Silja, Selja

Musiikki

Toni Wirtanen IS:n syvähaastattelussa: Maailmat eivät kohdanneet Tuukka Temosen kanssa

Julkaistu:

Syvähaastattelu
Apulannan laulaja-kitaristi Toni Wirtasen elämän punaisena lankana on aina ollut minä itse -asenne, niin hyvässä kuin pahassa. Elämän vaikeista ajoista olen selvinnyt niin, että menee vaan.
Toni Wirtanen on ollut rocktähti yli 20 vuoden ajan. Wirtasen persoona on ristiriitainen: hän on itsevarma, mutta samaan aikaan pelkää ihmisten huomaavan, ettei hän osaakaan mitään.

- Totuushan on se, että meikäläinen on maailman paras laulamaan Apulantaa ja soittamaan tässä bändissä, mutta en osaa oikein mitään muuta, Wirtanen toteaa lakonisesti.

Miehen uraa ovat varjostaneet kriisit niin yksityiselämässä kuin bändin sisällä. Hän myöntää, ettei ole osannut hakea apua.

- Elämän vaikeista ajoista olen selvinnyt niin, että menee vaan. Monet saavat jostakin apua, mutta en koe, että olisin saanut mistään. Yritin pahimmissa kilareissa päästä mielisairaalaan, mutta en päässyt sinnekään.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Nyt Toni Wirtasen elämä on rankkoja vuosia seesteisempää - ja se on samalla sekä siunaus että kirous, sillä parhaat levyt syntyvät erotuskasta. Nyt Wirtanen on alkanut haaveilla perheenlisäyksestä.

- Pystyn helposti näkemään itseni isänä.

Apulannan voimahahmo kertoo, kuinka hänen itsetuntonsa on rakentunut.


Lapsuus


"Olin ainoa lapsi. Faija oli töissä matkatoimistossa ja äiti oli kaupungilla palkanlaskijana. Muistan äidin lapsuudesta hyvin osallistuvana. Hän leikki kanssani, kun taas isä teki paljon töitä. Isä kuoli, kun olin 12, ja vuosi siitä muutettiin mutsin kanssa Heinolaan. Siihen loppui lapsuus.

On valitettavaa, että isä kuoli, kun olin niin nuori, että en ehtinyt tuntea häntä ihmisenä. Kun joku kuolee, kuva hänestä värittyy. Isä oli aika samanlainen kuin minäkin, työorientoitunut.


Luulen, että isä oli hyvin samanlainen finanssiasioissa, raha ei välttämättä pysy käsissä kovin hyvin. Isän kanssa oltiin vähän sellaisia tuhlareita luonteeltaan. Se voi olla geneettistäkin. Mutsikin sanoo aina, että me ollaan isän kanssa samanlaisia: vängätään asioista paljon ja meillä on jonkinlainen tarve olla aina oikeassa.

Isän kuolema oli radikaali muutos. Mutsi otti sen tosi raskaasti. Hänelle jäi isältä juuri perustettu, vielä alkukankeuksista kärsivä firma, ja velkoja. Ja pieni lapsi, yksin vieraassa kaupungissa, koska mutsin kaikki suku on Heinolasta. Ensimmäinen vuosi oli rankkaa aikaa, mutta siitä toipuminen lähti."


Nuoruus


"Alkuajat Heinolassa olivat vetäytymisen aikaa. Itseluottamukseni oli alhaisimmillaan teininä. Olin vähän läski kakara ja taipuvainen punasteluun. Sitten rupesin soittamaan kitaraa ja se loi tavallaan muurin kaiken ympärille. Rippikoulussa tajusin, että kitaraa soittamalla tyttöjä alkaa kerääntyä ympärille magneetin lailla. Se oli käsittämätön oivallus, että tämähän on hieno laji. Minun oli vaikea tutustua tyttöihin, mutta sitten kun sai kitaran käteen, se oli jäänmurtaja, suojakilpi kaikkeen. Se loi uuden minän.

Löysin myös punkin niihin aikoihin ja se avautui massiivisesti. Punkissa biisit ja melodiat on älyttömän hienoja. Melodiat ovat helppoja omaksua, mutta ympärillä oleva äänimaisema on todella aggressiivisen räkäistä ja mistään välittämätöntä. Ja siinä oli vielä bonuksena se, että kukaan muu ei tiennyt niitä bändejä, paitsi todella syrjäytynyt häirikkö.

Minä en ollut millään tavalla syrjäytynyt häirikkö, mutta siitä tuli aika oma juttu. Heinolassa varsinkin, koska ei siellä ollut ketään, joka olisi digannut sellaisesta. Oli oman heimon löytämisen fiilis.


Tutustuin Sipe Santapukkiin ja Lautalan Anttiin 15-vuotiaana, ja perustettiin Apulanta. Suhtauduin aluksi siihen nuivasti, koska jätkät olivat pari vuotta nuorempia. Se on siinä vaiheessa aika dramaattista. Minulle tuli aika nopeasti kaksi elämää, kaksi kaveripiiriä; oli tyttöystävä ja muita kavereita, ja bändihomma oli itsenäinen. Sitten bändi rupesi jotenkin vetämään. Kasvettiin kiinni siihen yhteiseen asiaan eikä ikäerolla ollut enää väliä. Bändistä tuli oma maailmansa.

Lapsena minulla oli haave, että olisin halunnut olla talvet ammattijääkiekkoilija ja kesät olisin soitellut suositussa rokkibändissä. Lukiossa sitten oli jo bändi, ja haaveammatit hävisivät melko nopeasti. En ole valmistautunut muuhun kuin tähän. Yritin kuitenkin tietokonepuolta, koska tuntui aika mahdottomalta, että olisin voinut menestyä rokkibändillä. Ajattelin, että siinä samalla voisin lutvia yliopiston tietojenkäsittelytieteiden linjan. Sekin jäi kesken. En millään lailla panostanut siihen. Lukion pystyi vetämään lonkalta, se meni todella helposti hyvin läpi. Yliopistossa se veri todella punnitaan."


Ura


"Heinolassa ei ikinä käynyt ketään missään. Antti Lautala oli bongannut, että Lahdessa on punkkonsertti, ja vetonaulana oikein Klamydia. Sinne lähdettiin, ja se oli elämän muuttava kokemus. Olimme alaikäisiä, minä olin 17-vuotias. Katseltiin bändejä, ja onneksi nähtiin Tehosekoitin ja tutustuttiin Tiaisen Arskaan. Se oli jokin kohtalon johdatus se ilta. Vietiin Arskalle jostain syystä demo. Hän innostui heti, että miten kova nimi bändillä on ja otti yhteyttä nopeasti.

Olimme sitä mieltä, että olemme parempia kuin muut bändit, pitäisi vain saada väylä auki, me ansaittaisiin tämä kanssa. On se aika ylimielistä tietenkin ajatella tuolla tavalla, mutta se vähän kuuluu siihen.

Menestys tuli aika nopeasti. Vuoden 1995 syksyllä oli jo Mitä kuuluu -kappale. Se oli kova. Se oli aika avartavaa, oltiin rämmitty aika syvässäkin suossa. Ajateltiin, että tämähän lähtee ihan valtavaan nousuun, menestystä ei voi estää.

Bändin ensimmäinen kriisi oli tosin jo vuonna 1994, kun Antti lähti. Se oli kuitenkin meidän perustajajäsen, meidän linkki punkmaailmaan. Lähtö oli iso homma. Siitä selvittiin vain sillä, että ei välitetty ja tehtiin vaan. Ja niin se on itse asiassa aina mennyt; aina, kun vaihtuu kokoonpano, se on aika brutaalia hommaa.


Kun uudella miehityksellä tehdään eka keikka, lähtee vähän tulilinjalle katsomaan. Siinä ei ole mitään itsevarmuutta. Muistan, kuinka ensimmäisellä keikalla ilman Anttia vedin punaisen pipon niin syvälle, ettei näkynyt nenääkään alta.

Kriisien kautta bändi paranee, ja huononee taas, kun löystytään. Aika usein pelkään, että tämä oli tässä. Jos on paska keikka, tuntuu, että tämä oli tässä.

En ole koskaan miettinyt, mitä tapahtuisi, jos Apulanta hajoaisi. Tänä vuonna olen ollut tuplasti kauemmin Simon kanssa bändissä, kuin mitä tunsin isäni. Ei minulla ole mitään varasuunnitelmaa. Tämä työ on helpompaa, kun tajuaa, että tämä on tässä, elämäni on tätä.

Apulannan kapinallisuus ei ole koskaan ollut itsetarkoituksellista. Tiettyihin vääryyksiin on puututtu aina. Kai se on tietynlainen heinolalainen junttius, että asiat pitää tehdä itse. Siitä on varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä, että tekee aina asiat niin kuin itse haluaa. Pitäisi kuunnella fiksumpia, mutta ei ole oikein oppinut siihen. Sitten maksetaan tyhmyydestä, mutta saa ainakin syyttää itseään. Siinäkin katkeroituu, jos joku muu luotsaa laivaa.

Minulla on lahjakkaiden naisten huijarisyndrooma. Se tarkoittaa sitä, että en tunne ansaitsevani menestystä. Tuntuu, kuin olisin huijari. En osaa sanoa, mistä se tulee. Ehkä siitä, että minulla ei ole musiikkitaustaa, tässä on vain ruvettu soittamaan. En ole koskaan hengaillut oikeiden muusikoiden kanssa, enkä ymmärrä siitä maailmasta mitään. En pidä itseäni mitenkään hyvänä muusikkona, enkä laulajana varsinkaan."


Ystävät


"Sipe on vähän erikoisihminen. En enää luokittelisi Simoa ystäväksi. Enemmän siinä on kyse tietynlaisesta sukulaisuudesta. Asiat Simon kanssa toimivat niin, että meidän ei tarvitse enää keskustella. Emme oikeastaan puhu mistään, mutta silti tietää, että tämä on kiveen hakattu kollaboraatio. Sitä voisi verrata veljeyteen. Minulla ei biologisia veljiä olekaan. Ystävyyttä pitäisi hoitaa ja ylläpitää, mutta kyllä Sipe tuossa pysyy, eikä kumpikaan lähde mihinkään. Moni vertaa bändiä avioliittoon, mutta se on ihan paska vertaus. Kun mennään todellisiin sisseihin, on enemmän veljeyttä. Hyvässä ja huonossa.

Tuukka Temosen kanssa ei koskaan riidelty. Meillä eivät vain maailmat kohdanneet. Olen aina odottanut totaalista omistautumista. Luulen, että olemme Simon kanssa hyvä aisapari, koska meillä on sellainen mentaliteetti molemmilla. Silloin kun bändi tarvitsee, pitää olla aina käytettävissä.


Apulannassa on puhumattomuuden kulttuuri. En tiedä miksi, se on ollut aina. Ei ole puhuttu omista suunnitelmista tai haaveista. Bändissä on eletty niin, että ympäröivä maailma ei kuulu siihen. Niitä ei käsitellä silloin, kun bändinä ollaan toiminnassa, ne asiat eivät vain kuulu yhteen. Ne ovat eri elementtejä, jotka eivät kohtaa. Bändi on magneetti, joka vetää huomion.

Kun näkee vanhoja luokkakavereita, huomaa, että niillä on menneet elämät erilaisia polkuja. Heillä on tietynlaisia elämänkokemuksia enemmän. Monella on skidit lukiossa. Ikääntymisen ongelma on se, kun jää kiinni tiettyyn luuppiin, oma henkinen maisema ei ole muuttunut periaatteessa melkein 15 vuoteen mihinkään. On jäänyt ajattomaan kuplaan. Pitäisi muuttaa aika paljon kaikkea, jos haluaisi päästä toisenlaiseen maailmaan käsiksi. Ei tässä toisaalta niin pahasti vielä myöhässä olla.

Ihmisiin tutustuminen on tosi vaikeaa. Missä ihmiset ylipäätään tutustuvat? Monet luulevat, että kiertävän artistin työ on mahtavaa, että aina tapaa uusia ihmisiä ja on siistiä. Paskat, olet jossain hikisessä kulkuneuvossa samojen tyyppien kanssa illasta toiseen. Vuosien saatossa siitä tulee itseään toistava kone, laitostuu koneen osaksi ja tapaa ihmisiä, joihin ei luota yhtään. Niistä ei saa kuin pintaraapaisun, ei mitään muuta. Olen myös yksinäisyydessä viihtyvä ihminen."


Kriisit


"Olen käynyt kivikoissa, mutta tällä hetkellä ei ole mitään syytä valittaa. Minulla menee kaikki helvetin hyvin. Ei aina ole mennyt, mutta se on ollut itseaiheutettua. Kriisit ovat aina liittyneet bändiin, välillisesti tai suoranaisesti, tai ainakin saaneet alkunsa siitä, ja seuranneet sitten siviilielämään. Bändi on elämän moottori ja musta aukko samaan aikaan. Se on tämän elämän Darth Vader, se määrää mitä tehdään ja nielee tosi paljon sisäänsä kaikkea.

Elämän vaikeista ajoista olen selvinnyt samalla tavalla kuin bändikriiseistäkin, niin, että menee vaan. Monet saavat jostakin apua, mutta en koe, että olisin saanut mistään. Yritin pahimmissa kilareissa päästä mielisairaalaan, mutta en päässyt sinnekään. Siellä sanoivat, että ei täältä saa kuin nappeja. Kysyivät myös, olenko vetänyt huumeita tai olenko meinannut tappaa itseni. Sanoin, että en, ja sitten sanottiin, että et sinä sitten tänne pääse. Se tuntui silloin hyvältä ajatukselta. Miten ihminen voikin tehdä käsittämättömiä ratkaisuja?


Minulla ei ole mitään alkoholi- eikä huumeongelmia, eli ei voi tehdä sitä perinteistä, että lähtee vieroitukseen. Pitäisi olla retriittimahdollisuuksia, että sinne menee, ja laitetaan ovi lukkoon eikä pääse pois. Ehkä se olisi auttanut.

Meikäläisen avun hakeminen on siis ollut todella vähäistä. Minulla on joku sellainen kummallinen minä itse -asenne. Se varmaan on kaikissa elämän osa-alueissa. Minä itse päätän. Se on vaarallista, pitäisi osata luottaa toisiin. Minulla on käsittämätön päsmäröintigeeni. Olen päässyt siitä kuitenkin aika paljon irti. Se on ehkä ainoan lapsen syndrooma. Jotainhan tässä pitää syyttää, tai sitten vain hyväksyä, että olen mulkku. Isättömänä kasvanut ainoa lapsi, mulkkuhan siitä tulee.

Koen, että olen nyt, vaikeuksien jälkeen, palautunut entiselleni. Monia kokemuksia rikkaampana, mutta myös aika paljon vahvempana. Se on sinänsä bändin kannalta katastrofaalista, koska tarvitsisin biiseihin koskettavaa meininkiä. Se on ikuinen balanssi, että jos minulla menee elämässä hyvin, bändi tekee paskaa musaa, ja päinvastoin. Menestyäkseen bändi tarvitsee jonkinlaisen henkilökohtaisen katastrofin. Mutta en jaksa lähteä enää sille linjalle. Se ei ole sen arvoista."


Rakkaus


"Aloin seurustella ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Olen ollut pitkien kaarien mies myös rakkaudessa. Seurustelin koko lukioajan. On vaikea sanoa, miten parisuhteet ovat muokanneet minua, koska olen ollut melkein aina suhteessa. Aikuisiällä on ollut vain pari vuotta sellaista aikaa, kun en ole ollut. Mutta vasta nyt, viimeisen suhteeni aikana, avioliitossa, olen tajunnut tietynlaisen toisesta ihmisestä vastuunottamisen ja huomioimisen. Olen ollut varmaan hyvin itsekäs aikaisemmissa suhteissa. Olisi pitänyt olla parempi mies, mutta on hyvä, että oppirahat on maksettu. Nyt kun lopullinen on tullut kohdalle, osaan ehkä olla parempi.

Eroista saa kirjoitettua hyvän levyn. Se on tilinpäätös. Aivan kuin kaikki muutkin, Kiila ja Kaikki kolmesta pahasta ovat sellaisia. Se on tapani, suhde päätetään albumiin. Mutta en ole ajatellut enää kirjoittaa siitä aiheesta. Olen miettinyt paljon, että mistähän sitten.


Tuntuu, että tietyn pisteen jälkeen aikuistumiseen vaadittaisiin skidit. En usko, että tämä tästä enää muuttuu miksikään, jollei joku ulkoinen ihminen sitä muuta. En ole tehnyt kymmeneen tai 15 vuoteen mitään eri tavalla. Pystyn helposti näkemään itseni isänä, vaikka olisin paska isä, mikä harmittaa nyt jo valmiiksi. Toisaalta mistä sitäkään sitten tietää. Siihenkin tulee rimakauhu, kun tarpeeksi kauan on mennyt elämää, ja on urautunut siihen, että asiat ovat nyt näin. Ehkä olisi hyvä, jos se vain tapahtuisi. Onhan se maailman luonnollisin asia."


Itsetuntoni nyt


"Elämä ei kannattele ketään. Uskon selviytymisen logiikkaan. Olen tuomiopäivän profeetta, ja uskon aina huonointa mahdollista. Ammennan voimani siitä asenteesta, vastaan taisteleminen on voiton avain. Kyse on sisäisestä kamppailusta. Ulkoisesti kaikki menee hyvin, ja varmaan maailma kantaa, mutta kyse on nimenomaan sisäisen taistelun logiikasta.

Minulla on tietyissä asioissa todella rautainen itseluottamus. Tiedän, mitä teen, ja kun teen ne asiat niin kuin teen, monesti on fiilis, että hitto olen hyvä. Itseluottamuksen ei tule kuitenkaan koskaan kääntyä pröystäilyyn, eikä tule kohdella muita alentuvasti sen takia, että itse kokee hoitavansa jonkin asian hyvin. Pitää laittaa hyvä kiertoon. Oikeastaan itseluottamuksen ja sen puutteen välinen heiluriliike on se, mikä synnyttää paljon. Epävarmuudesta ja epäonnistumisen kriiseistä mennään nopeasti ekstaasiin."

Toni Wirtasen päivä nähdään tänään Vain elämää -ohjelmassa. Vain elämää Nelosella perjantaisin kello 20.

Juttu on julkaistu Ilta-Sanomien Sunnuntai-liitteessä 23.8. Lue Toni Wirtasesta myös huomisen lauantain 4.10. Ilta-Sanomista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Näitä luetaan!
    1. 1

      Torstaille luvassa kunnon myräkkä: lunta jopa 30 senttiä, myrskytuuli pieksee rannikkoa

    2. 2

      Saksalaistähti koki karmean yllätyksen Rukan suurmäen alastulossa – Suomen valmentaja: ”Tuollaista ei pitäisi sattua koskaan”

    3. 3

      Erika Vikman julkaisi hupaisan kuvan – kuittailee Dannylle: ”Sorry Lipsanen”

    4. 4

      Kuvassa näkyvän pysähtyneen henkilöauton kuljettaja, soita heti poliisille

    5. 5

      Puhutko ”tätikieltä”? Vastaa 16 kysymykseen ja testaa, mitä sanavarastosi paljastaa iästäsi

    6. 6

      Syyte 10-vuotiaan tytön raiskauksesta hylättiin hovioikeudessa – uhrin vastustelusta ei ollut näyttöä

    7. 7

      Seitsemän loukkaantunut vakavassa liikenneonnettomuudessa Vantaalla

    8. 8

      1970-luvun teini-idoli David Cassidy on kuollut

    9. 9

      Vasemmistoliiton Honkasalo kertoo saamastaan seksuaalisväritteisestä törkypostista – pitää syynä Halla-ahon kirjoitusta

    10. 10

      Maabongari Pirkko pääsi suljettuun Saudi-Arabiaan – maan karuimmat puolet vetivät kokeneen matkailijan hiljaiseksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvassa näkyvän pysähtyneen henkilöauton kuljettaja, soita heti poliisille

    2. 2

      Raskasta joulua -konsertti osoittautui raskaaksi pettymykseksi Oulussa – kuulijat raivoissaan: ”Nyt on rahastuksen makua!”

    3. 3

      Hyväksikäyttöä ja aliravitsemusta: Loikkari kertoo naissotilaiden kokemista kauhuista Pohjois-Korean armeijassa

    4. 4

      Seitsemän loukkaantunut vakavassa liikenneonnettomuudessa Vantaalla

    5. 5

      Onko Venäjällä tapahtunut säteilyonnettomuus? Virasto: ”Erittäin korkeaa” radioaktiivisuutta lähellä Tsheljabinskia

    6. 6

      Kainuulainen opettaja raiskasi vaimonsa ja alisti

    7. 7

      6 mekkoa, joihin ei kannata pukeutua oikeassa elämässä mihinkään tilaisuuteen

    8. 8

      Puhutko ”tätikieltä”? Vastaa 16 kysymykseen ja testaa, mitä sanavarastosi paljastaa iästäsi

    9. 9

      Synkkä arvio ilman riittävyydestä kadonneessa sukellusveneessä – syvyyksistä kuuluneen koputuksen arvoitus ratkesi

    10. 10

      Erika Vikman julkaisi hupaisan kuvan – kuittailee Dannylle: ”Sorry Lipsanen”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Rouvan alaston yövieras tuli isäntää vastaan kotipihalla – se letkautus naulautui taksikuskin mieleen pysyvästi

    2. 2

      Raskasta joulua -konsertti osoittautui raskaaksi pettymykseksi Oulussa – kuulijat raivoissaan: ”Nyt on rahastuksen makua!”

    3. 3

      Yleisö häkeltyi: Sihteeri Katja kertoi seksielämästään tv-ruudussa – paukautti totuuden Napakympissä

    4. 4

      Kahden viikon päästä ei enää selviä sakoilla – huolimatonta autoilijaa uhkaa vähintään tonnin lisävero

    5. 5

      Frederik palasi matkoilta kotiin ja purskahti itkuun – avovaimo oli pakannut tavaransa ja lähtenyt

    6. 6

      Kuvassa näkyvän pysähtyneen henkilöauton kuljettaja, soita heti poliisille

    7. 7

      10 asiaa, jotka tapahtuvat, kun lakkaat syömästä leipää

    8. 8

      Juho muutti Puolaan töihin palvelemaan suomalaisia – ”Muistan yllättyneeni katsoessani ensimmäistä palkkakuittia”

    9. 9

      Lentokone lähti rajuun nousuun kesken laskeutumisen Helsinki-Vantaalle – matkustajat hämmästyivät

    10. 10

      Nuoren naisen pyörätuoli horjahti bussin ovella kohtalokkain seurauksin – kuskin reaktio tyrmistytti

    11. Näytä lisää
    Näitä luetaan!
    1. 1

      Torstaille luvassa kunnon myräkkä: lunta jopa 30 senttiä, myrskytuuli pieksee rannikkoa

    2. 2

      Saksalaistähti koki karmean yllätyksen Rukan suurmäen alastulossa – Suomen valmentaja: ”Tuollaista ei pitäisi sattua koskaan”

    3. 3

      Erika Vikman julkaisi hupaisan kuvan – kuittailee Dannylle: ”Sorry Lipsanen”

    4. 4

      Kuvassa näkyvän pysähtyneen henkilöauton kuljettaja, soita heti poliisille

    5. 5

      Puhutko ”tätikieltä”? Vastaa 16 kysymykseen ja testaa, mitä sanavarastosi paljastaa iästäsi

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvassa näkyvän pysähtyneen henkilöauton kuljettaja, soita heti poliisille

    2. 2

      Raskasta joulua -konsertti osoittautui raskaaksi pettymykseksi Oulussa – kuulijat raivoissaan: ”Nyt on rahastuksen makua!”

    3. 3

      Hyväksikäyttöä ja aliravitsemusta: Loikkari kertoo naissotilaiden kokemista kauhuista Pohjois-Korean armeijassa

    4. 4

      Seitsemän loukkaantunut vakavassa liikenneonnettomuudessa Vantaalla

    5. 5

      Onko Venäjällä tapahtunut säteilyonnettomuus? Virasto: ”Erittäin korkeaa” radioaktiivisuutta lähellä Tsheljabinskia

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Rouvan alaston yövieras tuli isäntää vastaan kotipihalla – se letkautus naulautui taksikuskin mieleen pysyvästi

    2. 2

      Raskasta joulua -konsertti osoittautui raskaaksi pettymykseksi Oulussa – kuulijat raivoissaan: ”Nyt on rahastuksen makua!”

    3. 3

      Yleisö häkeltyi: Sihteeri Katja kertoi seksielämästään tv-ruudussa – paukautti totuuden Napakympissä

    4. 4

      Kahden viikon päästä ei enää selviä sakoilla – huolimatonta autoilijaa uhkaa vähintään tonnin lisävero

    5. 5

      Frederik palasi matkoilta kotiin ja purskahti itkuun – avovaimo oli pakannut tavaransa ja lähtenyt

    6. Näytä lisää