Musiikki

Jay Lewis ja Daffy Terävä eivät jääneet toimettomiksi Yö-pestinsä jälkeen – kolmessa viikossa uusi bändi, sinkku ja musiikkivideo: ”Oli tunne, että nyt lähtee”

Julkaistu:

Yö-yhtyeen entisten jäsenten perustama Jay Lewis Gang on aikuiseksi kasvanut hard rock -yhtye.
Raskas kitarariffi iskee kaiuttimista. ”Hey-jea-jeeaaah”, laulaja huudahtaa. ”Me lähdettiin matkaan. Pohjan tuulta päin. Jokin paha meitä lietsoi...” Stereoissa soi Elämä viekin harhaan, Jay Lewis Gangin ensimmäisen albumin avausraita. Nyt ollaan suomalaisen rokin ytimessä.

Basisti Jay Lewistä ja kitaristi Daffy Terävää hymyilyttää.

– Onhan siellä levyllä aika rouheata kitaraa. Samanlaisia ne olivat Yölläkin, ne ei vaan kuuluneet. Kitarat äänitettiin, mutta niitä ei käytetty levyillä, Daffy toteaa vaatimattomasti, kun puhe kääntyy heti hänen kitarasoundiinsa.

– Olen eri mieltä. Sä soitat nyt eri tavalla, Jay koettaa ylipuhua kollegaansa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Jay Lewis Gang perustettiin sen jälkeen, kun Jay ja Daffy saivat lähteä Yö-yhtyeestä. Hommassa ei kauan nokka tuhissut. Soittajat nauravat tehneensä jopa jonkin sortin ennätyksen bändin pystyttämisessä.

– Kolme viikkoa, niin meillä oli jo ensimmäinen sinkku ja musavideo ulkona, kundit laskeskelevat.

Yö-pestin jälkeen kumpikaan ei halunnut jäädä tuleen makaamaan. Basson pakkaaminen laukkuun ei ollut vaihtoehto.

– Oli heti sellainen tunne, että nyt lähtee. Nyrkki pystyssä lähdettiin liikkeelle. Oli sellaista halua näyttää koko maailmalle, Jay taustoittaa.

Kun bändin syntysanat oli lausuttu, kaikki kävi nopeasti.

– Rumpalimme Frogley (Yö, Dingo, Juice Leskinen, Shitter Limited) oli juuri tulossa Espanjasta Suomeen. Hän istui vielä lentokoneessa, kun Tampereella oli jo rummut valmiiksi mikitetty. Laitettiin hänen poikansa kautta viestiä, että heti kun isä on laskeutunut niin sano, että tulee tänne, Daffy nauraa.



Syntyi Folio. Kymmenen biisiä sisältävä esikoisalbumi, jonka juuret ovat syvällä amerikkalaisessa rock’n rollissa.

– Kai tämä on hard rockia, jos pitää kategorisoida. Olen asunut kymmenen vuotta Jenkeissä. Ne vaikutteet ovat syvällä, Jay pohtii musiikin alkuperää.

Syntyi luomumusiikkia.

– Pari kertaa soitettiin biisi läpi ja sitten äänitettiin.

Levy tullaan julkaisemaan tulevaisuudessa myös englanniksi. Suomi on silti se kieli, jolla bändi haluaa operoida.

– Olen nähnyt muualla maailmassa erittäin suosittuja bändejä, jotka eivät pysty tekemään rundia Suomessa. Täällä halutaan kuulla suomenkielistä tekstiä. Siinä on samaistumispintaa ja mä olen hyväksynyt sen, Jay kertoo.

– Tykkään laulaa englanniksi, mutta sillä kielellä ei tehdä Suomessa parin kuukauden rundia.

Folio ei ole Jay Lewis Gangille rahasampo, se on näytenumero keikkajärjestäjille.

– Viime vuoteen mahtui kohtuullisen paljon keikkoja, mutta ne myytiin ulkomusiikillisilla arvoilla. Meillä oli yksi biisi ja puoleksi vuodeksi keikkoja, eikä kukaan kysynyt, mitä te meinaatte soittaa, Daffy ihmettelee.



Puhe porisee aiheesta toiseen. Välillä ihmetellään nykytekniikan kehitystä, välillä muistellaan Iron Maidenin keikkaa. Yht’äkkiä Jay havahtuu:

– Sä et ole kysynyt, miksi levyn nimi on Folio?

No, kysytäänpä. Miksi?

– Se on mun konsepti. Idea on, että nykymaailmassa on liikaa kaikkea. Jokaisesta paikasta tulee ärsykkeitä ja folio on tapa suojautua niiltä. Me ollaan tehty asiat omalla tavalla – suojassa kaikelta siltä paskalta, joka meitä ympäröi. Ollaan oltu folion olla ikään kuin suojassa, Jayn filosofia kuuluu.

– Ihmisen aivoja ei ole suunniteltu nykymaailman informaation määrää varten, Daffy komppaa.

Folion alla muhii rokin perinteitä kunnioittava musiikkipaketti. Albumin mitta noudattelee vanhan kunnon vinyylilevyn kestoa. Biisejä ei ole turhaan venytetty ja autotune-ohjelma heitettiin ensimmäisenä studion roskikseen.

– Tämä levy on soitettu. Sitä ei ole korjailtu, eikä keikoillakaan kuulla taustanauhoja, Daffy naulaa.

Molempia muusikoita on pitkään harmittanut koneilla tehdyn musiikin valta-asema nykyisillä soittolistoilla.

– Väitän, että jossain vaiheessa paletti kääntyy nurin, eikä jengi halua enää tuota paskaa. Halutaan livemusiikkia, joka soitetaan ja lauletaan itse, Jay uskoo.

– Ja kohta joku lukija ihmettelee, että mitä nuo vanhat äijät selittää, Daffy virnistää.