Musiikki

Kommentti: Seksiä serkun kanssa? Onko Paula Vesalan uutuuskappale täynnä henkilökohtaisuuksia?

Julkaistu:

Kommentti
Sanoittavatko suosikkiartistit lauluihinsa päiväkirjamerkintöjään? Taiteilija on kiinnostava ollessaan henkilökohtainen – tai antaessaan vaikutelman henkilökohtaisuudesta, kirjoittaa musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.
Vesala julkaisi vuodenvaihteeksi kappaleen Mul ei oo lapsuudensankarii. Biisi on vaikuttava aikamatka 1980-luvulle. Musiikillisesti se muistuttaa Netflix-sarja Stranger Thingsin sountrackin elektronista maalailua ja kasaripoppia, mutta varsinainen teho kappaleeseen tulee sanoituksista.

Vaihoin sukunimen takas isän nimeen

ku isäpuoli sano et mä en oo sen tytär

--

Mä oon penkkareissa joulupukki

lakkiaispäivänä duunis muiden juhlis

Mä oon uskonu Jumalaan

ja pannu mun serkkuu

Molempien kaa sovittiin

et tää tästä tuskin jatkuu

Kovaa tekstiä, tunnustuksellisesti esitettynä. Vesala on kertonut olleensa lakkiaispäivänään töissä muiden ylioppilaiden juhlissa.

Onko koko sanoitus kooste hänen päiväkirjamerkinnöistään? Ja hänen myöhemmistä tulkinnoistaan niistä: eikö Vesala tosiaan muista keihäänheiton maailmanmestaria?

En muista Tiina Lillakkii

Mä en oo mikään soturi

Mul ei oo lapsuudensankarii



Musiikin kuluttaja on tirkistelijä, joka haluaa uskoa, että esittäjä laulaa tositarinoita. Että jokainen artistin suusta tullut lause on osa palapeliä, josta muodostuu kuva artistista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mul ei oo lapsuudensankarii -tapauksessa henkilökohtaisen dokumentin vaikutelmaa täydentää Vesalan noin 100 000 seuraajan Instagram-tilillään julkaisema kooste hänen lapsuus- ja nuoruuskuvistaan.
Vesala on tehnyt runsaan 16 vuoden julkisen uransa aikana monenlaista: hän on paitsi menestynyt pop-artisti ja laulunkirjoittaja, myös käsikirjoittaja, näyttelijä ja kääntäjä.

Uusi kappale vahvistaa sitä julkista kuvaa, joka Vesalasta on hänen 16 julkisuudessa viettämänsä vuoden aikana teosten ja haastattelujen kautta muodostunut.

Vesala on uskottava.
  • Vesalan kappale Mul ei oo lapsuudensankarii:


Uskottavuuteen ei tarvita ehdotonta ”totuutta”. Laulut ovat lauluja. Jokainen kuulija ajattelee sanoituksen tarinasta, mitä ajattelee, ja sovittaa sen myös omiin tarpeisiinsa. Ataria pelattiin aikoinaan muuallakin Pectus-pastilli suussa kuin Vesaloilla.

Veljet raahattiin kunnantalolle

tarjoon Pectus-pastillii Paavolle

Jäin pelaamaan niiden Atarii

ku taas jätettiin yksin kotii

 

Mahdollisille paheksujillekin Vesala on niin vahva artistibrändi, ettei hänen sanoituksiaan kehdata olla ymmärtämättä.

Vesalan tavoin Suomen uskottavimpiin artisteihin kuuluva J. Karjalainen sanoi 1990-luvulla IS:n haastattelussa miettineensä, voiko nimetä laulunsa pienen poikalapsensa mukaan. Näin hän kuitenkin rohkaistui tekemään – ja loppu on suomipopin historiaa.

Missä se Väinö on? on yksi hänen suositummista kappaleistaan, mutta biisi on elänyt omaa elämäänsä – kuten Väinö-poikakin.

– Koen, että se on Jukan tekemä biisi, joka on minusta innoittunut. Mutta kuitenkin se on ollut aina aika irrallaan minusta, Väinö Karjalainen sanoo Ylen dokumentissa J. Karjalainen: Beibi ollaan ikuisii.

Artistin maineenhallinnassa avainsana on uskottavuus hänen valitsemansa tyylilajin sisällä.

Ville Valo vaikuttaa vilpittömältä, lauloi hän sitten Baddingiä tai Black Sabbathia.

Pelle Miljoona, Ismo Alanko ja Tuomari Nurmio ovat tehneet musiikillisia kokeiluja vuosikymmenien aikana, mutta kaiken on lävistänyt oma linja, uskottava punainen lanka.

Tomi Putaansuu on kuulijoilleen Lordi, lihaa ja verta hurjan maskeerauksen alla – hirviöleikki on hänelle ainoa vaihtoehto toteuttaa taiteilijuuttaan. Kari Peitsamo laulaa ”pakko vatkaa” – koska on ”pakko vatkaa”.

Jos taiteen, popin tai rockin ihanteena pitää kuulijoiden ravistelua, ”hätkähdyttämistä”, se on muuttunut jatkuvasti vaikeammaksi. Mato Valtonen harmitteli jo yli kymmenen vuotta sitten Sleepy Sleepersin comebackin äärellä, että ”lavalla täytyy murhata ihminen” ennen kuin joku hätkähtää.


Vesalan kappaleen viittaus seksiin serkun kanssa ei ole aiheuttanut edes kummoistakaan some-pöhinää. Julkista paheksuntaa, jonka yhteydessä mainittaisiin sanat ”eduskuntakysely” tai ”Ylen hallintoneuvosto”, ei ole onneksi näkynyt.

Tai ehkä kyse on siitä, että Vesalaa ymmärretään. Mahdollisille paheksujillekin hän on niin vahva artistibrändi, ettei hänen sanoituksiaan kehdata olla ymmärtämättä.

Tai sitten ymmärretään, että henkilökohtaisista sanoituksista huolimatta artisti Vesala on kokonaistaideteos – eikä sen enempää Paula Vesala kuin J. Karjalainen on Jukka Karjalainen.

Ja laulut ovat lauluja. Henkilökohtaisia niin tekijöille kuin kuulijoillekin.

Kursivoidut tekstit Vesalan kappaleesta Mul ei oo lapsuudensankarii.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt