Kommentti: Yhden tuskastuneen Leijonien fanin tunteenpurkaus kertoo kaiken – tästä syystä Nokia-areenan MM-tunnelma lässähti käsiin

Keskiviikon odotettu Suomi–Ruotsi-ottelu oli tunnelmaltaan suuri pettymys, kirjoittaa Teemu Suvinen Tampereelta.

Ruotsalaiset pitivät ajoittain jopa kovempaa meteliä kuin suomalaiset.

20.5. 7:10

Tampere

Tampereen aurinkoisilla kaduilla ei ole voinut olla aistimatta MM-kisahuumaa: pelipaitoja, kisakatsomoita, täpötäysiä terasseja ja iloista puheensorinaa.

Kaupungin hengitysilmassa väreilee urheilujuhlan tuntu. Tampere on selvästi kiekkokaupunki.

Valitettavasti kisahuuma on siirtynyt Nokia-areenan lehtereille ainoastaan hetkittäin.

Keskiviikon odotettu Suomi–Ruotsi-ottelu oli tunnelmaltaan suuri pettymys. Klassikkokohtaamisesta oli lupa odottaa korviahuumaavaa kiekkokarnevaalia, mutta areenassa oli hiljaista.

Kyllä – hiljaista.

Ruotsalaiset toimittajat syyttivät leijonafaneja vaisuiksi kannattajiksi, eikä länsinaapureita voi nyt syyttää turhasta provosoinnista.

Sanoman MM-toimitus mittasi desibelitasoja Ruotsi-ottelussa. Viisari värähti muutaman kerran korkealle, mutta huumaavat hetket olivat yksittäisiä sykäyksiä. Mikko Lehtosen maalin aikana desibelejä oli 108,6 ja Sami Vatasen maalin aikana 107,8.

Meteli nousi myös silloin, kun Curt Lindström tai Heikki Silvennoinen ilmestyivät mediakuutiolle.

Ohikiitäviä hetkiä lukuun ottamatta tunnelma oli harmaa. Hiljaisia jaksoja oli paljon, silloin mittari näytti vain noin 75:tä desibeliä.

Ajoittain hallissa kaikuivat kovemmin jopa ”Sverige”- kuin ”Suomi”-huudot. Näin kotikisoissa ei saisi olla. Ruotsalaisfanit olivat väkimäärältään vähemmistössä.

Lue lisää: Ruotsalaistoimittajat haukkuivat Leijonien kannattajien toiminnan pystyyn

Kisajärjestäjät yrittävät kaikin keinoin nostaa tunnelmaa pelikatkoilla käynnistämällä aaltoja ja keksimällä keinotekoisia huudatuksia. Huuma loppuu nopeasti, kun kiekko putoaa uudelleen jäähän.

Tunnelma nousee kattoon hetkittäin. Esimerkiksi silloin, kun Leijonat tekee maalin.

On tietysti niin, ettei Nokia-areenassa ole paikalla Suomen tai edes Tampereen kiihkeimmät kiekkofanit. Sen sijaan katsomossa on paljon yritysvieraita ja muita kestityksistä nauttijoita.

He kyllä kannustavat ja taputtavat välillä, mutta puolivirallisissa edustustehtävissä käsijarru jää helposti päälle.

Nokia-areena näyttää Suomen otteluissa upealta, sillä suurella joukolla katsojista on päällään identtinen leijonapaita. Se luo valheellisen kuvan, että hallissa olisi suurikin fanikatsomo.

Totuus paljastuu, kun kurkkaa fanipaitojen selkäpuolelle. Sieltä löytyy erään suomalaisen teknisen tukkukaupan logo. Tämä vahvistaa teoriaa yritysvieraista. Ilman sponsoripaitoja he tuskin tunnustaisivat väriä yhtä uskollisesti.

Monella katsojalla on päällään identtinen leijonapaita.

Lue lisää: Kuva: Yksinäinen kannattaja herätti huomiota Suomen ja Ruotsin MM-ottelussa – pelaajatkin naureskelivat: ”Ostiko hän väärän lipun?”

Ruotsi-ottelun lisäksi Nokia-areenan tunnelma lässähti myös maanantaina, kun Leijonat kohtasi Yhdysvallat.

Tuolloin yhdellä mediakatsomon liepeillä istuneella leijonafanilla paloivat käämit. Hän yritti piiskata ympärillään istuvia katsojia mukaan kannustuksiin, mutta lopputulos jäi köykäiseksi.

– Huutakaa! Kannustakaa! hän ohjeisti kovaan ääneen koko kolmannen erän ajan.

Innokkaan leijonafanin tuska kuvastaa leijonapelien tunnelmaongelmaa: kannustamisen organisointi ei ole kenenkään hyppysissä.

Varsinainen fanikatsomotoiminta ei ole perinteisesti kuulunut Leijonien otteluihin samalla tavalla kuin esimerkiksi Huuhkajilla, mutta voisiko asialle tehdä jotain?

Jos kotikisoihin olisi varattu yksi katsomonosa intohimoisemmille kannattajille ja sinne myytäisiin edullisempia lippuja esimerkiksi jonkinlaisen yhdistyksen kautta, koko hallissa olisi varmasti parempi tunnelma.

Nyt kävisi kalliiksi innokkaallekin kiekkofanille, jos tarkoituksena olisi kannustaa Leijonia paikan päällä useammin kuin kerran tai kaksi. Liput Suomen otteluihin maksoivat etukäteisarvonnan kautta ostettuna 65–355 euroa.

Katsomot ovat Leijonien peleissä täynnä.

Avausviikonloppuna Leijonien otteluissa Norjaa ja Latviaa vastaan tunnelma oli paljon sähköisempi kuin Ruotsia ja USA:ta vastaan. Aallot kiersivät katsomoa, ja rytmikkäät Suomi-huudot raikuivat lujaa.

Tämä kertonee siitä, että viikonpäivällä (perjantai ja lauantai vastaan maanantai ja keskiviikko) on enemmän merkitystä kuin vastustajalla.

Kovin suomalaista, että äänijänteet aukeavat vasta mökäöljyn avulla.

Se on hyvä muistaa, että tärkeät pelit ovat vasta edessä. Toivottavasti pudotuspelien aikana ei ole väliä viikonpäivällä tai sillä, ovatko liput itsehankittuja vai saatuja.

Kotikisojen huuman soisi kantautuvan kaduilta hallin sisälle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?