Kari Peitsamo 60 vuotta – muusikko, kommunisti ja teologian opiskelija nostattaa somekohuja: ”Usein kysytään, ovatko twiittini provokaatioita”

Julkaistu:

60 vuotta
Kari Peitsamo tunnustaa IS:n syntymäpäivähaastattelussa uskonsa sekä kommunismiin että ”ylösnousseeseen Kristukseen” – ja sähkökitaraan.
Kari Peitsamo täyttää 60 vuotta tänään lauantaina. 40 vuotta sitten alkanut ura on ainutlaatuinen: Peitsamo on yksi Suomen eniten levyttäneitä artisteja, ahkera keikkamuusikko, Twitter -kohauttaja, kommunisti ja teologian opiskelija.

Peitsamo juhlii merkkipäiväänsä työn merkeissä ja esiintyy Tampereen Aikalisä-baarissa.

Kaikki eivät pääse paikalle, joten IS pyysi Peitsamolta kommentin kuudesta ulottuvuudesta hänen urallaan.


1. Sosiaalinen media hallussa – ”Ei ollut tarkoitus”

Peitsamo on aktiivinen Twitter-kommentoija. Hän on kohahduttanut viesteillään uskosta, Trumpista ja vaikkapa Cheekistä. Viime vuosina hän saavuttanut kokonaan uutta yleisöä Twitterin kautta.

”Sosiaalinen media on hallussa, mutta se ei ollut tarkoitus. Mutta ei ollut tarkoitus tehdä 900:aa biisiä ja 60:ta levyäkään. Eli ne asiat, jotka ovat tapahtuakseen, saavat tapahtua.

Aluksi en ollut Twitteristä innoissani, mutta sitten huomasin, että 140 merkkiä on hyvä. Ja kun sain paremman laitteen, aloin lisätä kuvia. Yhdessä ne ovat aika tykki systeemi.


Ilmaisun muoto on näköiseni. Voin kirjoittaa uutisen, pätkän biisistä tai aforismin. Siksi homma alkoi toimia ja twiitit ovat herättäneet kiinnostusta.

Minulta kysytään usein, ovatko twiittini provokaatioita, mutta en pidä niitä sellaisina. Ajattelen usein ääneen eli välitän viesteissä tunteita ja tunnelmia hyvin sensuroimattomasti. Se on ehkä taiteilijan tapa olla tässä maailmassa.

Provokaatiota en tunnista, koska päättelyn ketju on niissä viesteissä läpinäkyvänä. Ja usein käy niin, että lukija – yhtä lailla kuin kirjoittajakin – seuraa jännittyneenä, mihin päättelyn ketju tai runouden logiikka lopulta johtaa. Operoin viesteissäni ihan niin kuin biiseissäni tajunnanvirralla. Välillä lukija hätkähtää – ja niin hätkähdän itsekin: ”Kirjoitinko todella noin?” Mutta se ei tarkoita, että tahtoisin provosoida tai loukata.”

2. Musiikista elämäntyö – ”Persoonaani ja tekemisiäni määrittää ajelehtiminen”

Peitsamon ura alkoi vuonna 1977 sinkulla Kauppaopiston naiset ja albumilla Jatsin syvin olemus. Sen jälkeen hän on tehnyt tuhansia keikkoja yksin ja erilaisten bändikokoonpanojensa kanssa. Ja tekeminen jatkuu, uusi levy on taas tulossa – hiljattain julkaistun syntymäpäiväalbumin 60 jatkoksi. Vierivä kivi ei tosiaankaan sammaloidu!


”Viskasiko joku kiven tälle radalle vai heittäytyikö se rinnettä alas? Ei tällaista uraa voi suunnitella. En tietenkään olisi osannut silloin 1970-luvulla aavistaa, että teen tätä samaa vielä 60-vuotiaana. Mutta persoonaani ja tekemisiäni määrittää ajelehtiminen. En suunnittele tekemisiäni. On aika paradoksaalista, että silti ura näyttää jotenkin johdonmukaiselta. Reagoin sekä ulkoiseen että sisäiseen todellisuuteeni. Ja näiden leikkauspiste on se kolmen soinnun ja kolmen minuutin biisi, joka tässä ajassa ja tilassa ankkuroi minut rockartistiksi.

Biisit etenevät tässä elämän matkalla kuin juna. Mitä sieltä junan ikkunasta näkyy, niin välillä maisemat ovat aika aurinkoiset. Välillä taas mennään tunneliin ja ollaan kuin kummitusjunassa. Väitän, että vahvuuteni on hetkessä eläminen.”

3. Musiikkia taiteesta ränttätänttään – ”Kauppaopiston naiset ja kaikki muut”

Peitsamon musiikkiuralla on ollut eri kausia: avantgardistisesta taidepopista CCR-ränttätänttään, runoutta ja rokkia, levytyksiä myös ruotsiksi ja englanniksi. Miten hän jaottelee noin 900 levyttämäänsä laulua itse?

”On onnikin, etten ole päässyt elämään niin korkealla profiililla, että urani olisi naulattu mihinkään tiettyyn vaiheeseen tai kappaleeseen. Paitsi siihen ihan ensimmäiseen: on Kauppaopiston naiset ja kaikki 900 muuta biisiä.


Onhan se biisi rokkiklassikko, mutta on se myös campiä. Se huvittaa minua ja yleisöäni. Minun yleisöni on hyvin tietoinen tästä valtavasti volyymista, että jotain muuta ja paljonkin muuta kuin tuo kappale. Mutta kun esiintyy baareissa, jossa on satunnaisia ohikulkijoita, he ajattelevat:”Ai Peitsamo, se on se, jolla on Kauppaopiston naiset!”

Jaan siis tuotantoni kahteen: Kauppaopiston naiset -biisiin – ja kaikkiin muihin.”

4. Opiskelija, etsijä – ”Olen ennen kaikkea teologi”

Peitsamon kommunistinen aate ei estä hänen olevan myös omalla tavallaan ehdoton teologian opiskelija.

”Minulla on tosi vahva teologin identiteetti. Olen nytkin syventänyt kesäyliopistossa uuden testamentin kreikan opintojani. Se on oleellista koko Uuden testamentin ymmärtämisen kannalta.


Humanistisesta näkökulmasta kommunismi ja kristinusko leikkaavat monessa keskeisessä kysymyksessä, ajatellaan esimerkiksi tasa-arvoa ja lähimmäisen rakkautta. Mutta tietyssä mielessä se on pintataso. Kun lähdetään marxilaisen talousteorian tai kristillisen opin ytimeen, ne erkanevat.

Tästä tullaan kysymykseen historian Jeesuksesta, ja sen takia minusta ei tule koskaan pappia eikä teologian maisteria: on väärä väite, että olisi ollut historiallista henkilöä, joka olisi ratsastanut aasilla ja kaatanut pöytiä temppelissä, mutta tätä ei voida tutkimustradition takia myöntää.


On hyvä kysymys, uskonko kuitenkin Jeesukseen? Ylösnoussut Kristus on ihmiskunnan korkein totuus! Tulin kristillisen uskon äärelle, kun kohtasin ylösnousseen Kristuksen luettuani Paavalin kirjeitä. Paavali ei kirjoita mitään henkilöstä, joka ratsasti aasilla.

Olenko siis kääntänyt kelkkani ja lakannut uskomasta? Päinvastoin, uskoni on vain syventynyt.”

5. Politiikka – ”Olen kommunisti, en vasemmistolainen”

Peitsamo on ollut Suomen kommunistisen puolueen ehdokkaana useissa vaaleissa. Hän puhuu yhteiskunnallisista asioista pitkään ja persoonallisesti. Tällä kertaa kiinnostavinta on kuitenkin se, miten hän määrittelee oman asemansa poliittisella kentällä.


”Olen kommunisti, mutta en vasemmistolainen. Hämmennyn ja kiusaannun, kun vasemmistolaiset lähestyvät minua kannustaen. En jaa heidän ideaalejaan. Olen marxisti-leninisti. Jo Lenin kirjoitti aikanaan teoksen: Vasemmistolaisuus lastentautina kommunismissa.

Kommunismin tavoite on työväenluokan diktatuuri. Kannatan työväenluokan diktatuuria. Kun siirrytään kommunismiin, siitä ei sitten enää ole paluuta. Tiedän, että tämä hirvittää monia ihmisiä. Kuten sekin, että näen Pohjois-Korean valtion ja Trumpin hyvässä valossa: molemmat puolustavat kansalaisiaan ja vastustavat kapitalismia. Trump ei ole kapitalisti, hän on yrittäjä, joka puolustaa amerikkalaista työväenluokkaa. Ei hänen tehtävänsä ole puolustaa meksikolaisia tai kiinalaisia.


Nämä ovat arkoja aiheita, ja näiden perusteella minuun on helppo lyödä hullun leima. Mutta mielestäni Pohjois-Korealla, USA:lla ja jopa Venäjällä on valtioina oma linjansa. Suomella ei ole. On joskus ollut, mutta ei ole tällä hetkellä. Tietysti juna menee kovaa ja maisema vaihtuu tässäkin tapauksessa, eikä mennyttä voida haikailla. Mutta tällä hetkellä Suomella ei ole edes junaa eikä rataa.”

6. Suomen Andy Warhol? ”Pop-taide määrittää minua”

Platinanvalkeine hiuksineen Kari Peitsamo muistuttaa Andy Warholia. Mutta onko Peitsamon koko elämä nähtävä poptaiteilijan jalanjäljissä kokonaistaideteoksena? Ovatko musiikki, teologia, twiitit ja poliitikonura yhdessä se varsinainen teos.

”Vertailu imartelee. Näen itse, että poptaide määrittää minua enemmän kuin kutsuminen lauluntekijäksi. Esimerkiksi Twitterissä viesti on väline – ja toisaalta väline on viesti.


Ehkä minulle väline olisi voinut olla jokin muukin kuin kitara. Mutta sitten taas toisaalta ei: nuoren miehen kohtalo on seksuaalisuutensa kanssa eläminen ja sen luotaaminen, eikä sitä voi tehdä muuten kuin rock’n’rollin kautta. Minä en ainakaan voi.”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt