Musiikki

Tällainen oli Remun viimeinen keikka – 7 kohokohtaa ainutlaatuisesta konsertista: ”Se on siinä!”

Julkaistu:

viimeinen keikka
Remu Aaltosen Viimeinen keikka oli 70-vuotiaan legendan näköinen loppuhuipennus ainutlaatuiselle uralle. IS listasi seitsemän asiaa Helsingin jäähallin konsertista.

1. Päällikkö jalustalla – Paljon touhua, vähän puhetta

Remu & Hurriganesin Viimeinen keikka oli lauantai-iltana Helsingin jäähallissa. Konsertissa oli yksi muita kirkkaampi tähti: hiljattain 70 vuotta täyttänyt Remu Aaltonen, joka jäi konsertin jälkeen eläkkeelle.

Remu on elänyt ainutlaatuisen elämän rokkikunkkuna, tyyliniekkana – ja suomen kielen värikkäänä käyttäjänä. Jäähallissa hän oli kuitenkin tekemässä, ei puhumassa. Remu istui rumpujen takana korkealla jalustalla muiden soittajien yläpuolella, kirkkaissa valoissa keskellä lavalla.

Sieltä hän komenteli vuosikymmenten kuluessa tutuksi tulleeseen, kulmikkaaseen ja v-tyyliä säästelemättömään tyyliinsä bändiään. Hän lauloi. Hän soitti – sen verran, mihin nykyisin pystyy.


Spiikkaamisen Remu oli ulkoistanut klovniksi maskeeratulle Mato Valtoselle. Tämä korosti asetelmaa: eläkkeelle jäävä Päällikkö oli jalustalla ihailtavana ja käskevänä niin kuin sankarin kuuluukin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Remu on suomalaisessa rockhistoriassa uranuurtaja, vastaavassa asemassa kuin Rolling Stones kansainvälisesti. Aikanaan on Rollarien kohdalla ihmetelty, miten he yhä jaksavat – aluksi jo 1980-luvulla nelikymppisinä, sitten aina vuosikymmen kerrallaan.

Remun kohdalla ihmettelyä ei ole kuultu. On ollut itsestään selvää, että rokin skulaaminen on hänen kohtalonsa. Henkisesti Remu on terävä edelleen, mutta parin vakavan onnettomuuden runtelema kroppa ei enää ole yhtä teräksinen kuin aikoinaan.

Siksi Rollarit jatkaa, mutta Remu järjesti itsensä näköisen finaalin.

2. Yleisö – faneja eri vuosikymmeniltä

Konsertin yleisö koostui Remua ja Hurriganesia nuoruusvuosinaan 1970-luvulla kuunnelleista sekä myöhempien aikojen faneista. Yleisö oli jopa yllättävän monen ikäistä.

– Tännehän tulee porukkaa vauvasta vaariin, Mikko Löyttyniemi havainnoi IS:n haastattelussa.

Sami Kilpeläinen ja Riikka Kontio kertoivat fanittaneensa Hurriganesia ”ihan tarhaikäisestä”.

– Tämä on must-see, mulle ihan ensimmäinen keikka – pakko tulla katsomaan, Kontio sanoi.

Illan ehkäpä suurimmat suosionosoitukset sai Mato Valtosen Remu-esittely:

– King of fuckin’ everything!

3. Bändi – Viimeaikojen taustabändi

Remu & Hurriganes vakiintui viime vuosina seuraavaan kokoonpanoon: rumpalina soitti Remun rinnalla Arska Rautajoki, kitarassa oli hänen poikansa Antti Rautajoki ja toisessa kitarassa Remun kanssa pitkään soittanut Nipa Niilola. Bassoa soitti Jaska Ylä-Rautio.


Jäähyväiskeikalla partio jäi Päällikkönsä ja nimekkäiden vierailijoiden varjoon, mutta hoiti hommansa ja seurasi Remun ohjeita kykyjensä mukaan.

4. Vierailijat – Michael Monroe, Ile Kallio ja ”kruununperijä” Dimitri Keiski

Lavalla nähtiin suomalaisen rockin tietynlainen valiojoukko.

Michael Monroe on tehnyt paljon töitä Remun kanssa viime vuosina ja ansainnut tämän kunnioituksen. Niin jäähyväiskonsertissakin, jossa Remu esitteli Monroen yhdessä harvoista välispiikeistään ladaten yhteen sanaan paljon lämpöä ja arvostusta:

– Blondiitti!

Hurriganes-faneille kovia juttuja olivat alkuperäisen kitaristin Ile Kallion kanssa esitetyt biisit, muun muassa Crazy Days ja Hot Wheels. Myös se kuultiin, että toinen entinen Ganes-kitaristi Janne Louhivuori on ihan yhtä pätevä soittaja kuin aikaisemminkin.

Muista lauluosuuksista vastasivat seremoniamestari Mato Valtonen, urkuri Mikko Rintanen sekä villiksi ja karismaattiseksi esiintyjäksi osoittautunut Dimitri Keiski. Hänelle Remu on ilmoittanut jättävänsä rokkikunkun kruununsa.


5. Yllätys – Aikalaisbändin klassikko!

Rock’n’Roll Band oli vuonna 1975 Dave Lindholmin, Pave Maijasen ja Affe Forsmanin superbändi. Yhden levyn tehnyt trio muistetaan ennen kaikkea hienosta I’m Gonna Roll -biisistä – ja yllättäen kolmikko kokoontui Remun Viimeisen keikan lavalle soittamaan tuon klassikon.

6. Lava ja tehosteet – Hurriganes-muistoja ja -estetiikkaa

Viimeisen keikan lavasteet olivat asialliset: pelkistetyn lavan molemmilla puolilla ja takaosassa oli näyttötauluja. Niillä esitettiin vanhoja valokuvia Remun lapsuudesta ja Hurriganesin kultaisilta vuosilta sekä lehtileikkeitä, jotka veivät monet katsojat nuoruusmuistoihin. Aikaan, jolloin Suosikki-lehden sana oli laki. Itämaiset matot, vanhat Hurriganes-logot ja animoitu tiikeri olivat kuvastoa, jotka sopivat illan teemaan kuin tatuointi Remun käsivarteen.

7. Jälkitunnelma – ”Väsynyt, mutta happy!”

Konsertti päättyi parin tunnin soiton jälkeen, noin kello 22.

– Näillä mennään, se on siinä, Remu huikkasi, nousi seisomaan rumpujensa takaa ja laskeutui alas rumpulavalta.

Poistumislauluna kuultiin Beatlesin Long and Winding Road. Kuvaava biisivalinta, sillä pitkä ja mutkainen tie on ollut Henry Olavi Aaltosen soittajan taival – elämäkin.

Ensimmäiset keikkansa Remu teki Gugi Kokljushkinin kanssa Happy-Go_Fellows -yhtyeessä 1960-luvun alkupuolella, sitten tuli Creatures Kirkan kanssa, sitten Kalevala – ja 1970-luvun aluksi Hurriganes. Myrsky, jota Remu ohjaili rumpupatteristonsa takaa basisti Cisse Häkkisen, kitaristi Ile Kallion ja sitten Albert Järvisen ja taas Kallion kanssa.

Remu & Hurriganesina keikkailu on jatkunut pari viime vuosikymmentä suomenkielisen laulujakson jälkeen.


Jos Remun kaikki keikat laittaisi peräkkäisille päiville, saisi lavalle nousta yli 12 vuotta putkeen! Elinkautistuomioon mahtuu niin hyviä kuin vähän huonompiakin päiviä, sellaisista on tehty rock-päällikönkin elämä.

Viimeinen keikka oli aito, Henry Olavi Aaltosen näköinen paketti kiihkoa ja kaahausta, vauhtia ja vaaraa. Välillä käytiin penkan puolella, mutta sekin kuuluu tähän kyytiin. Reittiä ei katsota navigaattorista, mutta perille päästään.

Konsertin jälkeen Remu tapasi perhettään ja muuta lähipiiriään jäähallin kahviossa.

– Olihan se, hän kuittasi, virnisti persoonallisella tavallaan ja kiteytti tuoreen keikkaeläkeläisen tunnelmat:

– Väsynyt, mutta happy!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt