Yksi ratkaiseva piirre tuhosi Baddingin, Irwinin ja Kikan elämän: sai rakastetut tähdet murenemaan paineiden alla – kaikki päättyi tragediaan

Julkaistu:

tragedia
Suomalaiset ovat saaneet todistaa monen herkän taiteilijasielun lentoa tähtitaivaan poikki, viimeksi viihdetaiteilijana viimeiset vuosikymmenet vaikuttaneen Matti Nykäsen. Baddingia, Irwiniä, Kikkaa, Armi Aavikkoa ja Matti Nykästä yhdisti traagisen kohtalon lisäksi herkkyys ja ujous.
Rauli Badding Somerjoki, Irwin Goodman, Kikka. Kaikki kolme tekivät uran, joka on jäänyt ihmisten mieliin. Jokainen heistä joutui voittamaan herkkyytensä ja ujoutensa noustakseen lavalle ja tehdäkseen sitä mitä rakastaa: musiikkia. Jokainen heistä lopulta sortui paineiden alla ja liiallisen alkoholin käytön seurauksena.

Ei ilmiö mikään uusi ole. Maailman sivu taiteilijat ovat lääkinneet itseään päihteillä. On sitten ollut kyse jännityksen laimentamisesta, inspiraation hakemisesta tai pahan olon turruttamisesta.

– Olavi Virta oli oikein tällaisten taiteilijoiden kantaisä. Hän oli ensimmäisiä tunnettuja artisteja, joka sortui herkkyyteensä, säveltäjä ja muusikko Esa Nieminen muistelee.

– Alkoholi kuului tälle vanhemmalle polvelle. Se auttoi pelon ja ujouden voittamiseen, tuottaja, sanoittaja ja kansantaiteilija Ilkka Vainio sanoo.


Laulaja-lauluntekijä Rauli ”Badding” Somerjoki kuoli vain 39-vuotiaana tammikuussa 1987.

Raulilla ja hänen kihlatullaan Paulalla oli ravintolaillan jatkot kodissaan Aleksis Kiven kadulla Kalliossa. Seuraavana päivänä Paula oli hakemassa noutoruokaa, kun Badding sai sairauskohtauksen.

Somerjoki kuoli alkoholimyrkytykseen. Kuolemaan myötävaikuttivat keuhkosairaus ja veren hengittäminen.

Laulajalegendaa on kuvattu lahjakkaaksi, mutta myös yksinäiseksi ja ahdistuneeksi. Hän pelkäsi esiintymistä ja lääkitsikin lisääntyvien keikkojen mukana kasvanutta esiintymispelkoa alkoholilla.

– Badding asui kanssani samassa rappukäytävässä, Ilkka Vainio muistaa.

– Hän oli todella ujo. Ei uskoisi, millainen taituri hänestä kuoriutui kun hän nousi lavalle. Hän oli vailla vertaa.


Baddingin sisko Mailis Niemelä kertoi kaksi vuotta sitten IS:lle uskovansa, että Baddingin alkoholiongelma alkoi siitä, kun aina oli joku tarjoamassa juotavaa suositulle laulajalle. Badding myös ajatteli, että nyt hänellä on rahaa, millä mällätä.

– Siitä se alkoi. Ujous ja esiintymispelko ovat voineet vaikuttaa myöhemmin.

– Hän oli myös itsepäinen. Eräs hänen kirjoittamansa ajatelma oli: ”Jos joku neuvoo sinua, neuvo takaisin”, Mailis muistaa.

Toimittaja Pasi Kostiainen kirjoitti IS:ssa vuonna 2012, Baddingin kuoleman 25-vuotispäivänä, että laulaja herätti sekä ihailua, että myötätuntoa.

– Badding oli surullisen hahmon ritari. Hän oli ujo ihminen, joka halusi esiintyä. Se on rankka kombinaatio.

– Rauli oli kiltti ja ystävällinen ihminen, jonka omat heikkoudet vahingoittivat lähinnä häntä itseään, musiikkivaikuttaja ja tuottaja Atte Blom määritteli samassa artikkelissa.

Ujous näkyi taiteilijan jokapäiväisessä käytöksessä. Hän istui kantakapakassaan Aleksis Kiven kadulla aina nurkkapöydässä selkä ravintolasaliin päin. Samasta paikasta avovaimo haki laulajalle kaalilaatikkoa kohtalokkaana päivänä, mutta löysi tämän kuolleena kotisohvaltaan.

Irwinin ura oli aaltoliikettä. Syksyllä 1974 miehen keikkatahti harveni ja ongelmia alkoi syntyä. Irwin ei enää vastaillut ystäviensä puheluihin. Lopulta hän sulkeutui pipo päässä silloisen Lielahden kotinsa kellariin Tampereella – ja joi.

Kaverit täyttivät rahattoman Irwinin pakastinta Koskenkorvalla, jota kului yli kaksi pulloa vuorokaudessa. Joskus Irwinillä oli seurassaan avovaimo Riitta, useimmiten kaksi tanskandoggia, jotka vartioivat isäntänsä rauhaa.

Lopulta Irwin istui kellarissaan katkaistu haulikko ulottuvillaan. Elettiin jo kesää 1976. Riitta soitti hädissään Vexi Salmelle.

– Irwinissä ei ollut väkivaltaisuutta yhtään. Hän oli jopa vähän arka: jos vähänkin tuli jotain hässäkkää, hän poistui aina ensimmäisenä paikalta. Mä olin se, joka otti turpiinsa. Ja nyt sillä oli katkaistu haulikko mukanaan. Psyyke oli jo muuttunut, Vexi kertoi.


Irwinille järjestyi lopulta katkaisuhoitopaikka Mehiläisestä. Vexi sai houkuteltua Irwinin ulos katsomaan muka hänen uutta autoaan. Koeajokierroksella miehet antoivat Irwinille pullon votkaa, pistivät lapsilukot päälle ja suuntasivat kohti Helsinkiä. Votka teki tehtävänsä, Irwin sammui. Hän heräsi sairaalan pihassa, mutta oli niin huonossa kunnossa, ettei tajunnut mitä oli tapahtumassa.

– Muistan, kuinka Irwin paransi mahakipuni, kun olin pieni poika, Vainio muistelee.

– Hän antoi minulle korkillisen konjakkia ja kipu hävisi.

Vainio seurasi Irwinin uraa läheltä, sillä hänen isänsä Juha Vainio kiersi aikoinaan Irwinin kanssa ympäri Suomea.

– Vexi ja Irwin olivat aina suurella sydämellä pienempien puolella. He eivät mielistelleet herroja; eivät olleet mitään pinssien keräilijöitä.

Vainio muistaa Irwinin viimeisen sanoituksen ja sävellyksen. Siinä on vahva yhtymäkohta viime viikolla kuolleeseen mäkilegendaan Matti Nykäseen, joka oli myös herkkä sielu, mutta viihdytti silti ihmisiä laulullaan 28 vuotta.

– Irwin teki mäkihyppääjä Eddie Edwardsille sinkun. Toisella puolella oli Mun nimeni on Eetu ja toisella Eddien siivellä.

– Lopulta Irwinin sydän pysähtyi autossa Virolahdella. Se on hyvä paikka lähteä taivaaseen, Vainio toteaa haikeutta äänessään.

Laulajatähti Kikka eli Kirsi Sirén kuoli kotonaan Tampereella 41-vuotiaana vuonna 2005. Hän menehtyi sairauskohtaukseen nukkuessaan.

– Kirsi meni illalla nukkumaan eikä enää herännyt, Kikan tiedottaja Pia Temisevä kertoi tuolloin IS:lle.

Kikkaa jäivät kaipaamaan 9-vuotias tytär ja aviomies.

Kikan uran viimeiset vaiheet olivat myrskyisät. Kesäkuussa 2003 hän perui keikan Vammalassa. Ilmeni, että laulaja oli kiidätetty ambulanssilla sairaalaan. Kikka oli kuukauden hoidossa ja palasi estradille heinäkuussa.


Elokuussa 2004 hän ilmoitti lopettavansa esiintymiset toistaiseksi. Keikkatauko jatkui. Kikka kuitenkin suunnitteli jo paluuta esiintymislavoille.

Kikka myönsi haastatteluissa, että alkoholi ja pillerit olivat hänelle ongelma. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut osuutta laulajan kuolemaan. Lopetettuaan keikkailun Kikka oli erossa päihteistä.

– Kikka oli todella herkkä, mutta myös räiskyvä, Sipi Castrén salanimellä Kikalle lauluja tehnyt Vainio luonnehtii.

– Hän oli Suomen aliarvostetuin naislaulaja. Hän oli kuitenkin se, joka antoi naisille luvan pitää hauskaa ja flirttailla. Hän toi musiikillaan ihmisille huumoria ja hyvää mieltä. Minä olin Kikalle kuin isoveli. Hän kutsuikin minua veikaksi.

Vainio muistaa yhden tv-haastattelun, jossa toimittaja ilkeili Kikalle.

– Se oli järkyttävä haastattelu. Toimittaja mollasi Kikkaa ja kyllä Kikka otti sen todella pahasti. Kansa rakasti häntä, mutta kriitikot inhosivat.

Kikan tunnetuimpia hittejä olivat muun muassa Sukkula Venukseen, Mä haluun viihdyttää, Tartu tiukasti hanuriin ja Apinamies. Vuoteen 2013 mennessä hänen albumejaan oli myyty lähes 330 000 kappaletta.

– Muistan, kun täytin 50 vuotta. Minulla oli konsertti, jossa oli monia huippuja esiintymässä. Sen jälkeen Kikan tytär tuli luokseni ja kiitti kaikesta, mitä olin hänen äitinsä eteen tehnyt. Se oli herkkä hetki. Silloin jotain särkyi sisälläni, Vainio huokaa.

Tammikuussa tuli kuluneeksi 17 vuotta Armi Aavikon kuolemasta. Miss Suomeksi vuonna 1977 kruunattu Aavikko oli yksi aikansa suosituimmista suomalaisista viihdemaailman tähdistä. Hän aloitti yhteistyön Ilkka Lipsasen, eli Dannyn kanssa missivuotenaan. Tahdon olla sulle hellä -duetosta tuli jättihitti, jonka jälkeen he esiintyivät yhdessä 18 vuotta.

Aavikko haaveili avioliitosta ja perheestä, mutta unelma ei koskaan toteutunut. Suhde naimisissa olleeseen Dannyyn pidettiin visusti salassa vuosikausia. Läheiset ovat kertoneet haastatteluissa 1990-luvun olleen äärimmäisen rankkaa aikaa herkälle Aavikolle. Salainen suhde Dannyn kanssa päättyi vuonna 1992 ja rakas sisko Arja kuoli samana vuonna.


Lohtua Aavikko haki alkoholista ja samalla alkoi hänen syöksykierteensä. 1995 Aavikko vetäytyi julkisuudesta sairauslomalle.

– Terveenä ollessaan Armi oli äärettömän epäitsekäs ja hyväsydäminen ihminen. Tärkeä asia ihmissuhteissa on myös saada olla toiselle tarpeellinen. Sitä me olimme toisillemme – niin työssä kuin normaalissa arkielämässä, Danny on sanonut.

Viimeisinä vuosinaan Aavikko yritti saada elämänsä järjestykseen. Hän menehtyi vuonna 2002 kotonaan Espoossa keuhkokuumeeseen vain 43-vuotiaana.

– Edes Armin äiti, saati minä, emme tienneet, että Armi oli niin sairas, Danny sanoi IS:lle vuonna 2012.