Ami Aspelund, 63, tapasi aviomiehensä sokkotreffeillä – rakkaus armeijan kapteeniin ei kuitenkaan syttynyt heti

Julkaistu:

Haastattelu
Laulaja Ami Aspelundin kohdalla ikä ei tarkoita tahdin hiljentämistä.
Päinvastoin, sillä monipuolisena esiintyjänä tunnettu Ami on ruvennut laulamaan myös rockia rockbändin solistina.

– Siitä saa valtavasti energiaa, Ami hymyilee.

Ja vetäisee kesken lounaan pätkän Deep Purplen klassikkohittiä Smoke On The Water.

Ami Aspelund & The Gröhnlanders -bändin ohjelmistoon kuuluu Deep Purplen lisäksi mm. Tina Turnerin, Eric Claptonin ja Cream-yhtyeen biisejä.


Ami on esiintynyt yli 45 vuotta. Vuonna 1973 julkaistu esikoissingle Apinamies oli sen verran kova hitti, että sen jälkeen laulettavaa on riittänyt. Suomen euroviisu Fantasiaa vuodelta 1983 on toinen biisi, joka edelleen halutaan aina kuulla keikoilla. Viime vuosina Ami on esiintynyt myös kesäteattereissa ja musikaaleissa.

Vauhdikkaan naisen työtahti aiheuttaa toistuvasti ihmettelyä.

– Kysellään, enkö aio ollenkaan hellittää tahtia. Keikat tulevat omaan tahtiinsa eikä siihen pysty aina vaikuttamaan. On hiljaisempiakin vaiheita, mutta välillä esiintymisiä on peräkkäin ja joskus jopa päällekkäin. Ne pitää tehdä, ei silloin voi ottaa rauhallisemmin, ammattilainen perustelee.


Hän on huomannut, ettei joutilaisuus sovi hänelle.

– Voin huonosti, jos ei ole tekemistä. Ihan oikeasti fyysisesti huonosti, ei pelkästään henkisesti.

Ami on ollut aina urakeskeinen ja kunnianhimoinen.

– Olen käynyt esiintyjänä kovan koulun. Esiintyminen on vahvuuteni. Esiintymisvietti on edelleen vahva, se ei ole hävinnyt mihinkään.

Uraan satsannut ammattilainen siirsi aina ajatusta lapsesta, mutta sitten tuli ero muusikkomiehestä Kari Kuusamosta. Nelikymppisenä Ami tapasi sokkotreffeillä nykyisen aviomiehensä, armeijan kapteenin.

– Tuli tarkkuutta elämään, monessa asiassa rennoksi tunnustautuva Ami nauraa.


Rakkaus ei roihahtanut saman tien vaan tutustumisen myötä, mutta nyt yhdessä on eletty 24 vuotta Tammisaaressa.

Amille viriteltiin 1980-luvulla kansainvälisiä kuvioita. Suomen edustusviisu Fantasia levytettiin myös englanniksi. Ilman toimivia taustavoimia maailmalle ei ennen nettiaikaa päästy, ja tuolloin suomalaisten levy-yhtiöiden toiminta oli varsin avutonta.

Siitä riittää esimerkkejä. Kuten se kerta, kun Münchenin viisujen yhteydessä järjestettyyn tilaisuuteen kutsut olivat jääneet lähettämättä kansainvälisell0e medialle.

– Levy-yhtiön ihmiset kyselivät toisiltaan, että etkö sinä hoitanutkaan niitä. Paikalle tuli vain pari suomalaista toimittajaa.

Eivät hommat olleet sujuneet sen paremmin vuonna 1977, kun Amin sisar Monica Aspelund edusti Suomea viisuissa Lapponia-kappaleella.


Medialle ja muille vaikuttajille oli valmistettu kaulanauhassa roikkuvia pieniä Lapponia-likööripulloja. Olisi ollut mainio muistutus Suomen kappaleesta, jos väki kulkisi ympäriinsä Lapponia-pullo kaulalla roikkuen.

– Mutta niin ei käynyt, koska suomalaiset tyhjensivät pullot keskenään eikä niitä jäänyt jaettavaksi. Turhauttavaa toimintaa, Ami muistelee.

– Toisaalta en voi muuta kuin katsoa itseäni peilistä. Jos olen valinnut väärin tai antanut muille periksi, niin ei siitä voi muita syyttää, Ami sanoo fiksusti.

– En aiemmin osannut olla tarvittaessa jämäkkä. Olin liian sopeutuva, mutta nyt olen onnistunut vähän karistamaan liiallista kiltteyttä. Enää ei ole aikaa tuhlattavaksi, jos haluaa ehtiä tehdä haluamansa.

Pelkästään Saksa olisi ollut jättimäinen markkina-alue.

– Ruotsalaislaulajista useampi onnistui luomaan Saksassa uraa, ja menestyihän siellä myös Marion Rung. Hänellä olisi ollut mahdollisuuksia kasvaa Saksassa paljon isommaksikin nimeksi, jos hän ei olisi pitänyt siellä työskentelyä liian rankkana ja luopunut siitä, Ami miettii.


Uskonto kuuluu kiinteästi laulajan elämään.

– Olen Helsinki Mission vuoden 1987 kasvatti. Siihen aikaan elämässä oli epätietoisuutta ja avioero teki tuloaan. Hengellisyydestä sai ja saa voimaa.

Amille uskonto ei tarkoita rajoituksia ja kieltoja.

– Meidän pitää elää ja täyttää omaa tehtäväämme. Ei meidän tule tuomita ja toimia toistemme suhteen poliisina. Tuntuu kuin nykyään elettäisiin henkisessä ja kulttuurillisessa tyhjiössä, jota pyritään täyttämään korvikkeilla.

– Sielun levottomuutta on paljon, ollaan niin eksyksissä. Olemmeko kokonaan kadottamassa edellisten sukupolvien vahvan hengellisen perinnön? Onhan sanottu, että kansalla, jolla ei ole henkisiä perinteitä tai joka ei niitä vaali, ei ole myöskään tulevaisuutta.

Ami toivoo, että isovanhemmat voisivat jakaa elämänviisauttaan lapsenlapsille.

– Yksikään lapsi ei ole mennyt pilalle siitä, että häneen kylvetään aitoa luottamuksen, turvan ja rauhan tunnetta.

Hyvässä kunnossa oleva Ami jumppasi aikanaan tunnin päivässä Jane Fondan videoiden tahtiin.

– Iän myötä tarvitsee väistämättä tehdä enemmän pysyäkseen hoikkana.


Ennen riitti pikkujumppa, mutta enää ei todellakaan pääse yhtä helpolla. Laulaja liikkuu ulkona hyötyliikunnan, mutta myös sauvakävelyn merkeissä.

– Kotia vastapäätä on punttisali, mutta ei siellä tule käytyä tarpeeksi. Itsekuria tarvittaisiin lisää. Talvisin käyn avannossa.

Ami on käynyt Kööpenhaminassa opiskelemassa laulutekniikkaa. Hän jakaa osaamistaan toimimalla lauluvalmentajana.

Kevään ajan valmennettavana on ollut Espoon ruotsinkielisessä kesäteatterissa esitettävän Pekka Töpöhäntä -musikaalin nuoria esiintyjiä. Tekemistä riittää, sillä laulaja kerää kappaleita albumille, jonka toivoo saavansa tekoon syksyllä.

– Haluaisin tehdä vielä myös pääosan musikaalissa, Ami myöntää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt