Musiikki

Iron Maidenin legendaarinen laulaja Bruce Dickinson IS:n haastattelussa – muistelee nuoruuttaan: ”Minua kiusattiin, koska olin erilainen”

Julkaistu:

rautaneito
IS tapasi Bruce Dickinsonin Helsingissä.
Helsingissä sataa kaatamalla. Voisi kuvitella olevansa Lontoossa, sumujen ja sateiden saarella. Mielikuva vahvistuu, kun helsinkiläisen hotellin kabinetista kuuluu hienostuneella brittiaksentilla käyty keskustelu.

– Kyllä. Ei mitään hätää. Jos saisin hieman kahvia. Ja tummaa suklaata.

Äänessä on jo useita haastatteluja antanut Iron Maidenin nokkamies Bruce Dickinson, jota ei yhtään haittaa, että mediapäivään ei mahdu taukoja. Kahvin ja suklaan voimalla jaksaa. Ja sillä aidolla innostuksella, mikä miehen silmistä paistaa aina, kun hän tapaa uuden ihmisen.

Ensimmäiseksi Dickinson alkaa kehua kirjailija Tuomas Kyröä. Kyrö haastatteli Maiden-solistia edellisenä päivänä Akateemisessa kirjakaupassa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Sain käännöksen hänen kirjastaan. Se on todella hauska, monitoimimies kehaisee.



Kyllä, monitoimimies.

Dickinson ei ole vain yksi hevin tunnetuimmista äänistä. Hän on myös lentäjä, miekkailija, kirjailija sekä radio- ja televisiojuontaja.

Mutta onko kaikki jo tehty?

– Ei todellakaan ja toivon niin. Minulla on koko ajan paljon asioita kehitteillä. Ja yhtaikaa. On ilmailubisnestä, Iron Maidenin kanssa on upeaa, puolet seuraavasta sooloalbumistani on valmiina. On ollut jo 18 kuukautta. Pitäisi löytää jostain aikaa tehdä sekin loppuun, Dickinson laskeskelee.

Laulaja kertoo ehtivänsä moneen paikkaan, koska hän haastaa itseään koko ajan.

– Olen aika kilpailuhenkinen. Minä vain, no, teen kaikenlaisia tyhmiäkin juttuja, jos olen vaikka kyllästynyt. Olen kai vähän ADHD, mies nauraa.

Dickinsonilta on juuri ilmestynyt omaelämäkerta What Does This Button Do?

Kirjan nimi kertoo paljon. Se on tarina miehestä, joka hyppää lapsen innolla seuraavaan seikkailuun. Kirja ei retostele rokkielämällä, ja ainoastaan sivuaa Iron Maidenin historiaa. Kirjassa Dickinsonista paljastuu utelias ekstrovertti, joka on valmis painamaan eteensä tulevaa nappia vain saadakseen tietää, mitä siitä tapahtuu. Ja kaiken minkä mies aloittaa, hän vie kunnianhimoisesti loppuun.


Otetaan esimerkki: miekkailu.

Dickinson aloitti lajin jo koulussa. Ensin, koska se kuulosti hauskalta. Sittemmin hän on panostanut lajiin paljon ja ollut parhaimmillaan seitsemäs Ison-Britannian ranking-listalla.

– Onneksi koulussa ei opetettu nyrkkeilyä. Selvisin ilman aivovaurioita, hän naurahtaa.

Niin, se koulu. Se ei mennyt hyvin. Dickinson opiskeli 13-vuotiaasta täysikasvuiseksi Northamptonshiressa sisäoppilaitoksessa, jossa hän joutui muiden oppilaiden ja myös opettajien kiusaamaksi.

– Minua kiusattiin, koska olin erilainen. Kiusaaminen on osa ihmisen, eli eläimen, luontoa. Ihmiset reagoivat siihen hyvin eri tavoin. Toisissa se luo vihaa, joka olisi syytä suunnata johonkin muuhun kuin pahaan. Osa kiusatuista ryhtyy itse kiusaajiksi.


Kiusatusta nuoresta kasvoi lopulta rocktähti. Hänen uransa lähti toden teolla käyntiin Samson-yhtyeen riveissä, josta hänet bongattiin Rautaneidon vahvuuteen.

The Number of the Beast, Piece of Mind, Powerslave, Somewhere in Time ja Seventh Son of a Seventh Son. Kuusi vuotta ja viisi legendaarista levyä putkeen. Tähän syssyyn vielä livelevy Live After Death, jota moni pitää yhtenä parhaista koskaan tehdyistä livetaltioinneista. Kova suoritus mille tahansa bändille ja laulajalle.

Dickinson katseli kuitenkin koko ajan myös muualle. Niinpä hän pamautti kauppoihin ensimmäisen soololevynsä Tattooed Millionairen, joka sai alkunsa kun Dickinsonin oli tarkoitus säveltää yksi kappale Renny Harlinin ohjaamalle Painajainen Elm Streetillä -elokuvan soundtrackille.

Fear of the Dark Tour -kiertueen päätyttyä Dickinson halusikin keskittää aikansa omaan soolouraansa ja päätti erota Iron Maidenista.


Soolourallaan Dickinson ehti esiintymään muun muassa sodan keskellä Sarajevossa.

Miehen kirjassa käydään Sarajevon seikkailu tarkkaan läpi, sillä rockbändin keikka keskellä sisällissodan repimää kaupunkia oli kaikkea muuta kuin huvimatka.

– Lähdimme sinne, koska se kuulosti seikkailulta. Lopulta siinä oli seikkailua enemmän kuin halusin. En edes tiedä, kuinka pahassa vaarassa me olimme. Ajoimme sota-alueen läpi, olimme etulinjassa, ihan siellä ei-kenenkään-maalla. Keikka oli kuitenkin mahtava.

Dickinson on juuri saanut kuulla, että pelottavasta keikasta on tulossa dokumentti.

– Sen nimi on Scream For Me Sarajevo. En tiennyt koko hankkeesta vasta kuin vuosi sitten, kun ohjaaja tuli esittelemään sitä minulle istuessani pubissa. Dokkarissa on upeita haastatteluja. Ohjaaja Tarik Hodzic on löytänyt elokuvaansa niitä ihmisiä, jotka olivat sillä keikalla. He kertovat, miten esiintymisemme muutti heitä ja antoi toivoa tulevasta.



Voisi olettaa, että Dickinson on varsin peloton mies, mutta kyllä hänkin pelkää. Tosin pelko poistuu, kun asioista ottaa selvää. Painaa sitä nappia.

– Tuntematon pelottaa eniten. Kokemus on paras lääke pelkoon ja paniikkiin. Jos esimerkiksi ajat kovaa, se on pelottavaa, jos et ole tehnyt sitä ennen. Mutta kun olet kokenut, siitäkin tulee rutiinia. Rentoudut enemmän ja sinulla on enemmän kapasiteettia nähdä, mikä voi mennä vikaan. Osaat lukea tietä. Ahaa, tuo motoristi saattaa kääntyä eteen. Simuloit useita asioita samalla sekunnilla ja se onnistuu, kun ole tehnyt asian useasti.

Pelottomuus näkyy myös lavalla. Kun on laulanut lähes puolet elämästään Iron Maidenin keulalla, on kokemuksella jo melkoinen voima.

– Kaikkien näiden vuosien jälkeen voi rentoutua esittäessään musiikkia ja keskittyä enemmän itse asiaan. Esityskin paranee, kun ei tarvitse katsella yleisöä ja ihmetellä, että herran jestas, onpa heitä paljon. Voi keskittyä omaan tekemiseen lavalla ja jakaa sen kokemuksen yleisön kanssa. Olin nuorena katsomassa bändiä, joka tuli lavalle hyvin itsevarman näköisenä. Ajattelin heti, että nämä kaverit tietävät, mitä tekevät, vaikka heillä tuskin oli mitään käsitystä, mitä olivat hommaamassa. Mutta he näyttivät hyvältä.



Iron Maiden tulee jälleen Suomeen ensi keväänä, kun Legacy of the Beast -kiertue rantautuu Pasilaan.

– Ne keikat tulevat olemaan erityisiä, ja meidän show näyttää aina paremmalta sisätiloissa.

Oli silti vähällä, ettei Dickinsonin laulajan ura tyssännyt ennen aikojaan. Joulukuussa 2014 Dickinsonilla todettiin nimittäin kielisyöpä, joka saatiin onneksi parannettua.

– Ymmärsin kyllä, että urani laulajana voi olla ohi. Sillä sekunnilla kun kuulin epikriisin, päätin päästä eroon sairaudesta ja miettiä uraani sitten myöhemmin, Bruce Dickinson sanoo vakavana, katsoo silmiin ja ottaa jälleen palan rakastamaansa tummaa suklaata.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt