaisemmin kokenut. Se ei ole samanlaista kuin rakkaus puolisoa kohtaan. Se on erilainen rakkaus, joka tulee siinä hetkessä ja laittaa koko arvojärjestyksen uusiksi.

Lindan puhelin soi.

– Hej älskling, hän vastaa.

Olivia ja Cecilia ovat päässeet koulusta ja tulevat pian kotiin. Kymmenen minuuttia myöhemmin tytöt saapuvat ja esittäytyvät kohteliaasti ruotsiksi. Olivia katoaa ystävänsä kanssa yläkertaan, Cecilia istahtaa ruokapöydän ääreen syömään välipalaa. Linda kertoo, etteivät tytöt puhu suomea ollenkaan.

– Jos oma äidinkieleni olisi suomi, niin silloin totta kai. Mutta puhumme sekä Martinin perheen että Suomessa asuvien sukulaisteni kanssa ruotsia, joten se ei ole tuntunut tarpeelliselta, hän selvittää.

Esikoulun pian aloittavan Cecilian mielestä suomen kieli on hirvittävän konstig, kummallista. Hän ilmoittaa pärjäävänsä erittäin hyvin ruotsin kielellä.


Linda nauraa tomeran ja uteliaan Cecilian olevan luonteeltaan aivan kuin hän. Olivia taas on hieman ujompi ja rauhallisempi.

– Olivia lauloi ja soitti viulua hetken aikaa, mutta se oli hänen mielestään tylsää. Hän tanssii nykyään balettia.

Cecilia sen sijaan on osoittanut kiinnostusta viulunsoittoon, joten Linda on suunnitellut ottavansa tyttärensä oppilaakseen.

– Ajattelin ensin, etten ikinä haluaisi opettaa tyttöjäni. Mutta uskon Olivian lopettaneen, koska hänen opettajansa ei haastanut häntä tarpeeksi. Jos jompikumpi tytöistä haluaisi ammattimuusikoksi, niin totta kai valmentaisin heitä. Mutta se vaatii ihan jumalattomasti työtä.

Linda Lampenius tietää, mistä puhuu. Hän on aloittanut muusikon uransa vain kolmevuotiaana laulamalla vanhempiensa kanssa. Viulunsoitto alkoi viisivuotiaana. Kahdeksanvuotiaana hän lähti ensimmäiselle kansainväliselle Yhdysvaltain- ja Kanadan-kiertueelleen Helsingin juniorijousien kanssa.



Lindan vanhemmat olivat teatterilla usein aamusta iltaan. Lindasta piti huolta lastenhoitaja, joka oli fantastisk, muttei oma äiti.

Nuori viulisti lähti ensimmäisen kerran ulkomaankiertueelleen Japaniin ilman vanhempia vain 11-vuotiaana. Erään orkesterin jäsenen äidin oli tarkoitus toimia Lindan huoltajana, mutta illan tullessa nainen lähti Tokiossa yön selkään jättäen nuoren viulistin yksin hotellihuoneeseen täysin ilman turvaa.

– Silloin tuntui, että olin ihan yksin. Hotellihuoneen ovi oli jätetty raolleen ja pelkäsin niin paljon, että muistan sen edelleen, Linda muistelee.

Linda oppi ottamaan vastuuta itsestään ja urastaan, joka nousi uusiin ulottuvuuksiin hänen toimiessaan Jussi-gaalan konserttimestarina 1996. Media ja yleisö kiinnostuivat lahjakkaasta kaunottaresta, ja ura jatkoi noususuuntaisena. 1997 hän muutti Suomesta Los Angelesiin ja julkaisi ensimmäisen albuminsa. Taiteilijanimen Linda Brava ottaneesta viulistista tuli yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia.


Linda niitti mainetta vaatemerkki Björn Borgin keulakuvana, toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunginorkesterin johtokunnassa, lanseerasi nimikkosiiderin, vieraili muun muassa maailmanlaajuisesti huippusuositussa Baywatch-tv-sarjassa ja esiintyi toinen toistaan näyttävämmissä puitteissa. 1998 Linda poseerasi Playboy-lehden kannessa.

Linda ei ole selvinnyt monikäänteisestä urastaan kohuitta, vaikka kertoo pyrkineensä aina tekemään kaiken musiikki edellä. Tyttäret ymmärtävät jo, että äiti on kuuluisa. Myös Martin-isä on Ruotsissa tunnettu esiinnyttyään asiantuntijana poliisiohjelmissa.

– Tytöt ovat ihmetelleet, että miten äiti on voinut olla esimerkiksi ajelulla Mr. Beanin kanssa hienolla autolla, tai miksi ihmiset tuijottavat meitä kadulla. Mutta he saavat tietää kaikesta aikanaan, Linda pohtii.


Linda on urallaan tutustunut silmäätekeviin Hollywood-näyttelijöistä kuninkaallisiin. Eniten hän kuitenkin pitää edelleen yhteyttä ihmisiin, joihin hän tutustui asuttuaan Playboy-kartanossa.

– Hughin (Hefner) kuolema oli todella surullinen hetki. Melkein heti sen jälkeen Playboyn luottomeikkaajani kuoli, mikä oli myös hirveää, hän suree.

Los Angelesin jälkeen Linda ehti asua myös Lontoossa. Vuonna 2002 hän sai työtarjouksen Ruotsista, rakastui ja asettui aloilleen. Ruokailutilan seinää koristaa hääkuva muistuttamassa 11 avioliittovuodesta.

– Olemme viimeisen puolentoista vuoden ajan puhuneet Martinin kanssa myös muutosta Yhdysvaltoihin, ja kävimme siellä jopa lasten kanssa. Minulla on siellä paljon tuttuja ja viihdymme siellä. Mutta katsotaan nyt, hän paljastaa.

Vaalea kaunotar on kiertänyt viulunsa kanssa maailmaa, mutta Suomessa hän ei ole esiintynyt kovin montaa kertaa muuttonsa jälkeen. Tulevana kesänä hän tekee paluun Suomen-keikoille Apocalyptica-yhtyeestä tutun sellistin Perttu Kivilaakson ja pianisti Laura Mikkolan kanssa. Trio Mikkola-Lampenius-Kivilaakso on tutustunut toisiinsa ensimmäisen kerran Sibelius-akatemiassa.

– Otin viime vuonna yhteyttä tuolloin Amerikan-kiertueella olleeseen Apocalypticaan. Perttu ehdotti tuolloin, että perustaisimme kamariyhtyeen. Tulimme nopeasti siihen lopputulokseen, että Laura Mikkola olisi täydellinen kolmas jäsen, Linda kertaa.

– Olimme kummatkin soittaneet Lauran kanssa aiemmin. Hän innostui ideasta, ja triomme syntyi. Olemme kaikki hyvin samanlaisia muusikoita, sillä ajattelemme laulavamme instrumentin kautta.

Kiertuetta varten trio on järjestänyt Suomessa treenileirejä, joilla on harjoiteltu armottomasti.

– Olen aina ollut sellainen suorittaja. Haluan tehdä kaiken täysillä, hän pohtii.


Viulisti on aina rakastanut kiertue-elämää. Ennen esikoisensa syntymää hän teki viimeisen laajan Yhdysvaltain-kiertueensa, joka kattoi 42 kaupunkia yhdeksässä viikossa. Sen jälkeen hän on aina tehnyt työtään aina lasten ehdoilla.

Lindan odottaessa Oliviaa Martinille tarjottiin töissään tapausta, jota Linda kuvailee puolisonsa ”unelmakeissiksi”. Asianajaja empi oikeusjutun vastaanottamista, sillä sitä seuraisi monen vuoden intensiivinen työjakso.

– Sanoin Martinille, että totta kai otat sen casen. Mutta hoidin sen jälkeen kotona kaiken. Se oli tosi rankkaa, sillä sukulaiseni ja ystäväni asuivat Suomessa ja ulkomailla. Minulla oli pitkään tosi kova baby blues, synnytyksenjälkeinen masennus. Piti pärjätä kaikesta yksin, Linda muistelee.


Muutama vuosi sitten Martinin urakka päättyi voittoisasti. Viimeiset vuodet Lindan puoliso on osallistunut huomattavasti enemmän arjen pyörittämiseen. Pariskunnan arki on edelleen hyvin hektistä, mutta siitä löytyy aikaa myös toiselle. Aviopari rentoutuu yhdessä muun muassa ampumaharrastuksen ja tv-sarjojen parissa.

– En saanut olla omien vanhempieni kanssa tarpeeksi. Siksi päätin tyttöjen synnyttyä, etten ikinä tekisi samoin.

Ensi vuonna Linda täyttää 50 vuotta. Se tuntuu hänestä hieman oudolta.

– Välillä yllätyn itsekin pohtiessani ajan kulkua. Joskus myös kaipaan sitä elämää, joka minulla oli, hän pohtii.

– Olen aina ollut vapaa sielu, joka tekee oman päänsä mukaan ja kokeilee jatkuvasti uutta. En pidä itseäni äitihahmona, mutta ajattelen, että olen hyvä äiti.

Cecilia kurkistaa ovenraosta uteliaana. Hän haluaa ilmoittaa haluavansa valita äitinsä vaatteet kuvauksiin. Linda kaappaa tyttärensä syliinsä.

– Kaikista tärkeintä on, että tytöillä on hyvä olo. Että he saavat kasvaa rauhassa harmonisiksi ja tasapainoisiksi naisiksi.


Trio Mikkola-Lampenius-Kivilaakson konsertit Suomessa kesällä 2019:

13.6. Iitin Musiikkijuhlat, 14.6. Ilmajoen Musiikkijuhlat, 15.6. Iitin Musiikkijuhlat, 16.6. Nastolan kirkko, 23.7.Koivu ja Tähti Festivaali, 21/9 Aino Ackté Festivaali (päätöskonsertti)