Musiikki

Kari Kuuva kertoi IS:lle 2013 vakavasta onnettomuudestaan ja elämänsä rakkaudesta: ”Naiset ovat pitäneet minut edes jonkinlaisessa kurissa”

Julkaistu:

Kari Kuuva kuoli keskiviikkona 21. marraskuuta. IS julkaisee nyt uudelleen muusikon viisi vuotta sitten antaman haastattelun.
Metsän reunassa olevan omakotitalon pihalla vieraat ottaa vastaan Elvis-koira. Tänne Hausjärven Oittiin musiikin monitoimitaituri Kari Kuuva muutti jo kauan sitten, eikä hän kaipaa suuremmille kylille.

Tavatessamme Kuuva, 66, on hieman häkeltynyt. Jopa tv-uutisissa on kerrottu, että hän on levyttänyt yli 20 vuoden tauon jälkeen.

– Oitin erakko ei ole tottunut, että jotakin tapahtuu, Kuuva naurahtaa istuessamme Paula-vaimon kattamaan kahvipöytään.

Niin, miksei Kari Kuuvasta ole kuultu aikoihin?
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tango Pelargonia ja Pikku Nina -hittikappaleiden laulaja on tehnyt useita hittejä muillekin solisteille.

– 1990-luku meni liikenneonnettomuudesta toipuessa. Kun säryt loppuivat, tein hirvittävän määrän biisejä, mutta ne tyssäsivät aina johonkin. Ajattelin, että eihän näitä kuuntele kuin vaimo ja koira, Kuuva kertoo.

Rahapula häntä ei painanut. Tilille rapsahtivat tapaturmaeläke ja Teoston esityskorvaukset. Tekemisen puute sen sijaan vaivasi.

Kun legendaarinen tuottajaguru Atte Blom kuuli Kuuvan laulujen demoversiot, alkoi tapahtua. Nyt miehellä on sopimus kolmesta levystä.


Ajatella, että siitä on jo 40 vuotta, kun Suomi sekosi Kuuvan tekemästä Daa-da daa-da -kappaleesta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sen esittäjä Sammy Babitzin ei saanut nauttia suosiosta pitkään: hän kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa vappuaattona 1973. Kari Kuuva masentui ystävänsä kuolemasta syvästi.

Olisi tietenkin voinut käydä niinkin, että Kari Kuuvakaan ei enää olisi, jos hän olisi istunut Sammyn Alfa Romeon kyydissä. Kuuva vältti Sammyn kohtalon, mutta 70-luvun lopulla tapahtui kuitenkin jotakin, mikä suisti miehen uran alamäkeen.

– Kunnianhimoni kasvoi musiikin tekemisessä. Olisin halunnut olla kuin Hector. Totesimme aikoinaan nuorina lauluntekijöinä, että meillä oli samankaltainen tapa tehdä biisejä, koska meillä oli samat esikuvat. Mulle sattui tulemaan tämä Pelargonia "rasitteeksi", se oli ikään kuin pitkä varjoni.

Toisaalta Kuuva miettii, että ilman Tango Pelargoniaa ja sitä seuranneita iskelmä- ja countrytyylisiä lauluja hän saattaisi olla jonkin musiikin hakuteoksen marginaaliin piilotettu pikkurokkari.

– Rimanalitus alkoi vaivata. Masennuin. Sulkeuduin Haukilahden-yksiööni: join ja murjotin. Juomisella yritin poistaa turhautumistani, Kuuva kertoo.

Alkoholinkäyttöään Kuuva ei kokenut kuitenkaan ongelmaksi, vaikka se usein lähti lapasesta.

– Muusikko kokee harvemmin juomistaan ongelmaksi, Kuuva virnistää.


Kari Kuuvan lauluissa on aina ollut koskettavuutta ja välillä myös lempeää huumoria. 1980-luvun alussa häneltä alkoi syntyä myös gospelmusiikkia. Se johti muutokseen Kuuvan elämässä.

Hän ei koe tulleensa uskoon, sillä usko oli ollut aina hänelle itsestäänselvyys.

– Mutta pieni rappiokauteni kirkasti suhdettani uskoon. Sain taas otteen elämään, kun gospelmusiikin esittäminen ja levyttäminen toivat uutta potkua ja valoa. Kansan Raamattuseurassa, jossa toimin muutaman vuoden gospelmuusikkona, kukaan ei tullut määräämään musiikistani.

Miksi liiallinen juominen johtaa monilla kiinnostukseen uskonasioihin? Kun käy välillä tarpeeksi syvällä, perimmäiset asiat tulevat silloin helposti mieleen.

Niiden äärelle Kuuva joutui jälleen kaksikymmentä vuotta sitten.

Vuonna 1991 laulaja oli palaamassa keikkamatkalta kotiin. Pihtiputaan tienoilla, lähellä Sammyn kuolinpaikkaa, kupruisen tienpinnan musta jää heitti Kuuvan jälleen uuteen elämänvaiheeseen.

– Auto teki kaksi noin 30 metrin ilmalentoa ennen kuin tulin katto edellä maahan. Ehdin ajatella, että se oli sitten tässä, kohta valot sammuvat. Olin varma, että kuolen.

Kuuvalta murtui keskimmäinen iso selkänikama. Halvausvaara oli suuri, kun huippukirurgit alkoivat leikata hänen selkäänsä Ortonissa.

– Olin kaksi kuukautta sairaalassa. Leikkaus onnistui, mutta hirvittävät hermosäryt kestivät kuusi-seitsemän vuotta. Jouduin syömään opiaattipohjaisia särkylääkkeitä kuin pastilleja.

Sitten eräänä aamuna vuosien piian jälkeen särky oli yllättäen poissa.

– Se oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Siitä alkoi uusi luova kauteni, Kuuva kertoo.

Samoihin aikoihin tapahtui elämässä toinenkin onnellinen käänne. Kuuva kohtasi vuonna 1997 uudestaan nuoruudenrakastettunsa Paulan. He olivat seurustelleet 1960-luvulla pari vuotta, mutta suhde päättyi Kuuvan keikkakiireiden takia. Myöhemmin kumpikin meni tahoillaan naimisiin, Kuuva peräti kahdesti.

– Olen siis ollut naimisissa vuodesta 1968, Kuuva naurahtaa.


Paulan kanssa hän avioitui 1998. Parin rakkaustarinan hän kertoo kauniissa Laulu sinulle -kappaleessa.

Hiukan Kuuvaa on harmittanut, ettei hänestä ehtinyt tulla isää.

– Kun olisin ollut siihen valmis, meillä oli ikää hiukkasen liikaa. Mutta olen onnellinen Paulan pojasta. En olisi itse pystynyt parempaa tekemään, Kuuva myhäilee.

Vaikka Kuuvalla on ollut rankkoja eroja, hän on aina ollut sitä mieltä, että kaksin on parempi kuin yksin.

– Se on ollut pelastukseni, sillä muuten olisin kuollut vauhtiini. Naiset ovat pitäneet minut edes jonkinlaisessa kurissa.

Vieläkö vauhti jatkuu? Kyllä, jos kyse on biisien tekemisestä, mutta muuten Kari Kuuva pitää kierrokset alhaalla.

– En ole tehnyt raittiuslupausta, mutta kun pari vuotta sitten lopetin tupakoinnin, ne muutamat oluetkaan eivät enää ole maistuneet.

Haastattelu on julkaistu Ilta-Sanomissa 2.2.2013.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt