Ruotsalaisen Freak Kitchenin epäonnistunut ensimmäinen keikka oli helsinkiläisessä kahvilassa – ”Promoottorina oli Hurriganesin rumpali”

rac

Julkaistu:

Freak Kitchen kiertää nyt yhdeksännen levynsä kanssa, mutta bändin tarina oli loppua jo uran ensimmäiseen keikkaan.
Helsingin On the Rocks -klubin takahuoneessa istuu kolme leppoisen oloista miestä. Pöydällä on hedelmiä ja jääkaapissa olutta.

– Meillä on tosi helppo raideri. Yleensä ottaen olemme aika helppo bändi, Freak Kitchenin kitaristi ja laulaja Mattias ”IA” Eklundh sanoo.

Ruotsalainen bändi on viimeiset kaksi viikkoa kiertänyt Venäjää ja Suomea yhdeksännen levynsä Confusion to the Enemy kanssa. Helsinki on Suomen osuuden neljäs keikka –aikaisemmat olivat Kuopiossa, Tampereella ja Jyväskylässä. Vastaanotto on ollut imartelevaa.

– Täällä on mahtava soittaa. Yleisö kannattelee meitä. He ovat tosi ihania, Eklundh hehkuttaa.

– Meistä pidetään hyvää huolta, rumpali Björn Fryklund sanoo.

Aina näin ei ollut. Omaleimaista heviä soittavan Freak Kitchenin ensimmäinen keikka oli helsinkiläisessä Café Adlonissa vuonna 1992. Kaverin kaverin kautta sana bändistä oli kiertänyt Suomeen, vaikka se ei ollut koskaan edes esiintynyt lavalla.

– Promoottorina oli Hurriganesin rumpali. Muuta en kauheasti muista, olen yrittänyt poistaa kaikki muistikuvat siihen keikkaan liityen, Eklundh sanoo.

Kahvila oli pahin mahdollinen konserttipaikka tuntemattomalle ruotsalaiselle triolle, jonka jäsenillä oli heikko itsetunto ja jonka laulaja ”lauloi koko ajan nuotin vierestä.” Keikka meni kaikilla mahdollisilla tavoilla pieleen.

– Se oli hirveää. Yleisö oli siellä töiden jälkeen syömässä salaattia ja he vihasivat meitä. Se oli sydäntäsärkevää. Se oli niin huono. Minulla on se nauhalla, Eklundh muistelee.

Eklundh päätti sillä hetkellä, että jos hän ei laula paremmin ja tarkemmin seuraavalla keikalla, niin ei laula enää sitten ollenkaan. Seuraava keikka menikin paremmin ja “pelasti bändin”.

– Toivottavasti se kahvila poltettiin maan tasalle, hän nauraa.


Hulluja soittaa

Nykyään Eklundhia pidetään yhtenä maailman innovatiivisimpina ja ainutlaatuisimpina kitaristeina, jonka musiikissa yhdistyy epätavalliset harmoniat, intialaiset rytmitykset ja hämmästyttävä soittotekniikka. Hänen maineensa lähti erityisesti leviämään kitarapiireissä, kun kitarasankari Steve Vain levy-yhtiö Favoured Nations julkaisi Eklundhin soololevyn Freak Guitar vuonna 1999.

Fryklund muistaa elävästi ensimmäisen kerran, kun näki Eklundhin soittavan. Los Angelesin Musician’s Institute -opistossa opiskellut Fryklund oli palannut Ruotsiin ja näki Freak Kitchenin silloisen kokoonpanon tukholmalaisessa klubissa. Koko keikan ajan hän tuijotti kitaristia.

– Muistan ajatelleeni, että hän on jopa hullumpi kuin minä. Häntä pitää seurata.

Fryklund seurasi bändiä neljä vuotta. Hän oli “omituinen tyyppi, joka ilmestyi aina keikoille” Joskus hän toi jopa nuotituksia kappaleista.

– Hän saattoi sanoa, että voisi soittaa näitä mahdottomia kohtia, mitkä rumpukone soittaa, Eklundh muistelee.

Kun Freak Kitchenin alkuperäinen kokoonpano hajosi vuonna 2000, Eklundh tiesi kenet ottaa rumpaliksi. Kun hän kertoi ystävälleen laulaja Christer Örteforsille etsivänsä basistia, Christer ilmoitti itsensä heti tehtävään, vaikkei edes soittanut bassoa.

– Se oli omituista, en tiedä mistä ajatus syntyi. Epätoivosta, Örtefors vitsailee.

– Kävin kävelyllä koiran kanssa ja mietin, että Christer on musikaalinen tyyppi ja oppii basson nopeasti, Eklundh kertoo.

Juna kulkee

Freak Kitchen tunnetaan erityisesti intialaiseen konnakol-rytmikieleen perustuvista haastavista sovituksista, jotka eiväit luontevasti istu länsimaiseen tahtilaji-ajatteluun. Eklundhin innostus erikoisiin rytmeihin syntyi lapsena.

– Kotona äiti kuunteli Ray Charlesia, Oscar Petersonia ja intialaista musiikkia, paljon raagoja. Ei hän niistä ymmärtänyt mitään, mutta tykkäsi. Isä kuunteli levyjä junien äänistä.

Eklundh matkii suullaan kulkevan junan ääniä. Muu bändi purskahtaa nauruun.

– Olemme soittaneet yhdessä 18 vuotta, etkä ikinä ole kertonut meille, että isäsi kuunteli junia, Örtefors ihmettelee.

– Hänellä oli paljon juna-levyjä! Hän tunsi kaikki junat. Hän johti kulttuuriosastoa toiseksi suurimmassa aamulehdessä ja hänen toimistonsa oli aivan rautatieaseman vieressä, joten hän tunsi kaikki junat ja niiden aikataulut, Eklundh vastaa.

Kahdeksankielistä punkkia

Bändi kuitenkin vieroksuu heistä muodostunutta kuvaa äärimmäisen teknisinä muusikoina.

– Ihmiset kuvailee meitä “muusikoiden bändiksi”. En ajattele yhtään niin. Olemme sotkuisia soittajia, välillä emme osu nuottiin. Olemme punk-bändi, jolla on paljon säröä ja kahdeksan kieltä, Eklundh sanoo viitaten kahdeksankieliseen kitaraansa.

Uusi levy on bändille tyypillinen sekoitus eri tyylilajeja hevistä jazziin, tunneskaalaltaan huumorista synkkyyteen, eikä bändi istu luontevasti yhteen genreen. Eklundh kuvailee bändin musiikkia perusrokiksi, “jossa on joskus epätyypillistä tonaalisuutta tai eri tahtilaji.”

Örtefors luonnehtii bändin säveltämisprosessia “hyvin epämonimutkaiseksi”.

– Minusta olemme rokkibändi. Soitamme ja sävellämme hetkessä tuntuman mukaan.

Uudella levyllä yksinkertaisempaa puolta edustaa ruotsinkielinen punk-kappale Så Kan Det Gå När Inte Haspen Är På, jonka Eklundh sanoo kertovan nykyajan Ruotsista.

– Ruotsista on tullut aika epäcooli paikka. Rakastan Ruotsia, rakastan sen luontoa ja jopa säätäkin, mutta koen itseni vieraaksi ruotsalaisten joukossa. Jouluna aamukahdeksalta ihmiset jonottavat kauppoihin. Miksi ihmeessä tekisit niin? Mikään ei tunnu oikein olevan enää pyhää.


Lähes kahdeksanminuuttinen, Meshuggah-tyylisellä riffillä varustettu Confusion to the Enemy -kappale taas vaatii pitkää hautomista.

– Siinä biisissä kesti ikuisuus. Sanoin bändille, että biisi kasvaa koko ajan ja siitä löytyy uusia asioita, Eklundh kertoo.

Kyynelkaasu-jazzia

26 vuoden aikana Freak Kitchen on kasvattanut monipuolisen fanikunnan ja keikkaillut ympäri maailmaa Nepalissa ja Intiassa asti.

Jälkimmäisessä maassa bändi koki pelottavia hetkiä, kun tanskalainen pilapiirros profeetta Muhammedista aiheutti maailmanlaajuisen kohun vuonna 2005. Bändi päätyi keskelle protestia ja skandinaavinen kolmikko oli heti huomion keskipisteenä. Tapauksesta tehtiin biisi Teargas Jazz vuoden 2009 levylle Land of the Freaks.

– Savua oli kaikkialla. Mietin, että mitä ihmettä tapahtuu. Kuski huusi, että nyt helvetti autoon, tämä muuttuu kohta väkivaltaiseksi, Eklundh kertoo.

Muutamia vaikeita tilanteita lukuun ottamatta levyjen tekeminen ja keikkailu on bändille vapauttava kokemus.

– Se on puhdistavaa. Kun kaikki toimii lavalla ja yleisö se on kyyti, jonka toivoisin monen kokevan.

Freak Kitchenillä ei ole mitään aikomusta lopettaa.

– Olemme kuin herpes. Aina kun luulet, että olemme poissa, tulemme takaisin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt