Legendaarisen Hanoi Rocksin tarina alkoi vuonna 1979, kun 17-vuotiaat Antti Hulkko eli Andy McCoy ja Matti Fagerholm eli Michael Monroe löivät voimansa yhteen. Bändi kasvoi muutamassa vuodessa valtavasti ja nautti pian maailmalla Suomen mittapuulla täysin ainutlaatuista suosiota. Yhtyeen tarina päättyi kuitenkin traagisesti kesken kovimman nousukiidon.
Hanoi Rocksin hajoamiseen johti moni seikka, mutta yksi keskeisistä oli brittirumpali Nicholas Dingleyn eli Razzlen kuolema joulukuussa 1984. Sitä ennen ehti kuitenkin tapahtua paljon.
Yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä Andy McCoy kertoo Lamppu Laamasen Andy – Rock’n’Roll Star -kirjassa (Johnny Kniga), että Hanoi Rocksin nousukiidon vuodet olivat sekavaa aikaa. Kuvaan kuului naisia, huumeita ja erikoisia sattumuksia.
McCoy kertoo Laamasen kirjassa, että kun Hanoi Rocks niitti mainetta maailmalla, ajautui koko yhtye nopeasti käyttämään kovia huumeita, juhlimaan rankasti ja elämään reunalla.
Hanoi Rocks vuonna 1981.
Huumeet seurasivat McCoyta kaikkialle. Hän kertoo, että jopa radiohaastatteluissa käytettiin kovia huumeita asiaa lainkaan piilottelematta. McCoy myöntää olleensa parissa vuodessa pahassa heroiinikoukussa.
Rokkarin mukaan koko yhtye kuitenkin raitistui ennen alkuperäisen Hanoi Rocksin viimeiseksi jäänyttä, vuoden 1984 kiertuetta.
Käänne takaisin huumeiden maailmaan tapahtui kuitenkin pian, kun yhtyeen rumpali Razzle kuoli auto-onnettomuudessa Los Angeleissa.
– Razzlella oli yks toive elämässä: päästä Los Angelesiin. Se pääs sinne, mut...
Hanoi Rocks luki fanikirjeitään vuonna 1983. Keskellä Razzle.
Razzlen kuolema on yksi rockhistorian kuuluisimmista tapauksista. Rumpali menehtyi Mötley Crüe -yhtyeen laulaja Vince Neilin ajaman kolarin seurauksena joulukuussa 1984.
Kohtalokkaaseen onnettomuuteen johtaneet tapahtumat saivat alkusysäyksen, kun Hanoi Rocks kiersi Yhdysvaltoja ja Michael Monroe satutti jalkansa keikkalavalla joulukuun alussa.
– Mä otin flindan ja yleisö vaan katto kun mä rikoin sen, mut Miken olis pitäny pitää silmällä mitä tapahtu loppulavalla eikä vaan sen edessä.
Monroe hyppäsi lasinsirpaleiden päälle, satutti jalkansa ja tiedossa oli McCoyn mukaan ”pakkovapaapäiviä”. Niiden aikana Razzle oli Los Angelesissa viettämässä kosteaa iltaa Neilin kotona, kun he päättivät poiketa kaupassa. McCoy kertoo kirjassa, että huoli heräsi, kun he eivät palanneetkaan.
– Lähettiin Tommy Leen mustalla Corvetella kattoo, ett ne on varmaan jossain v***n baarissa. Me tsörataan ja mä kysyin, ett onks Vincen auto punanen. Tossa oli joku onnettomuus.
– Siin kadulla oli Razzlen musta mokkanahkanen stetsoni, jossa oli Hanoin punaset ruusut.
Andy McCoy vuonna 1987.
Humalainen Neil oli törmännyt vastaan tulleeseen autoon. Onnettomuudessa kuoli 24-vuotias Razzle ja loukkaantui vakavasti kaksi muuta. Neil selvisi kolarista aivotärähdyksellä ja vain 18 päivän vankeudella. McCoyn mukaan hän ei ole puhunut Neilille kertaakaan onnettomuuden jälkeen.
McCoyn mukaan samana iltana Sami Yaffa ilmoitti lähtevänsä Hanoi Rocksista.
McCoy kuvaa Razzlen kuolemaa ja sen jälkeisiä hetkiä elämänsä vaikeimmiksi ajoiksi.
– Mä en välittänyt v****akaan, missä mä olin ja miks mä olin, ja siit alko mun kova heponveto. Sitä ennen se oli väliaikasta, mut ton jälkeen se oli kovaa vetämistä. Ammattimaista.
Alkuperäinen Hanoi Rocks yritti vielä jatkaa, mutta Yaffan lähtö ja joulukuun 1984 tapahtumat olivat liikaa, samoin kun McCoyn putoaminen takaisin huumehelvettiin.
– Se oli Hanoin loppu, hän sanoo.
