Musiikki

Michael Monroe kertoo, miksi Hanoi Rocksin maailmanvalloitus ei onnistunut – Andy McCoyn sanat olisivat voineet muuttaa kaiken

Julkaistu:

rocktähti
Hanoi Rocksin nousukiito päättyi kohtalokkaaseen kolariin vuonna 1984. Jääräpäisyys jarrutti Michael Monroen soolouraa. Nimikirjoituksen haluavat silti jopa alle kymmenvuotiaat. Miksi?
Michael Monroe saapuu ripein askelin ja pahoittelee myöhästymistään. Juna Helsinkiin on lähtenyt Turusta kello 5.25 aamulla, minkä jälkeen artistin päivä on ollut täynnä ohjelmaa.

Muutaman minuutin myöhästymisessä ei ole mitään erityistä, mutta anteeksipyynnön sävyssä on. Se on aidon vilpitön ja lämmin.

Monroe on luonut soolouraa yli 30 vuotta, mutta parhaiten hänet tunnetaan Hanoi Rocksista. Vaikka rock-yhtye oli yhdessä vain kuusi vuotta ennen uudelleensyntymistään 2001–2009, sitä pidetään yhtenä Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä yhtyeistä.

– On mahtavaa huomata, että myös uudet sukupolvet ovat ottaneet meidät omakseen. Se mielestäni todistaa, että hyvä musiikki on ajatonta, Monroe pohtii ja istuu alas.


Monroe alkaa muistella Hanoi Rocksin alkuaikoja. Kuinka hän, Sami Yaffa, Andy McCoy ja Nasty Suicide muuttivat Tukholmaan ja elivät ajoittain jopa kodittomina tavoitellessaan unelmaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mies näyttää kuvia ja selittää nauraen, kuinka tavaramerkiksi muodostunut valtava hiuspehko ja monien rockbändien kopioima glam rock -tyyli syntyivät vahingossa.

Andyn sanat olisivat voineet muuttaa kaiken

Rannekorut kilisevät käsien heiluessa innostuksesta kuin säestäen tarinaa, jossa vilahtelevat arkisesti rockin suurimmat tähdet ja -yhtyeet.

Puhetulva hiljenee ja hymy hälvenee hetkeksi, kun Monroe etenee tarinassaan traagiseen käännekohtaan. Bändin rumpali Razzle menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1984 ja maailmanvalloitus pysähtyi.

– Kun Razzle kuoli ja Sami Yaffa lähti, tein päätöksen. Hanoi Rocksin oli pakko päättyä. Halusin säilyttää bändin arvokkuuden ja alkuperäisen muiston, Monroe kertoo.

– Minua ei voinut kiristää rahalla, sillä en ole koskaan antanut rahalle, enkä millekään muulle asialle maailmassa valtaa. Sitä paitsi emme niinä aikoina saaneet muutenkaan hirveästi rahaa. Tiesin sataprosenttisen varmasti, ettei mikään saa päätäni kääntymään, Monroe naurahtaa ja pitää pienen tauon.

– Paitsi jos Andy olisi kerrankin sanonut mulle, että ”mä arvostan sua ja tarvitsen sua tähän”. Se olisi voinut muuttaa kaiken. Mutta niin ei käynyt.


Entä jos Monroe olisi taipunut levy-yhtiön maanitteluun? Millainen olisi ollut Hanoi Rocksin ja hänen itsensä tulevaisuus?

– Tiedän, että monet pitivät meidän nousuamme maailman suurimmaksi rockyhtyeeksi jopa todennäköisenä. Olen miettinyt sitä usein ja tullut aina samaan tulokseen. Mikään ei ole varmaa tai sanottua, joten turha jäädä murehtimaan, hän toteaa.

– Voin ainakin puhtaalla omallatunnolla sanoa, etten ole koskaan ottanut sitä helppoa oikotietä kuuluisuuteen. Kusipäätä pahempi on vain rikas kusipää, hän heittää.

Lause ei ole vain sanahelinää, sillä ilman periaatteitaan Hanoi Rocksin keulamies olisi todennäköisesti noussut maailmantähteyteen vielä yhtyeen lopettamisenkin jälkeen.


Ensimmäinen maailmanlaajuinen soololevy oli jättisatsaus, jonka mainoksissa Monroeta tituleerattiin ”Hanoi Rocksin aivoiksi”.

– Halusin, että sekä minua ja entistä bändiäni edustettaisiin oikein ja totuudenmukaisesti julkisuudessa alusta lähtien. Olin ylpeä periaatteistani, joten vääryys piti oikaista.

Levy-yhtiö vastasi vetämällä koko mainonnan pois.

– Jääräpäisyyteni on siis ollut itselleni jopa vahingollista, mutten ole koskaan tinkinyt arvoistani, enkä ole päätöstä myöskään katunut.

Viime vuosina Monroe on tullut tutuksi kasvoksi koko kansalle The Voice of Finland -ohjelmasta, jossa hän toimi vuoteen 2017 asti yhtenä neljästä valmentajasta. Rokkaria alkoivat yhtäkkiä lähestyä niin pikkulapset kuin vanhuksetkin.

– On huikea tunne, kun alle kymmenvuotiaat tulevat jonossa pyytämään nimikirjoituksia. Heille olen vain värikäs ja yllätyksellinen valmentajahahmo telkkarissa. Rakastan lapsia ja toivon, että jonain päivänä hekin löytävät musiikkini, Monroe iloitsee.

Perinnön siirtäminen eteenpäin on tärkeää, sillä rock’n’ roll on artistille maailman tärkein asia.

– Heti vaimon ja kissojen jälkeen, mies virnistää.

Puhelin soi, ja Monroe tarkistaa aikatauluaan. Almanakkana toimii pieni seinäkalenteri, joka on pullollaan merkintöjä.


Kiireistä syksyä siivittävät konserttisalikiertueen lisäksi näyttävät keikat Isossa-Britanniassa. Kokoonpano on näyttävä: Sami Yaffa, Karl Rockfist, Rich Jones ja Steve Conte.

Uuden levyn on tarkoitus ilmestyä keväällä. Sillä on jo nimikin, mutta artisti ei haluaisi sitä vielä julkisuuteen. Sen sijaan hän soittaa nimikkokappaletta kahvilassa.

– Jos saisin valita kaikista maailman muusikoista jäsenet mun bändiin, valitsisin nämä jätkät, hän päättää.

Ja soittaa vielä muutaman kappaleen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt