Tuska-festivaali on aiheuttanut vuosien varrella kohuja ja paheksuntaa: Ylen dokumentti syytti satanismista – ”Se oli järkyttävää panettelua” - Musiikki - Ilta-Sanomat

Tuska-festivaali on aiheuttanut vuosien varrella kohuja ja paheksuntaa: Ylen dokumentti syytti satanismista – ”Se oli järkyttävää panettelua”

20 vuoden aikana Tuska-festivaali on tarjonnut muun muassa noin 800–1000 metallibändin ja artistin show’t.

Tuska juhlii 20-vuotispäiväänsä tänä vuonna. Vuonna 2015 yleisöä Alice Cooperin keikalla.

29.6.2017 21:41

Tuska-festivaali on toimintavuosiensa aikana herättänyt suurta mielenkiintoa ja joissain piireissä jopa pahennusta.

Festivaalin promoottorit Jouni Markkanen ja Eeka Mäkynen muistelivat Ilta-Sanomien pyynnöstä muutamaa erikoista, vuosien varrella sattunutta tapausta.

2000-luvun alkupuolella suomalaisten tuoreessa muistissa oli vuonna 1998 tapahtunut Hyvinkään paloittelusurma.

Se nosti median kiinnostuksen ”saatananpalvontaa” kohtaan ennätyksellisen, jopa hysteerisen korkealle. Ehkä tästä syystä Ylen MOT-ajankohtaisohjelma esitti vuonna 2001 paljon porua ja kohua herättäneen Saatanalliset sävelet -dokumentin.

Yleisradion elävässä arkistossa dokumenttia esitellään muun muassa seuraavalla tavalla:

”Tuska-festivaaleille black metal -musiikki vetää mustapukuisia, synkeitä nuoria tuhansittain joka kesä. Festivaali on Suomen heavy-musiikin ystävien vuoden suurtapahtuma.

Mutta hevareita yhdistää toki muukin kuin vain puhdas musiikki. Helsingin vehreässä Kaisaniemessä bailataan kuoleman, veren, koston ja väkivallan merkeissä.”

Eeka Mäkynen.

– Se oli ehkä parasta mainontaa, mitä Tuska-festivaali on koskaan saanut Yleisradiolta. Kaverit, jotka teki dokumentin, oli niin hakoteillä ja teki niin huonoa journalismia, että vastaavaa ei ole aikapäivään nähty, Jouni Markkanen naurahtaa.

Dokumenttia ja siinä esitettyjä väitteitä, erityisesti black metal -bändi Impaled Nazareneen ja sen nokkamieheen Mika Luttiseen liittyneitä, pidettiin varsinkin metallipiireissä täysin naurettavina.

– Se oli järkyttävää panettelua ja paskanpuhumista. Siinä niputettiin sujuvasti metallimusiikki, saatananpalvonta, siviilipalvelus, uusnatsismi ja varmaan huumeidenkäyttökin, Markkanen muistelee.

Impaled Nazarene vuonna 2004.

Julkisen sanan neuvosto antoi Ylelle lopulta vapauttavan päätöksen. Neuvoston mielestä ”Luttista tai hänen yhtyettään ei leimattu saatananpalvojiksi, vaan kerrottiin paikkansa pitävästi, että sanoitukset ovat natsistisia ja satanistisia”.

Tuska selvisi tapauksesta henkisenä voittajana.

– Meillehän tuli siitä tosi paljon sympatiapisteitä. Me vain hymisteltiin toimistossa, että tämähän menee niin kuin pitää. Mietimme vain, että ei ole todellista.

– Meininki oli silloin kuin 1980-luvun alussa, jolloin helluntailaiset pyörittivät Led Zeppelinin kasetteja takaperin ja löysivät niistä saatanallisia viestejä. Todettiin vain, että kova on pokka kaverilla ja vähänpä on tietoa.

Tuskan yleisöä Megadethin keikan aikana.

Ilta-Sanomat käsitteli satanismia ja saatananpalvontaa viimeksi toukokuussa vuonna 2015. Tällöin okkultismin asiantuntija Perttu Häkkinen muistutti osuvasti, että saatananpalvojista aikoinaan kiertäneet huhut ovat osoittautuneet uutisankoiksi yksi toisensa perään.

– Satanisteilla on raflaava imago ja se on antanut monille huhuille siivet. Yksittäisenä ylilyöntinä tulee Suomessa mieleen vain Hyvinkään paloittelusurma, mutta siinä oli taustalla paljon muutakin kuin saatananpalvonta, Häkkinen sanoi tuolloin.

Kaikkien aikojen hevikälli H&M:lle

Toinen Tuskan matkan varrelle sattunut tapaus sai alkunsa vuonna 2015, jolloin vaateketju H&M julkaisi pilottitakin, joka oli koristettu täysin keksittyjen bändien logoilla. Logojen perusteella bändit vaikuttivat äärilaidan metallimusiikkia soittavilta yhtyeiltä.

Erikoiseksi tapaus muuttui siinä vaiheessa, kun bändien – muun muassa LA/NY, Mortus, Motmros, The One, Grey – musiikkia ja erilaista oheissälää alkoi ilmestyä nettiin kaikesta huolimatta. Sitten aiemmin täysin tuntematon levy-yhtiö Strong Scene Productions ilmoitti lehdistötiedotteella, että bändit kuuluvat sen rosteriin ja edustavat muun muassa brutaalia death metallia sekä kansallissosialistista black metallia.

Strong Scene Collective Tuskassa.

Jo ennen kuin uutinen levisi maailmalle kulovalkean tavoin, oli Tuska kiinnittänyt bändit soittamaan kesän festivaalille. Jouni Markkanen kertoo, että tempauksen takana oli Tuskan lähipiirissä toimivia henkilöitä, mutta Tuskalla ei ollut siihen osaa tai arpaa.

– Tämä porukka päätti, että näytetään H&M:lle, että ei tämä ihan näin mene, että vaatteisiin vaan kopioidaan bändien logoja ja metallikulttuurin kuvastoa. He sitten loivat bändit logojen perusteella, Markkanen sanoo.

Ilta-Sanomat uutisoi tuolloin, että suomalaiset tekivät kaikkien aikojen källin H&M:lle.

– Oli aika makeaa kun kuulimme tapauksesta. Toimistolla soi puhelin ja asiasta päätettiin saman tien, Mäkynen puolestaan toteaa.

Strong Scene Collective esiintymässä Tuskassa.

Bändit todella nousivat lavalle Tuskassa

Bändit esiintyivät kuin esiintyivätkin, ja huikealla menestyksellä. Esimerkiksi metallimusiikkiin keskittyvän Kaaoszine-verkkolehden toimittaja Riku Mäkinen kuvaili Strong Scenen bändien esityksiä ylistävin sanankääntein.

Hän totesi ”aivan vakavalla naamalla”, että yhdeksi Tuskan mieleenpainuvimmista esityksistä paisuneesta spektaakkelista ei voinut mitenkään päätellä sen olleen vitsi, jos asiasta ei tietäisi.

– Ja minkälaisen esityksen pojat olivatkaan järjestäneet! Ihan aidon positiivisesti yllättyneenä oli tästä vitsinä lähteneestä hommasta tehty todella ammattimainen show, jossa vuorollaan esiintymässä kävivät kappaleen verran meksikolainen black metal -yhtye Mortus, saman maan sotametallia edustava Crepuscular, brittiläinen doom metal -orkesteri Eternal Dusk, goottiromantiikkaa Saksasta paikalle tuonut Grey, ruotsalainen black metal -rykmentti Blast, mystistä hippirockia soittava Mystic Triangle sekä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä itse Metal, Mäkinen kirjoitti kolmevarttisesta show’sta.

– Yhtyeen esittämä kappale ”Final Kill For Power” on päinvastoin suorastaan nerokas ja tarttuva metallikappale, ja tässä kappaleessa laulajan virkaa toimittanut Henri Sorvali oli itse asiassa yksi kovimpia laulajia koko tapahtumassa.

Henri Sorvali kertoi tempauksen taustoista Ilta-Sanomille kutsuen sitä kulttuurihäirinnäksi.

– Tämä on keskustelunavaus: voiko suuri kaupallinen brändi ottaa käyttöönsä ja ryöstöviljellä jonkin alakulttuurin estetiikkaa ja ikään kuin napsia rusinat pullasta? H&M on käyttänyt metallimusiikin alakulttuuria hyväkseen myyntinsä edistämiseen jo pitkään ajattelematta sen kummemmin, mitä sen alakulttuurin taustalla voi olla, Sorvali totesi Ilta-Sanomille tuolloin.

– Ei sutta voi pistää häkkiin ja olettaa, että siitä tulee koira. Joskus se susi saattaa purra takaisin, hän jatkoi.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?