Kommentti: Tämä on täysin poikkeuksellinen Leijonat – ja silti Kaapo Kakko on ylivoimaisen tärkeä pelaaja

Julkaistu:

mm-kiekko
Leijonilla menee lujaa. Se on nurinkurista, että joukkue on poikkeuksellisen tasavertainen, mutta yksi on silti ylitse muiden, kirjoittaa Tommi Koivunen Kosicesta.
Muistatteko vielä vuoden takaisen MM-turnauksen?

8–1, 8–1 ja 7–0. Lauri Marjamäen luotsaama Leijonat aloitti silloin kolmella murskavoitolla. Nuoret NHL-tähdet, etunenässä Carolinan ihmepojat Teuvo Teräväinen ja Sebastian Aho, mättivät käsittämättömiä pisteitä. Taustatukea antoivat Mikko Rantanen, Mikael Granlund ja Kasperi Kapanen.

Eeli Tolvanenkin kärrättiin mukaan kesken kisojen. Ja sitten tulivatkin oikeastaan ne muut, kolmos-nelosketjuissa 10 minuutin jääajalla pelannut kakkoskerroksen väki.

”Kakkoskorin” pelaajien jää- ja ylivoima-ajat jäivät hämmentävän vähiin jo hyvissä ajoin ratkenneissakin otteluissa, kun vain kärkihevosia ruokittiin.

Silloin Suomi voitti alkulohkonsa mutta putosi puolivälierässä. Katastrofaalinen sulaminen Sveitsiä vastaan johtui monista asioista – osaksi juuri kahden kerroksen joukkueeksi ajautumisesta ja siitä, että kärkipelaajat alkoivat osoittaa väsymisen merkkejä.

Pikakelaus nykypäivään. Suomella on neljästä ottelusta kolme voittoa ja yksi jatkoaikatappio.

Etelä-Korean, Latvian ja Norjan sijaan vastassa ovat olleet kivikovat Kanada, fanaattisen kotiyleisön tukema Slovakia sekä Yhdysvallat. Tanskalle Suomi hävisi viime vuonna neljännessä pelissä, nyt tuli voitto.

Tänäkin vuonna mukana on yksi ihmepoika, Kaapo Kakko, joka on syystäkin varastanut otsikot, mutta yhtäläisyydet viime vuoteen loppuvat siihen.

Toisaalta on pakko todeta, että tuloksenteon suhteen Suomi on ollut jokseenkin riippuvainen 18-vuotiaasta superjunnusta, joka taikoo Patrickin näköisiä kaneja hatustaan ja dominoi myös fyysisesti. Peliajat ovat hänelläkin pysyneet kuitenkin maltillisina – ja hänen loistonsa perustuu vahvaan joukkueeseen.

Rotaatio pyörii

Ei vuosi sitten, tai juuri koskaan muulloinkaan, olisi tullut kyseeseen, että ykkössentteri – Arttu Ilomäki – putoaa kokonaan pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Puhumattakaan siitä, että ykkössentteriksi hyppäisi katsomosta HIFK:n ykkössentteri, seuran fanien mielestä siis mielikuvitusolento, Juhani Tyrväinen.

Tämän joukkueen kohdalla siinä ei ollut mitään erikoista tai ihmeteltävää. Rotaatio pyörii ja hyvä niin, sillä tasavertaisen ja harmonisen joukkueen jokaista jäsentä tarvitaan turnauksessa, jonka pelitahti on kova.

Tämä 18 ensikertalaisen leijonajoukkue on monella tapaa poikkeuksellinen. Kaikki kisapassit leimattiin harvinaisesti jo ennen ensimmäistäkään ottelua. Kaikki pelaajat ovat päässeet pelaamaan jo kolmessa ensimmäisessä ottelussa, ja mitään suuria kriisejä ei ole näköpiirissä. Viime vuosina maajoukkuetta leimannut ahdistus on tipotiessään.

Jukka Jalosen luotsaaman joukkueen, josta suuri osa oli pitkään mukana jo kuukauden kestäneellä leirityksellä, peli on näyttänyt turnauksen alusta asti hyvin valmiilta. Sen ovat panneet merkille myös suomalaisia kilvan kehuneet pohjoisamerikkalaiset, jotka tosin perinteiseen tapaan puoliläpsyttelivät ensimmäisissä peleissään.

Kaikki on toistaiseksi mennyt mestarivalmentaja Jalosen käsikirjoituksen mukaan. Näin siitäkin huolimatta, että esimerkiksi tärkeät apuvalmentajat Mikko Manner ja Antti Pennanen olivat molemmat SM-liigan loppuotteluissa ja vapautuivat Leijoniin vasta muutama päivä ennen turnauksen alkua.

Vain Marko on Mörkö

Jos haluaa maalata mörköjä, ei anttiloita, seinälle, niin Leijonien maalivahtipelaamisen voi alkuturnauksen aikana synnyttäneen pieniä kysymysmerkkejä. Ykkösvahti Kevin Lankinen on torjunut kaikista peleistään voitot, mutta ratkaisupeleissä hänen pitää liimata kiekot vielä paremmin ja vähentää ylipelaamista, jota nähtiin etenkin kahdessa ensimmäisessä ottelussa.

Syöttöjen laadun pitää niin ikään parantua, mutta muuten Suomen paketti on niin hyvin kasassa, että isoja uhkakuvia on hankala löytää muualta kuin loukkaantumisista.

Yksi sentteri, Juho Lammikko, on jo pois pelistä.

Yksi yli muiden

Niin nurinkurista kuin se tämän tasavertaisuuden edessä onkin, Kakko on ollut ylivoimaisen tärkeä pelaaja, eikä joukkue kestäisi hänen poissaoloaan. Kuka muistaa vastaavaa dominanssia ja highlight-maaleja MM-kaukaloista?

Tanskaa vastaan Suomi oli pinteessä, kun Kakko tuli ja käänsi pelin suunnan.

Tässä välissä kehut myös SM-liigalle, josta joukkueessa on pelaajia enemmän kuin missään muualla. Juuri SM-liigassa – ja kuukauden harjoitusleirillä – on marinoitunut Kakko, joka on kaukalossa ollut täysin ylivertainen verrattuna juniorisarjasta tulevaan Jack Hughesiin, joka hiihteli paikoin jopa Britanniaa vastaan pelin ulkopuolella.

Jopa Yhdysvaltain joukkueesta sanottiin epävirallisissa keskusteluissa IS:lle, että toinen on mies ja toinen on poika.

Kakko ei ymmärrettävästi itse nauti vertailusta tai ainakaan siitä puhumisesta. Miksi nauttisi, onhan hän sanonut sanottavansa aiheesta jo aikaa sitten ja moneen kertaan.

Näillä otteilla keskustelu kuitenkin vain kiihtyy. Näin siitäkin huolimatta, että NHL:n varaustilaisuudessa katsotaan ennen kaikkea potentiaalia, ja amerikkalainen lienee joka tapauksessa New Jersey Deislin listoilla ykkösenä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt