Alexi Laihon raju nuoruus – iski kodittomana räkälöistä humalaisia keski-ikäisiä naisia: ”Tällainenkin mieshuora-jakso tuli vedeltyä”

rac

Julkaistu:

COBHC
Children of Bodomin nokkamiehestä Alexi Laihosta ilmestyy pian elämäkerta.
Petri Silaksen kirjoittama Alexi Laiho - Kitara, kaaos & kontrolli (WSOY) ilmestyy maaliskuun puolivälissä.

Kirjassa Children of Bodomia luotsaava kitaristi kertoo muuttaneensa pois kotoaan jo 17-vuotiaana.

Muutto oli pakon sanelema, sillä muutama nuorisorikollinen otti Alexi Laihon kohteekseen.

– Jouduin 1990-luvun puolivälissä kotinurkilla muutaman umpihullun piripään hampaisiin. Tiesin, että kaksi kaveria siitä jengistä oli aiemmin pistänyt jonkun kylmäksi ja olin lisäksi omin silmin nähnyt, mitä he kerran tekivät yhdelle tyypille. Potkivat päähän, vaikka uhri makasi jo maassa, Laiho kertoo kirjassa.


Nuorisojoukko pyöri Mankkaalla ja terrorisoi erityisesti Laihoa. Taustalla oli keksitty mustasukkaisuusdraama.

– He hyökkäsivät kerran kimppuun ja painoivat veitsen kurkulle. Siis jumalauta. Nämä tyypit, jotka olivat meitsiä vain vuodesta kolmeen vuotta vanhempia, uhkasivat ihan tosissaan tappaa minut. Espoosta häipymiseen oli siis ihan oikea syy, ja siihen aikaan Helsinki oli riittävän kaukana.
  • Katso jutun videolta, mitä Laiho kertoi Children of Bodomin viinaraiderista Radio Rockin haastattelussa.
Yöpaikkaa Helsingistä oli kuitenkin välillä vaikea löytää. Nuori mies asui välillä siskonsa luona ja välillä treenikämpällä. Myös kavereiden sohvat tulivat tutuiksi.

Kolmas vaihtoehto oli majoituksen metsästäminen Kallion baareista.

– Hyvä niksi yöpaikan ja parin ilmaisen bissen saamiseksi oli myös lyöttäytyä jonkun naisen seuraan, Laiho muistelee.

Kallio ei ollut 1990-luvulla vielä trendikäs kaupunginosa, vaan kohtuullisen rosoista seutua. Kivoja kahviloita ei kulmilta löytynyt. ”Räkäläbaareja” senkin edestä.

– Niissä mestoissa istui aina keskellä päivääkin humalaisia ja vähän yksinäisen näköisiä keski-ikäisiä akkoja, joiden seuraan oli helppo mennä istumaan. Ei siinä paljon jutella tarvinnut. En minä asiasta mitenkään ylpeä ole, mutta tällainenkin mieshuora-jakso tuli 17–18-vuotiaana vedeltyä. Jotain oli pakko keksiä, koska en suostunut menemään sossun tiskille kerjäämään.


Nuoruuden kokemukset ovat vaikuttaneet myös Laihon säveltämään musiikkiin.

– Viha on aina ollut yksi tärkeimmistä polttoaineistani musantekijänä, ja näiden kokemusten myötä minusta tuli vitun kiukkuinen, Laiho kertoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt