Kommentti: Tässä piilee Leijonien sauma – kauniitkin tarinat päättyvät aikanaan

Julkaistu:

Kommentti
Leijonien suurin yllätyssauma seisoo Ruotsin tolppien välissä, kirjoittaa Marko Lempinen.
Eeppisen taistelun ainekset ovat kasassa. Suomi vastaan Ruotsi, enempää sanoja ei tarvita. Lataus on katossa.

Lada haastaa Ferrarin, ja se vain nostaa torstaisen MM-kisojen puolivälierän mielenkiintoa. Suomella on vain kaksi nippanappa NHL-mitat täyttävää pelaajaa, kun taas Ruotsilla heitä löytyy lähes koko joukkueellisen verran – ja vieläpä useita huippunimiä.

Ei kuulosta reilulta, mutta oli Leijonien kannalta sittenkin siunaus, että joukkue sai vastaansa kivikovan Tre Kronorin eikä esimerkiksi Sveitsiä, jonka kohtaaminen näytti todennäköiseltä vielä ennen alkusarjan viimeisiä kamppailuja.

Ruotsi on toki tasollisesti aivan toista kategoriaa kuin Sveitsi. Eikä totuus Ruotsin hurjasta tasosta mihinkään muuttunut, vaikka joukkue hävisi tiistaina pystyyn Venäjälle.

Ruotsi ei ole Leijonille helpompi tai parempi vastustaja kuin Sveitsi, mutta sopivampi se ehdottomasti on. Erityisesti henkisesti.

Sveitsiä vastaan Suomi olisi ollut suosikki, ja silloin pelko olisi ollut suomalaispelaajien pahin vastustaja. Epäonnistumisen pelko, jonka hallitsemisessa suomalaiskiekkoilijat ovat harvoin onnistuneet.

Ruotsia vastaan Suomi on selvä altavastaaja, ja se asetelma sopii Leijonille aina täydellisesti. Kun on vain voitettavaa, suomalainen saa itsestään parhaan irti. Tuomittuna suomalainen uskaltaa yllättää.

Epävarma Lundqvist

Kun paineet ovat yksinomaan Tre Kronorilla, avainkysymys kuuluu: pääseekö Leijonat henkisesti Ruotsin ihon alle?

Keinoja on kaksi. Niistä ensimmäinen seisoo Ruotsin maalitolppien välissä.

Kokenut huippuvahti Henrik Lundqvist on taustaltaan kova ammattilainen. Ruotsalaisten kannalta valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei hän ole enää huippuvuosiensa tasolla – ei lähelläkään, jos puhutaan puhtaasti tähden esityksistä Slovakian MM-jäällä.

Maajoukkuetasolla todennäköisesti jäähyväisturnaustaan pelaava Lundqvist, 37, on Ruotsin kaikkien aikojen paras maalivahti.

New York Rangersissa pelaava legenda on voittanut maajoukkuetasolla kaiken mahdollisen. Hän on maalivahti, joka on yleensä ollut parhaimmillaan silloin, kun sitä on eniten vaadittu. Ei kuitenkaan todennäköisesti ole enää.

Jokainen jääkiekkoa seuraava ymmärtää, mikä on maalivahtipelin merkitys. Se on älytön, vähintään 60 prosenttia kokonaisuudesta.

Nyt Leijonien suurin mahdollisuus piileekin siinä, että Ruotsin on tavallaan pakko peluuttaa epävarmaa veskarikingiään kuolemanpelissä. Ei kukaan uskaltaisi penkittää sankaria.


Olen seurannut Lundqvistin uraa tarkasti enkä ole koskaan ennen nähnyt, että hän olisi pelännyt kaukalossa epäonnistumista. Nyt niin on kuitenkin käynyt, eikä se ole ihme. Kaikki kauniitkin tarinat päättyvät aikanaan.

En huuda, että Leijonien ykkösvahti Kevin Lankinen pesee Lundqvistin trillerin merkittävimmässä kaksintaistelussa. Nyt Lankisella on kuitenkin elämänsä sauma siihen.

Rohkeus ratkaisee

Jääkiekko on evoluution myötä muuttunut peliksi, jossa altavastaajan paras ase suosikkia vastaan on rohkeus. Peruuttelemalla Leijonille tulee noutaja, eikä joukkue pääsee edes testaamaan Lundqvistiä.

Sen sijaan aktiivisesti ruotsalaisten iholle hyökkäämällä, riskirajoille yltävällä paineistamisella Leijonilla on mahdollisuus horjuttaa jättiä mentaalisesti. Juuri tällä tavoin HPK voitti tänä keväänä yllättäen Suomen mestaruuden, juuri se oli myrkkyä suursuosikki Kärpille.

Maalejakin Leijonat luonnollisesti tarvitsee. Katseet kääntyvät suureksi kansansuosikiksi nousseeseen Kaapo Kakkoon.

Kakko on jo osoittanut olevansa suurten pelien mies. Turkulainen ei ole tehopisteillä enää viime MM-otteluissa mässäillyt, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, Se lupaa vain hyvää Leijonille.

Suomi–Ruotsi alkaa kello 21.15.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt