Musiikki

Maarit Hurmerinta avautuu pitkän liittonsa vaikeista paikoista: pakkasi kamat ja lähti kotoa – nuoren Jannan kysymys takapenkiltä sai miettimään

Julkaistu:

musiikki
Maarit Hurmerinta on yhdistänyt perheen ja uran tienraivaajanaisena suomalaisessa popmusiikissa jo viidellä vuosikymmenellä. Se on vaatinut enemmän kuin hän on aiemmin kertonutkaan.
Liikkeen nimi oli Tampereen jalkine, mutta sen yksi myymälä sijaitsi Tikkurilassa, Vantaan kauppalassa. Siellä hääri myyjänä vuonna 1972 myös Maarit Äijö, 18-vuotias musiikista innostunut laulaja.

– Se oli tärkeä, mutta aika lyhyt vaihe elämässä, Maarit muistelee.

– Jotain piti tehdä, että sai rahaa. Suosittelen kyllä kaikille nuorille tällaisia töitä – ja arvostan niiden töiden tekijöitä.

Kengät ovat läsnä myös Maaritin uudella, ensi viikolla julkaistavalla albumilla Sumuinen puutarha.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Kengät kuluu puhki, mut mä silti kävelen”, Maarit laulaa itse sanoittamassaan kappaleessa Mä kävelen.


Ja kyllähän Maarit onkin tosiaan kävellyt – ja laulanut. Hän on suomalaisen popin ja rockin uranuurtaja. Iskelmääkin hän on laulanut, ehkä enemmänkin kuin juuri kukaan muu.

Mutta nuo tuhannet raidat olivat taustalaulutöitä 1970-luvun loppupuolella. Niiden, ties minkä tshingiskhanien takia, Maarit on painokkaasti luonut oman uransa juuri suostumatta kompromisseihin – ja tehnyt musiikkia omasta näkökulmastaan kunnianhimoisesti.

18. soololevy on jälleen syntynyt vahvasti Maaritin ja puolison, kitaristi Sami Hurmerinnan näkemyksen tuloksena.

– Kun aloitin, suomalaisia esikuvia ei juuri ollut. Ne tulivat maailmalta: Carole King, Janis Joplin ja Aretha Franklin, Maarit luettelee rockin ja soulin legendoja.

1970-lukuun tiivistyi paljon: sen kuluessa kenkäkaupan myyjä nousi suomalaiseksi hittilaulajaksi, avioitui, sai ensimmäisen lapsensa – ja teki tärkeitä valintoja, jotka ovat kestäneet näihin päiviin saakka.


Ruuhkavuosia viettävät kaikki, Maarit muistuttaa, mutta hänelle 1970-lukuun mahtui ammatillisesti paljon kaikkea, mitä muut suomalaiset naiset eivät olleet kokeneet koskaan aikaisemmin. Suomalainen rock oli ollut miesten hommaa.

Käytännössä ainoan rockia julkaisseen levy-yhtiön listoilla olevan yhtiön, Love Recordsin kautta olivat omaa musiikkiaan saaneet kuultavaksi muun muassa Hurriganes ja Wigwam – ja juuri Wigwamin muusikkoihin Maarit törmäsi saatuaan vantaalaisella treenikämpällä äänitetyn demokasetin kahden biisin ansioilla levytyssopimuksen.

– Atte Blom (Love Recordsin pomo) vei minut kierrokselle Finnvoxin studiolle. Ja siellä näin Wigwamin Pembroken, Gustavsonin ja muut. Jäädyin paikoilleni kirjaimellisesti – en pystynyt ottamaan askeltakaan, Maarit muistelee.

– Mutta siitä ei kulunut vuottakaan, kun nuo samat soittajat olivat mukana levylläni. Se oli ihan absurdia.


Kenkäkaupan myyjän ahkeruudesta oli hyötyä, kun Blom palkkasi Maaritin Lovelle toimistotyöhön.

– Se oli aika rankkaa aikaa. Matkustin joka aamu Vantaalta Pitäjänmäkeen koko päiväksi toimistoon. Iltaisin oli bänditreenit – ja aika pian myös keikkoja viikonloppuisin.

Blom otti Maaritin levyttämään, ja Loven toinen suuri mies, Henrik-Otto Donner, sovitti Maaritin levylle musiikkia.

Parikymppistä naista kohdeltiin levy-yhtiössä Maaritin mukaan ensiluokkaisesti, vaikka hän oli miesten maailmassa melkoinen kummajainen.

– Atte ja Otto olivat viisaita ja isällisiä. He ohjasivat minua suurella sydämellä ja rakkaudella. He olivat turvasatama, kun muualla rockmaailmassa ja maailmassa muutenkin sattui ja tapahtui kaikenlaista. Ilmassa oli monenlaista uhkaa, nuori nainen sai olla valppaana. Aten ja Oton kanssa ei ollut metoo-ongelmista tietoakaan.


Rakkaudesta puheen ollen, Sami Hurmerinta astui Maaritin elämään kesäkuussa 1974 Helsingin Kulttuuritalon portaikossa. Nuoret muusikot tiesivät toisensa etukäteen – ja aloittivat kohdattuaan yhteisen taipaleen käytännössä saman tien.

– Se oli satuakin ihmeellisempää, Maarit sanoo.

Ihmeellinen oli myös uni, jonka Sami oli nähnyt edellisenä yönä: hän halailee Maaritin kanssa bussissa matkustaessaan. Aamulla herättyään hän oli nähnyt, että Maaritilla on keikka Kulttuuritalossa. Ja sinne Sami päätti mennä.

– Se oli enneuni.


Liitto eteni nopeasti. Musiikillisesti siihen liittyi Maaritin nykyarvion mukaan ”tökeröyttä”, kun kitaristi Janne Louhivuori vaihtui Samiin Maaritin bändissä.

– Nuorena ei ollut työkaluja käsitellä tuollaisia asioita. Aikuinen ihminen, jos on vähänkään vastuullinen, olisi hoitanut homman paremmin. Olemme kuitenkin nauraneet juttua myöhemmin Jannen kanssa.

Jo samana vuonna pariskunta meni naimisiin, seuraavana syntyi esikoinen Samuli. Maarit muistelee, että kuuli kuiskutteluja, ettei liitto kestä pitkään.

Mutta on se toistaiseksi kestänyt – lähes 45 vuotta.

Pääasiassa liitto on ollut sellainen taiteilijaparin idylli, miltä se ulospäin näyttää. Mutta on Maarit tunnustanut, että vaikeitakin hetkiä on ollut. Hän sanoo olevansa ajoittain räiskyvä.

– Jannan kaverit muistelevat lehtijuttua, jossa olen kertonut pakanneeni kerran sattumanvaraisesti vaatteita ja napannut Jannan kyytiin. Lähdin suurieleisesti kotoa. Takapenkiltä sitten kuului Jannan kysymys: ”Äiti, mihin me ollaan menossa?” Vastasin hetken mietittyäni, että juustoa ostamaan. Sami soitti ja kysyi, milloin tulemme kotiin. Palasimme saman tien, Maarit muistelee, nauraen.

– Vaikeista ajoista huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois.


Jannan kanssa Maarit on läheinen ja matkustelee paljon. Eivätkä laulavat naiset, äiti ja tytär pääse matkoillaankaan eroon taiteilija-ammateistaan. Kun he taannoin olivat Sisilian Taorminassa, Maarit piipahti puutarhassa, jonka tajusi olevan täydellinen ympäristö Sumuinen puutarha -kappaleen videon kuvaamiseen. Se on toistaiseksi kuitenkin tekemättä.

Ja äiti myös huolehtii lapsestaan – vaikka tämä toki on täysi-ikäinen, omaa laulajanuraansa luova aikuinen. Viime viikolla Janna ilmoitti sosiaalisessa mediassa sairastuneensa keuhkokuumeeseen, ja äiti ehti olla jo varsin huolestunut tyttärensä pitkittyneestä flunssasta.

Samoin Jannan avioeron aikaan Maarit oli tyttärensä tukena, tietysti.

– Äidin tehtävä on olla lapsensa olkapäänä, tapahtuu mitä tahansa.

Vanhemmat ovat vanhempia, aikuistenkin lasten vanhemmat. He myös näkevät jälkikasvussa omia piirteitään.

– Janna on perinyt minun temperamenttini, vaikka kyllä Samikin silloin tällöin sanoo suoraan. Kaikki me osataan, Maarit naurahtaa.


Tulisuutta on tarvittu myös perheyksikön suojelemiseksi. Maarit ja Sami ovat tehneet Maaritin levyt yhdessä koko liiton ajan – ja jokaisella viidellä vuosikymmenellä Maaritia on houkuteltu levyttämään ilman Samia, jonkun muun tuottajan valvonnassa.

Ulkopuolisia tuottajia Kim Kuusesta Matti Mikkolaan on toki vuosien mittaan ollut studiossa Hurmerintojen kanssa, mutta päävastuu on aina ollut Maaritilla ja Samilla.

Maarit ei ole suostunut hylkäämään miestään, koska näkee oman soundinsa salaisuutena juuri Samin kanssa työskentelyn.

– Mitä sitten, jos tekisin levyn vaikkapa jonkin tämän hetken tähtituottajan kanssa? Kuulostaisin samalta kuin kaikki muutkin, Maarit tokaisee.

– Tämä asia (pariskunnan yhteistyön puolustaminen) on vaatinut enemmän taistelua kuin olen ehkä koskaan antanut ymmärtää. On tämä ollut aikamoista ruusuilla tanssimista!


Perhekeskeisyys – niin elämässä yleensä kuin työssäkin – on Maaritin uran avainsana. Se, että hän on tiikerin tavoin puolustanut yhteistyötä miehensä kanssa, on vaatinut paljon, mutta antanut myös.

– Tärkeintä on pitää sydän puhtaana. Näin olen aina sanonut. Tarkoitan sitä todella.

– Elämää ei voi rakentaa muiden vaatimusten mukaan.

 


Maaritin albumi Sumuinen puutarha julkaistiin 18. tammikuuta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt