Opettajatkin joutuivat nöyrtymään 12-vuotiaalle Kaapo Kakolle, vaikka yrittivät ihan muuta: ”Piti purra hammasta”

Julkaistu:

MM-kiekko
Kaapo Kakon poikkeuksellinen intohimo jääkiekkoon näkyi jo alakoulussa.
Nuorten MM-kisat toivat yhden nimen kiekkofanien huulille. Ja viimeistään nyt se kuuluisa Pihtiputaan mummokin tietää, kuka Kaapo Kakko, 18, on.

Vaikka viisi maalia kahteen MM-otteluun on yllättänyt monet, Kakon taidot eivät. Poikkeuksellinen lahjakkuus oli nähtävissä jo alakoulussa.

– Muistan, kun tulin kerran opettajanhuoneeseen liikuntatunnin jälkeen ja sanoin, että nyt on erityislahjakas kaveri, jolla on 80 prosentin mahdollisuus pelata jonain päivänä NHL:ssä. Toki tarinan kehittymisen vauhti on yllättänyt, Kaapo Kakkoa ja hänen Konsta-veljeään lietolaisessa Pahkamäen alakoulussa opettanut Vili Santala kertoo.

Samaa näki Jussi Santalahti, joka opetti Kakolle liikuntaa Ilmaristen yläkoulussa.

– Hän oli poikkeusyksilö, mikä näkyi erityisesti jääkiekossa, mutta kyllä hän oli hyvä myös salibandyssa, jalkapallossa ja yleensä kaikissa palloilulajeissa. Tanssit, voimistelut ja suunnistuksetkin sujuivat hyvin, eikä hänellä ollut inhokkeja.

Santalan mukaan Kakko hoiti koulun aina hyvin. Hän oli kiinnostunut puutöistä ja muusta käsillä tekemisestä, mutta intohimo urheiluun oli vahvin.

– Se oli hyvällä tavalla aggressiivista. Muistan, kun oltiin jossain salibandyn piirikisoissa. Oli aika paljon Kaapon ansiota, että päästiin loppuotteluun, hän muistelee.

– Kun ei ollut jäätä, Kaapo oli päivät pitkät harjoitellut kotona veljen kanssa salibandymailoilla ulkona. Sieltä ne nopeat kädet ovat tulleet.


Kakko oli sen verran ylivoimainen kaukalossa, että opettaja joutui antamaan erikoistehtäviä lahjakkuudelle.

– Annoin tavoitteen, ettei hän tekisi mahdollisimman paljon maaleja vaan että panisi kiekkoa paljon liikkeelle ja saisi muut pelaamaan hyvin. Muuten olisi voinut käydä niin, että yksi pelaa ja muut katsovat, Santalahti kertoo.

Santala muistelee Kakon olleen hyvä joukkuepelaaja jo nuorena.

– Häntä kiinnosti aina pelata myös meidän tavallisten talliaisten kanssa. Välillä jäätiin tuntien jälkeenkin pelaamaan.

Opettajat menivät itsekin joskus pelaamaan vastapuolelle. Kakon kanssa oli pakko välillä nöyrtyä.

– Yritin parhaalla mahdollisella tavalla pistää Kaapolle kampoihin. Piti purra hammasta, ettei häviäisi 12-vuotiaalle pojalle. Joskus se onnistui paremmin, joskus huonommin. Kaapo jallitti välillä jalkojen välistä, Santala naureskelee.

– Kyllä Kaapo aina jonkun kolon kiekolle löysi, oli se sitten haaroista, vasemmalta tai oikealta ohi. Oli vaikea pideltävä ja varsinkin pienessä tilassa pujotteli ja pörräsi. Olen opettanut muitakin jäkispelaajia, ja kyllä niiltä on saanut kiekon välillä pois. Kakolta ei saanut, Santalahti myöntää.

Kakko kävi yläkoulussa sekä perinteisillä liikuntatunneilla että valinnaisen liikunnan tunneilla.

– Liikunnan numero taisi olla aina kymppi, Santalahti kertoo.


Alakoulun opettajanhuoneessa on Kakosta muisto, joka voi olla jonain päivänä hyvinkin arvokas.

– Kaapon isä luovutti aikanaan meille vanhoja hanskoja ja luistimia. Viime syksynä otin talteen opettajanhuoneen jääkiekkogalleriaan Kaapon vanhat hanskat. Siellä oli jo Aki Uusikartanon TPS-mestaruusmaila, ja nyt siellä ovat Kaapon pienet jäkishanskat ilmastointiputken päällä, Santala kertoo.

Opettajat ovat törmänneet entiseen oppilaaseensa muutaman kerran eri puolilla Turkua. Liikuntatunneilta tuttu into ei ole kadonnut mihinkään.

– Ennen vuodenvaihdetta näin hänet sattumalta yhdessä jääkiekkokaupassa, kun hän oli hakemassa polvisuojia. Parkin kentälle oli avattu ulkojäät, ja hän oli menossa sinne, vaikka satoi vettä. Hän kertoi, että TPS:llä oli sinä päivänä pelkät aamujäät.

– Helmikuussa näin hänet uudelleen, ja koska seurajoukkueella oli huilipäivä, hän oli silloinkin menossa ulkojäille.


Opettajat ovat seuranneet entisen oppilaansa otteita niin seurajoukkue TPS:ssä kuin nuorten ja nyt aikuisten kisoissa. Vaikka maalimäärä on yllättänyt, Kakon määrätietoiset otteet eivät.

– Hänelle on jääkiekko ollut aina ykkönen, ja hänellä oli jo yläkoulussa selvät suunnitelmat sen suhteen, Santalahti vahvistaa.

– Samat asiat näkyvät nyt kuin aikanaan koulussa: valtava tahto, innostus, intohimo ja halu voittaa kaksinkamppailuita sekä luovat ja rohkeat ratkaisut, Santala komppaa.

Opettajat eivät lähde veikkailemaan tulevan NHL-varauksen numeroa.

– Tärkeintä on, ettei Kaapo ala ottaa asiasta paineita. On yksi lysti, onko ykkönen vai vitonen, kunhan pääsee toteuttamaan unelmiaan ja intohimoaan, Santala sanoo.

Muutti jääkiekon takia isovanhemmilleen

Kaapo Kakko on asunut nyt reilut puolitoista vuotta isovanhempiensa Reino ja Heljä Kakon luona Turussa.

– Muutin tänne Liedosta, jossa vanhempani asuvat yhä, koska täältä on lyhyt matka hallille. Pääsen tästä yleensä jonkun pelikaverin kyydillä, tai sitten isovanhemmat kuskaavat, Kakko sanoi helmikuussa ilmestyneessä Urheilululehdessä.


Kakolla on isovanhempiensa omakotitalossa oma erillinen huoneisto omalla sisäänkäynnillä. Huoneisto on sisustettu jääkiekkoaiheisesti. Esillä on muun muassa Kakon pelipaitoja ja mitaleja sekä muita palkintoja.

– Saan olla aika rauhassa tällä puolen taloa, Kakko kertoi.

Isovanhempien rooli Kakon kiekkouralla on merkittävä muutenkin kuin vain tämän hetken majoittajana.

Isoäiti kertoi pelanneensa Kaapon kanssa mailoilla talon pesutuvassa päivät pitkät. Legot tai autot eivät Kaapoa pikkupoikana kiinnostaneet.

Isoisä Reino puolestaan oli talkooporukassa rakentamassa omakotitalon kupeeseen pientä luistinkenttää, jonne Kakko hinkui jo alle kouluikäisenä ja josta Kakon matka kohti maailmanmainetta alkoi.

– Kyllä mä siellä yhä säännöllisesti käyn. Varsinkin niinä päivinä, kun meillä ei ole Tepsin kanssa iltatreenejä, Kakko mainitsi Urheilulehdessä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt