Musiikki

Anna Eriksson, 40, tekee jättipaluun festarilavoille! Muutti pois Helsingistä, ei omista edes älypuhelinta – tältä iskelmätähti näyttää nyt

Julkaistu:

comeback
Anna Eriksson nähdään kesällä festarilavoilla pitkän tauon jälkeen. Kiireisiä keikkavuosia, jatkuvaa valvomista ja huomion keskipisteenä olemista hän ei kuitenkaan kaipaa.
Anna Eriksson, 40, on viettänyt pitkään hiljaiseloa, ainakin mitä tulee julkisuuteen. Sama koskee keikkailua. Ensi kesänä Anna nähdään vihdoin IskelmäKesä-festivaaleilla. Tapahtuma järjestetään kaikkiaan kahdeksassa eri kaupungissa.

Lisäksi luvassa on keikat Iskelmäfestivaalilla Himoksella sekä Suomipopfestareilla Jyväskylässä ja Oulussa.

Vaikka taukoa on ollut, Anna ei suostu puhumaan paluusta.

– En näe tätä sellaisena. Olen esiintynyt koko ajan. Olen tehnyt yksityistilaisuuksia ja joulukonserttikiertueita, Anna toteaa, mutta tekee sitten pienen myönnytyksen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Okei, paluu festivaalilavoille.


Anna sanoo olevansa jahkailija, joka on jo jonkin aikaa miettinyt lähteäkö kesäkeikoille, mutta ei ole saanut päätöstä aikaiseksi. Kun nyt kysyttiin, myöntävä vastaus oli helppo antaa.

– Oma fanikunta on jo odotellut keikkoja. IskelmäKesän tarjous oli hyvä ja kompakti. Keikkoja on sopivasti.

Sekin, ettei tarjolla ole ollut uutta musiikkia, on jarrutellut Annan keikkaintoa. Viimeisimmän levyn Manan ilmestymisestä on kulunut viitisen vuotta.

– Minulla ei ole tällä hetkellä levytyssopimusta, enkä tiedä, aionko sellaista hankkiakaan. Koko musakuvio on niin suuressa murroksessa, etten ole halunnut hötkyillä.

– En edes tiedä, teenkö enää levyä. Enkä ota siitä paineita. Minulla on paljon muita sävellys- ja taideprojekteja, jotka näkevät päivänvalon, kun niiden aika on.

Tarkemmin Anna ei halua tämän hetken tekemisiään avata.

Tulossa voi olla oikeastaan mitä vain. Kolmisen vuotta sitten Anna sävelsi ja lisäksi kirjoitti yhdessä Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren kanssa Saksaan musikaalin Romy – Das Musical näyttelijä Romy Schneiderista.

– Pyrin työskentelemään musan parissa kahdeksan tuntia joka päivä. Herästyskello soi kuudelta, puoli kahdeksaksi vien lapsen hoitoon, työhuoneella olen kahdeksalta.

Varttia vaille neljä Anna hakee pian viisi vuotta täyttävän poikansa päivähoidosta ja he menevät yhtä matkaa kotiin.

– Jos en toimi näin, en tee mitään. Olen peruslaiska. Tarvitsen tarkan aikataulun.

Äitiys on ottanut luontevasti oman tilansa Annan elämässä.

– Kun sain lapsen, se muutti paljon. En voi ajatellakaan, että tekisin samalla keikkatahdilla kuin ennen. Tai olisin kaikki viikonloput töissä.


Anna sanoo viihtyvänsä äidin roolissa. Omasta mielestään jopa yllättävän hyvin.

– Olin vähän skeptinen äitiyteni suhteen, mutta se on ollut paljon hienompaa kuin osasin kuvitella. Joka päivä on mielenkiintoinen ja hauska. Olen tyytyväinen, että olen ollut paljon kotona.

Yksi Annan intohimoista on maalaaminen, mutta siihen ei nyt ole ollut aikaa. Sen sijaan Anna on ottanut haltuun erilaisia musiikinteko-ohjelmia.

– Olen kehittänyt ammattitaitoani. Tiedän mitä studiossa nykyisin tehdään. Ennen demon tekeminen oli sitä, että laitoin nauhurin päälle ja lauloin.


Keikoille Annan on hyvä lähteä, koska uralle on osunut lukuisia hittejä. Vaikka uutta musiikkia ei ole tarjolla, nostalgianälkäinen kuulijakunta pärjää ilmankin.

Voi olla varma, että yleisö yhtyy kesällä kerran jos toisenkin yhteislauluun Annan hittien innoittamana.

– Vaikka en tekisi enää koskaan uusia biisejä, voisin periaatteessa esiintyä hittien varassa, koska ihmiset haluavat kuulla uran kattavan repertuaarin.

Yksi syy siihen, että Anna ei kierrä jatkuvasti, on halu välttää rutiinia. Hitit kuulostavat tuoreimmilta, kun niitä ei laula joka viikonloppu.

– Tykkään muutenkin työssäni riskien ottamisesta. En suoraan sanottuna pystyisi enää tekemään keikkoja tasaisen tappavalla tahdilla. Arvostan kyllä niitä, jotka sitä haluavat ja siihen pystyvät.


Kiireisten keikkavuosien vauhti johti Annan kohdalla irtautumiseen arjesta.

Keikkailu ei myöskään istunut hänen luontaiseen vuorokausirytmiinsä, mikä osaltaan lisäsi rasittavuutta.

– Kun teki paljon, väliajat olivat luppoaikaa, jolloin vain odotti seuraavaa keikkaa. Se oli minusta pidemmän päälle huono asia.

– Valvominen ei myöskään sovi minulle. Menen tosi aikaisin nukkumaan ja rakastan aamuja. Aina, kun heräsin yhdeltätoista, päivä oli pilalla ja minusta melkein ohi.

– Se ei ollut hyväksi terveydellekään. Olen herkkähermoinen ja saan helposti rytmäreitä. Olin poissa tasapainosta kaksikymppisestä lähes kolmikymppiseksi. Voin nyt huomattavasti paremmin. Minulla on tasapainoinen olo.

Anna nousi julkisuuteen Kiitorata-ohjelman myötä 1995. Juliet ja Joonatan -hitin sisältänyt, tuplaplatinaa myynyt esikoisalbumi ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin. Anna oli tuolloin 19-vuotias.


Kuulostaa musiikillisia urahaaveita elättelevän nuoren ihmisen lottovoitolta. Oli se sitä Annallekin, mutta ei hän niitä aikoja takaisin haikaile.

– Ymmärrän ihmisiä, joiden nuoruus oli ihana, että he kaipaavat niitä aikoja. Minun nuoruuteni ei ollut ihana. En syytä siitä tätä työtä, sain ja saavutin paljon. Se meni just niin kuin piti, mutta silti en sitä kaipaa.

– Ei minulla ole katkeruutta. Olen tehnyt sitä, mitä olen halunnut. Olisin kuitenkin voinut ottaa vähän kevyemmin. En tarkoita huonommin tekemistä, vaan sitä, että en olisi suorittanut hampaat irvessä. Oli jatkuva tyytymättömyys omaan tekemiseen.

Annalla oli jo nuorena eväät ja halu tehdä itse, mutta aika oli erilainen. Ei ollut itsestään selvää, että varsinkaan naispuolinen artisti tekisi omat biisinsä. Seuraavalle sukupolvelle, Chisulle, Sannille ja kumppaneille se on ollut paitsi luontevaa, myös mahdollista.

– Olemme puhuneet tästä paljon mieheni kanssa. Keikkailemalla sai rautaisen ammattitaidon, mutta luova puoli jäi minulla siinä vaiheessa pimentoon.

Huomiota huomion vuoksi Anna ei kaipaa. Sitä hän sai aikoinaan riittävästi. Siksi häntä ei nähdä televisio-ohjelmissa kokkaamassa tai kisaamassa, ylipäätään tekemässä jotain, mikä ei liity musiikkiin.

Annalla on Facebook-sivut, mutta laiskasti päivitetyt. Hän ei viihdy somessa.

– Olen täysin ulkona. Minulla ei ole edes älypuhelinta. Se aiheuttaa jo vähän hankaluuksia, mutta hyvin olen pärjännyt tähän asti.


Vetäytymiseen huomion keskipisteestä oli osittain kyse myös siinä, kun Anna kymmenen vuotta sitten muutti Uuteenkaupunkiin. Se oli päätös, jota hän ei ole katunut.

– En mistään hinnasta muuttaisi enää Helsinkiin. Täällä on ihanaa. Olen tykännyt niin paljon. Voin lampsia verkkareissa Lidliin, olen siitä tosi tyytyväinen.

– Kun teki paljon keikkaa, oli rahaa, mutta ei vapautta. Nyt on vähemmän rahaa, mutta enemmän aikaa ja energiaa tehdä luovaa työtä. Se on suurta vapautta, jota ei mikään korvaa.

Kuvauspaikka: Wahlbergin museotalo, Uusikaupunki.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt