Musiikki

Tiedätkö suositun Sä kuulut päivään jokaiseen -tangon todellisen taustan? Juha ”Junnu” Vainion inspiraation lähde oli kaikkea muuta kuin romanttinen

rac

Julkaistu: , Päivitetty:

Juha ”Junnu” Vainio (1938–1990) ammensi teksteihinsä paljolti omista elämänkokemuksistaan ja lähipiiristään. Yksityisestä syntyi luovassa prosessissa yleistä, hahmot kehittyivät elävässä elämässä tavattujen persoonien ja taiteilijan villinä laukkaavan mielikuvituksen hybrideiksi.
Ehkä tunnetuin Junnu Vainion hahmo on taiteilijauran iltaruskossa syntynyt Nestori Miikkulainen. Saimaan saaressa yksin asusteleva poikamies rinnastui haikeankauniissa klassikossa Vanhojapoikia viiksekkäitä (1982) tuolloin sukupuuton partaalla olleeseen saimaannorppaan.

Molemmat asuivat yksin suurella Saimaalla, ilman sen suurempaa toivoa puolison löytymisestä, sukunsa viimeisinä. Nestori Miikkulaisen esikuva oli puumalalainen kyläseppä Nestori Reponen, joka laulun hahmon tapaan asusti omissa oloissaan Saimaalla, Lintusalon saaressa. Seppäsestä tuli kuitenkin tekstissä taiteilijanvapauden ja sävelmän vaatimusten vuoksi Nestori Miikkulainen, Vainion kotkalaisen lapsuudenystävän täyskaima.

Nestori Reponen ei valitettavasti koskaan ehtinyt kuulla inspiroimaansa laulua, sillä hän kuoli 1982 kotirantaansa veneen kaaduttua kauppareissulta palatessa. Vanhana kyläpelimannina Reponen olisi todennäköisesti arvostanut Vainion musiikillista kunnianosoitusta Saimaan yksinäisille poikamiehille.

Vainion uran alkupuolen teksteissä seikkaili joskus Kotkan värikkään yöelämän näkyviä hahmoja. Kotka oli 1950- ja 60-luvuilla erittäin vilkas satamakaupunki, jossa viina virtasi, pikarakkaus kukoisti ja merimiesravintoloissa oli kansainvälinen meininki.


Junnu soitteli Kotkassa ravintolabändeissä jo alaikäisenä, ja herkkään taiteilijasieluun jäi ikuisia muistijälkiä syntisen yön myyttisistä hahmoista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Heitä putkahteli sitten niminä esiin Vainion teksteissä. Vanha salakuljettaja Laitinen (1967) kertoi yhden elämäntavan, viinan salakuljetuksen ja trokauksen loppumisesta, mutta laululle nimensä lainannut Laitinen ei ollut salakuljettaja vaan kotkalainen muusikko Keijo Laitinen. Laitinen oli pitänyt nuoresta Junnusta huolta ja sai siitä kiitokseksi sukunimensä ikuistetuksi klassikkolauluun.

Alkoholi oli Vainiolle useammankin laulun aihe. Humoristiset tai nykykatsannossa sellaisiksi aikanaan ajatellut rallit ovat merkittävä osa hänen tuotantoaan. Varsinaisia alkoholin ylistyslauluja ei kuitenkaan monta ole ja niistäkin tunnetuinta harva sellaiseksi arvaa.

Vainio sanoitti 1966 Reino Markkulan tangon Sä kuulut päivään jokaiseen ylistyslauluksi etanolille. Legenda kertoo, että Junnu nosti long drink -korin yhdessä kirjoituslehtiön kanssa pöydälle, avasi ensimmäisen pullon, siemaisi ja kirjoitti 1. säkeen: Sä kuulut päivään jokaiseen… Toisen kulauksen jälkeen inspiraatio jatkui: Sä kuulut aamuun ja iltaan.

Lonkerokori tyhjeni, sanoitus piteni ja toimitettiin pikavauhtia levy-yhtiön studioon Eino Grönin levytettäväksi. Tuolloin oman viinapirunsa kanssa paininut Grön lauloi perimätiedon mukaan sävelmän nauhalle pitäen kädessään Koskenkorva-pulloa, jolle omisti koko tunteikkaan tangon.

Matkalla pohjoiseen (1981) tulkitsi, ainakin suuren yleisön mielestä tarkasti, varttuneen keski-iän saavuttaneiden suomalaismiesten menetysten ja lempeän alakulon sävyttämää elämänvaihetta.

Seurue istuu taksissa, suuntana on Suomineidon päälaki ja keskustelun aiheena mm. potenssiongelmat. Mukana on mm. ”Mattsonni”, joka on joko Vainion ystävä, kodinkonekauppias Antero Mattsson tai Vainioiden pitkäaikainen naapuri Espoon Haukilahdesta, kirjailija Gunnar Mattsson. Lisäksi matkalla pohjoiseen tavataan Nuorgamin Jouni, poronsarvijauhetta potenssiuutteena kauppaava Lapin mies, tosielämän hahmo hänkin.

Testaa alla olevalla testillä, kuinka hyvin osaat Juha Vainion sanoittamat klassikkokappaleet. Jos testi ei näy, pääset siihen täältä.



Kaikkia ei Junnu Vainion lauluihin päätyminen ensi kuulemalta miellyttänyt.

Elämää ja erotiikka -laulussa (1984) seikkailee ikiteekkari Oiva Piirakainen. Siinä missä laulun kertojaminä tuhlaa elämäänsä opiskeluun, ikiteekkari nauttii alkoholista ja lihan iloista. Oiva Piirakaisen nimi on väännelmä Ylen radiotoimittajalegenda Oki Pikkaraisesta, eikä Pikkarainen arvostanut Junnun sanaleikittelyä, vaan pani välit sanoittajamestariin poikki. Myöhemmin puheyhteys kuitenkin palautui.

Matkailukeisari Kalevi Keihänen mullisti suomalaisen matkailun 1960-luvulla. Keihänen lennätti charterkoneilla väkeä Espanjan Torremolinokseen ja Las Palmasiin hinnoilla, joihin jokaisella oli varaa. Halpa viina alkoi virrata jo koneessa ja riemua kesti koko seitsemän päivän reissun ajan.

Tarkkavainuisena maailmanmenon aistijana Vainio kirjasi ilmiön lauluunsa Varsinaiset seiväsmatkat (1969). Kalevi Keihänen otti ensin laulusta nokkiinsa, mutta terävänä bisnesmiehenä oivalsi hetken rauhoituttuaan, että ”kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta”. Keihäsmatkojen maine ja matkustajamäärät kasvoivat entisestään, ja aina silloin tällöin mukana matkusti vapaakyytiläisenä Junnu Vainio eri seurueiden, myös perheensä, kanssa.

Eniten Vainio tietysti ammensi itsestään.

Useissa Vainion lauluissa seikkaileva jatsimuusikko Janatuinen on sekoitus kotkalaissoittajia ja Vainiota. Rakastetuimmista lauluista monet kulkevat minä-muodossa. Käyn ahon laitaa (1979) kertoo runoilijan kesästä, nuorempaa nykykuulijaa hämmentävä viittaus Raatikaisen tuutista on tietysti Junnun mediakritiikkiä: Laulun Raatikainen on Erkki, Yleisradion silloinen pääjohtaja. Vainiota ei Yleisradion tuohon maailman aikaan ylipolitisoitunut ohjelma-ajatus miellyttänyt, ja mediapaasto oli helppo toteuttaa yhdellä napinpainalluksella, koska Ylellä oli sähköisen median monopoli.

Löyhästi omaelämäkerrallisen Albatrossin tekstissä rannalle jäänyt mies reflektoi merille lähteneen lapsuudentoverinsa elämää kertojan omaan kohtaloon. Merimies toteutti unelmansa, ystävä kävi koulut loppuun ja löysi itsensä alkoholisoituneena pikkuvirkamiehenä kunnanvirastosta. Kotkalaisnuorukaisten ikiaikaiseen tapaan Vainiokin oli haaveillut merille lähdöstä, mutta synnynnäinen sydänvika yhdistettynä vanhempien vastustukseen esti pestin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt