Taksi odotti Hesperian takana tasan kello 17 – kiekkoilija kertoo dramaattisesta paostaan Helsingin MM-kisoista 1982

Julkaistu: , Päivitetty:

Urheilu
Veli auttoi slovakkipelaajan loikkareita itään palauttaneesta Suomesta kesken MM-kisojen 1982. Peter Ihnacak kertoo huiman tarinansa Ilta-Sanomille.
Ilta-Sanomat kertoi alkuviikosta tarinan jääkiekkotähti Aleksandr Mogilnyn dramaattisesta loikkauksesta Neuvostoliiton joukkueesta Tukholman MM-kisojen jälkeen 1989. Mogilnysta tuli myöhemmin NHL:ssä supertähti.

Mennään ajassa seitsemän vuotta taaksepäin kevääseen 1982. Silloin MM-kisat järjesti Suomi, ja joukkueet majoittuivat Helsingissä kuuluisaan hotelli Hesperiaan (nyk. Crowne Plaza) Mannerheimintien varrella. Yhtenä iltapäivänä 24-vuotias Tshekkoslovakian joukkueen keskushyökkääjä livahti hotellin takapuolelle Töölönkadun varteen. Siellä odottivat sovitusti tasan kello 17 hänen isoveljensä ja taksi. Matka jatkui kohti satamaa, laivaa, Tukholmaa ja uutta elämää.


Peter Ihnacak kertoo Ilta-Sanomille oman loikkaustarinansa, joka tuli rajuna uutisena kesken tuolloisten MM-kisojen, mutta on kerännyt jo ylleen unohduksen pölyä.

– Kun en tullut joukkueen päivälliselle kello 18, minua alettiin raivoisasti etsiä hotellista. Joukkuetta aina ulkomailla valvoneet salaisen poliisin StB:n miehet lähtivät pikavauhtia lentokentälle etsimään minua. Siksi veljeni valitsi laivan. Hän soitti satamasta huonetoverilleni Vincent Lukacille, kertoi ratkaisustani ja toivotti hyvää jatkoa, Prahasta tavoitettu Ihnacak muistelee.

Suomen viranomaisiin Ihnacak ei voinut turvautua, ja sen hän kertoo tietäneensä. Suomettuneessa ilmapiirissä hänet olisi luovutettu Tshekkoslovakian viranomaisille; poliittista turvapaikkaa ei missään nimessä olisi tullut.

– Kotona olisin joutunut vuosiksi vankilaan.
Viranomaisten tietämättä Ihnacak oli alkanut valmistella pakoa heti kuultuaan että saa pelata MM-kisat Suomessa. Se ei ollut mikään automaatio, sillä perheestä olivat 1967–72 loikanneet jo hänen siskonsa, tätinsä ja New Yorkiin asettunut veljensä. Nyt osa MM-kisoihin kaavailluista pelaajista oli epäonnistunut näyttömaaotteluissa, mikä avasi paikan poliittisesti epäluotettavaksi arvioidulle slovakkisentterille.

– Minua pidettiin siksi korkean tason loikkausriskinä, mikä vaikutti maajoukkuevalintoihin. Olin jäänyt näistä syistä ulos jo olympiajoukkueesta 1980 ja Kanada-cupista 1981. Helsinki oli iso mahdollisuuteni lähteä, ja olin salaa kerännyt pienen summan länsivaluuttaa.

Pohjois-Amerikassa isoveli Jan Ihnacak oli ottanut vaivihkaa yhteyttä Toronto Maple Leafsin johtoon ja tiedustellut, kiinnostaako lahjakas keskushyökkääjä klassikkoseuraa. Parahiksi Toronto etsi juuri samanmaalaista ja -kielistä keskushyökkääjää tshekkoslovakialaiselle laiturilleen Miroslav Frycerille.

Jos pelaaja hautoi loikkausaikeita, hänen ei tullut varoa vain salaisen poliisin miehiä.

– Joukkueessa oli aina lukuisia pelaaja-ilmiantajia, Ihnacak toteaa ja kertoo yhden Suomessakin pelanneen, erittäin tunnetun pelaajan nimen.

Satamassa Jan Ihnacak alkoi epäröidä, sillä lähtöportilla osa matkustajista joutui näyttämään henkilötodistuksen. Pikkuveli halusi yrittää, ja portilla tiedusteltiin kaksikolta lopulta vain matkalippuja. Matkustusdokumenttikin olisi löytynyt.

– Olin saanut kisa-akkreditoinnin jälkeen passini takaisin, enkä jättänyt sitä lainkaan huoneeseen. StB:n miehet penkoivat huoneitamme harjoitusten ja pelien aikana, joten kätkin kaikki rahani ja passini toppahousujen sisään, myös otteluiden ajaksi, kisoissa ennen loikkausta neljä ottelua pelannut sentteri muistelee.

Ihnacakin loikkausuutinen kiiri Ruotsiin, jonka media halusi haastatella pelaajaa. Tällä oli kuitenkin kiire eteenpäin.

– Sain USA:n lähetystöstä turvamiehet ja turistiviisumin ja lensimme New Yorkiin. Asuin ja harjoittelin siellä kesän täytenä ummikkona. Tiesin niin vähän pohjoisamerikkalaisesta jääkiekosta, että menin Madison Square Gardeniin katselemaan kuvia pelaajista. Halusin tietää, miten isokokoisia ja lihaksikkaita he olivat.

Kesällä 1982 Maple Leafs varasi pelaajan, jonka kanssa tehty sopimus oli jo aiemmin kassakaappiin tehty. Pelit alkoivat syksyllä. Yksi asia kalvoi kovasti Tshekkoslovakiasta poikamiehenä loikannutta pelaajaa.

– Pikkuveljeni Miroslav, erittäin lahjakas pelaaja, joutui voimakkaiden rankaisutoimenpiteiden kohteeksi minun takiani. Hän loikkasi myöhemmin Slovakiasta Wieniin.

Peter Ihnacak muistelee 37 vuotta myöhemmin kuin eilistä päivää, mitä hänen päässään liikkui, kun Helsingin satama ja silhuetti katosivat horisonttiin keväällä 1982.

– Olin varma, etten koskaan enää näkisi Tshekkoslovakiaa tai kotikaupunkiani Popradia. Sosialismihan oli ikuista, ja Berliinin muurin ei koskaan pitänyt kaatua. Päätös lähteä oli kuitenkin elämäni paras, ja jokainen huippu-urheilijan lännessä uutisoitu loikkaus oli voitto kommunismin ja Neuvostoliiton vastaiselle liikkeelle.

Ihnacak kertoo kokeneensa erittäin epäoikeudenmukaiseksi sen, että hän sai jo 17-vuotiaana kuulla olevansa ”kansakunnan vihollinen” loikkarisukulaistensa vuoksi.

– Mikä tahansa riitti epäinhimilliseen kohteluun: uskonnollisuus, länsifarkkujen käyttäminen, pitkät hiukset tai radioasema Voice of American kuunteleminen.

Helsingin MM-kisoissa 1982 Tshekkoslovakia sijoittui lopulta hopealle. Ihnacak ei koskaan ole mitalia kaivannut.

– Joitakin vuosia sitten luin tilastoista, että olen virallisesti MM-kakkonen niistä kisoista, vaikka loikkasin kesken kaiken, hän nauraa.

Peter Ihnacak

Syntynyt: 3.5. 1957 Popradissa Tshekkoslovakiassa (nyk. Slovakia), 62-vuotias. 180 cm, 90 kg, keskushyökkääjä, maila right.

Peliuraa: Toronton 2. kierroksen varaus 1982. Tshekkoslovakian liigaa Dukla Jihlavassa ja Sparta Prahassa 1977–82. NHL:ssä Torontossa 1982–90. Paras kausi 1982–83: 28+38=66. Pelasi 1990–97 Saksan ja Sveitsin liigoissa.

Valmentajana: Saksan liigassa 1997–2002 ja 2015–16. Toronton pelaajatarkkailija 2005–15. Washingtonin tarkkailija vuodesta 2016.

Perhe: Vaimo ja poika Brian, joka jääkiekkoillut useissa maissa ja edustanut Italian maajoukkuetta.

Asuu: Prahassa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt