Christian Ruutun ovikello soi yhdeltä yöllä Buffalossa – ovella seisoi KGB:ltä Tukholmassa paennut loikkari Aleksandr Mogilny

Julkaistu:

Jääkiekon MM-kisat
Christian Ruuttu kertoo ennenkuulumattomia muistoja jääkiekkohistorian tunnetuimmasta loikkauksesta. Buffaloon tuotiin 30 vuotta sitten keskellä toukokuista yötä hämillään ollut venäläispelaaja, joka oli vähän aikaisemmin paennut KGB:n agentteja pitkin Tukholmaa.
Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspoliisin KGB:n agentit kannoilla ja pelkoa ruokkiva vainoharha päässä koko ajan.

Venäläisen jääkiekkotähden Aleksandr Mogilnyn loikkaus Pohjois-Amerikkaan 30 vuotta sitten toukokuussa 1989 oli kuin agenttielokuvista.

Kun hän pääsi perille Buffaloon, hänet majoitettiin Sabresin suomalaishyökkääjän Christian Ruutun luokse.

Ruuttu muistaa hyvin yön, jona hänen kotioveensa buffalolaisella esikaupunkialueella koputettiin ja sisään ohjattiin hämillään oleva venäläinen nuorimies.

– Hänet tuotiin luokseni joskus yhden aikaan yöllä. Syyksi sanottiin se, että puhun venäjää, koska Neuvostoliitto on Suomen vieressä! Ruuttu muisteli Ilta-Sanomille.

Tietenkään Ruuttu ei puhunut venäjää, mutta hän majoitti nuorukaisen, joka oli vain päiviä aikaisemmin pakoillut KGB:tä Tukholmassa.

Mogilny ei koskaan avannut pelottavaa seikkailuaan joukkueen kesken.

Se loikkaustarina on kuitenkin kaiken kertomisen arvoinen.


Salaperäinen puhelu

Neuvostoliitto voitti Ruotsissa 1989 pelatuissa MM-kisoissa ylivoimaisesti mestaruuden, minkä jälkeen alkoi vertaistaan hakeva seikkailu.

NHL-seura Buffalo Sabres oli varannut hyökkääjä Aleksandr Mogilnyn jo 1988. Seura toki oli tietoinen siitä, että tuohon aikaan venäläispelaajien saaminen Pohjois-Amerikkaan oli lähes mahdotonta.

Elettiin vielä kylmän sodan aikaa. Idän ja lännen välillä ollut rautaesirippu painoi paljon.

Sabresin GM Gerry Meehan ja pelaajakehityspäällikkö Don Luce kuitenkin lensivät toukokuussa 1989 välittömästi MM-kisojen jälkeen Tukholmaan kuultuaan, että Mogilnyn loikkaus olisi junailtavissa.


Heitä auttoivat Ruotsissa Sergei Fomitshev ja tämän vaimo Lena Haglund, Sabresille Mogilnyn valmiudesta soittanut nainen.

Ensimmäiset ongelmat ilmenivät, kun Mogilny ei ollut sovitussa tapaamispaikassa Fomitshevin ja Haglundin kotona.


Mogilny oli tuolloin 20-vuotias. Hän oli lähtenyt ostoksille Fomitshevin kanssa saatuaan rahaa.

Pian talossa soi puhelin, muovinen, vähän jalkapalloa pienempi härveli, todennäköisesti jonkin piirongin tai pöydän päällä. Kätevien ja paikkaan sitomattomien matkapuhelinten aika kun oli vielä kaukana edessä päin.

Luurista kuului Mogilnyn ääni.

Pelaaja ilmoitti, että jos loikkaus oli tapahtuakseen sen piti tapahtua heti. Häntä seurattiin.

Haglund, Meehan ja Luce lähtivät nopeasti ostoskeskukselle.

– Saavuttuamme perille Alex ja Sergei hyppäsivät välittömästi autoon. Näin taustapeilistä, että heidän peräänsä oli lähdetty juoksemaan. Lähdimme paikalta heti, Luce kertoi Expressenille, joka valotti Mogilnyn loikkaustarinaa kattavassa artikkelissaan.

Seurue ajeli takaa-ajajien harhauttamiseksi ympäri Tukholmaa pitkään ennen kuin meni Yhdysvaltain suurlähetystöön, jossa kului tuntikausia.

Täällä he saivat karun viestin.

– Gerry (Meehan) tuli ulos ja kertoi meidän olevan hengenvaarassa. KGB etsi meitä, Luce sanoi.

Seurue päätti mennä hotelliin.

– He olivat todella hermostuneita ja kuvittelivat KGB:n olevan joka puolella, Haglund kertoi miesten tunnelmista ruotsalaislehdelle.

Neuvostoliiton maajoukkue oli seuraamassa viimeisenä iltanaan Ruotsissa Carola Häggkvistin lauluesitystä. Mogilny ei ollut paikalla.

Lyhyt puhelu vanhemmille

Neuvostoliiton kultajoukkue lensi seuraavana päivänä 4. toukokuuta Moskovaan – ilman Mogilnyä. Tiukka päävalmentaja Viktor Tihonov raivostui Mogilnyn puuttumisesta sanoen että se langetti varjon koko maailmanmestaruuden ylle.

Samoihin aikoihin Mogilnyn seurueen mukana Ruotsissa kulki koko ajan valtava pelko kiinnijäämisestä.

Mogilny soitti vanhemmilleen kertoakseen loikkausaikeistaan, mutta se puhelu jäi lyhyeksi.

Luce kertoi Mogilnyn jälleen sanoneen, että vakoojat tietävät heidän sijaintinsa, koska Moskovassa kuunnellaan maahan saapuvia puheluita.


Ja edelleen: ääni kulki lankoja pitkin keskuksen kautta, ei ihmeellisesti ilmojen halki kuin taivaan lintu.

Mogilnyä kuljettanut seurue joutui ajelemaan Ruotsissa autolla ympäriinsä vailla tarkkaa päämäärää. Ainoa tarkoitus oli pitää takaa-ajajat ja vakoojat loitolla.

Silloin ei naurattanut, mutta Haglund muisteli jälkeenpäin ajamiseen liittyneitä kommervenkkejä:

– Useimmilla amerikkalaisilla on autoissaan automaattivaihteet. Nyt ei ollut. He tuhosivat autoa täysin! Me vain istuimme autossa ja kärsimme.

Meehan sai Mogilnyn paperiasiat kuntoon suurlähetystössä hämmästyttävän nopeasti.

Jälleen oli aika majoittua uuteen hotelliin.

Mogilnyn matka kohti Yhdysvaltoja alkoi varhain 5. toukokuuta 1989 Fomitshevin, Meehanin ja Lucen kanssa. Seurue jätti auton hotellinsa pysäköintihalliin ja päätti kertoa auton vuokranneelle yritykselle vasta myöhemmin kulkuneuvon sijainnin.

KGB:tä pakoilleet eivät halunneet ottaa mitään riskiä kiinnijäämisestä.

Arlandan lentoasemalla odotti kuitenkin ikävä yllätys.

Fomitshev osti sanomalehden. Seurueen järkytykseksi lehdessä kerrottiin hämmästyttävän tarkasti tapahtumien kulusta.

”Siinä tulee vainoharhaiseksi”

Artikkelista puuttui ainoastaan seurueen viimeisin majoituspaikka.

– Siinä tulee vainoharhaiseksi. Katsoiko tuo ihminen minua? Onko tuo sama hahmo, jonka olemme nähneet aikaisemmin? Sellaisessa tilanteessa ei nuku hyvin. Sitä vain odottaa, että oveen koputetaan ja joku rynnii sisään, Luce kertoi Expressenissä.

Myöhemmin lentokoneessa istui epäuskoinen jääkiekkotähti, joka kyseli koko ajan, onko hän vihdoinkin vapaa.


Ajatukset vapaudesta kuristuivat lentokoneen saavuttua New Yorkiin. Ketään ei päästetty ulos koneesta. Yhdysvaltain liittovaltionpoliisi FBI ryntäsi sisään koneeseen.

Mogilny apureineen joutui kuulusteluihin.

Loikkaukselle saatiin onnellinen loppu. Mogilnylle myönnettiin turvapaikka ja työlupa Yhdysvaltoihin.

Ruuttu: Aku Mokilainen!

Buffalossa Mogilny majoitettiin Sabresissa pelanneen Ruutun asuntoon.

– Hänet tuotiin luokseni joskus yhden aikaan yöllä. Syyksi sanottiin se, että puhun venäjää, koska Neuvostoliitto on Suomen vieressä! Ruuttu kertoi Ilta-Sanomille.

– Sanoin seuran edustajille, että tekin varmasti puhutte espanjaa, koska Meksiko on rajanaapurinne, Ruuttu sanoi huumorilla.

Tervetuliaisrituaaleja ei ollut, ruokapöydässä vallitsi hiljaisuus, mutta yhteiselo alkoi toimia. Mogilny antoi samalla näytteitä huumoristaan.

– Hän kertoi, ettei enää voi pelata Neuvostoliiton maajoukkueessa, joten hän voisi edustaa Suomea. Hän voisi olla ”Aku Mokilainen”.
Nimijuonessa oli mukana Suomen silloinen päävalmentaja Pentti Matikainen, joka oli lähtenyt Pohjois-Amerikkaan pelaajatarkkailumatkalle ja myös majoittui Ruutun asuntoon.

– Ruuttu otti siipiensä suojaan Mogilnyn, joka haki tietynlaista turvaa. Muistan, että ollessani Buffalossa tapasimme joka päivä ja kävimme usein syömässä yhdessä, Matikainen sanoi IS:lle.

Hän muistaa poikkeuksellisen hyvin yhden illallisen.

– Söimme Buffalo chicken wingsejä (kanansiipiä). Minulle sanottiin, että älä missään nimessä ota edes medium-kastiketta. Otin miedointa. Mogilny tilasi hot-version ja minulla paloivat huulet karrelle, kun käytin siipiä edes lähelläni. Hän vaan pisteli siipiä menemään ihan muina miehinä, Matikainen kertoi huvittuneena.

Nyt, 30 vuotta tapahtumien jälkeen, asioille jo nauraa. Heti Mogilnyn saavuttua Ruuttua ei naurattanut.

– En voi sanoa, että olisin nukkunut ensimmäisiä öitä hyvin. Koko ajan mielessä oli, että joku voi rynnätä sisään hakemaan ”Akua”. Siellähän me asuimme keskellä ”metsää”, esikaupunkialueella, Ruuttu kertoi.


Mogilny sai Buffalossa pelinumerokseen 89 – loikkausvuotensa ja NHL:n varausnumeronsa perusteella.

Hän oli pelimies, mikä auttoi häntä pääsemään nopeasti sisään Sabresin joukkueeseen. Hän onnistui maalinteossa heti ensimmäisessä NHL-ottelussaan ja vieläpä ensimmäisessä vaihdossaan!

Käytännön ongelmat olivatkin kaukalon ulkopuolella.

– Akulla, kuten häntä kutsun, oli tietenkin kova paine loikkaamisestaan ja samalla huoli, mitä hänen isälleen ja äidilleen käy, Ruuttu kertoi.

”Mitä rahoilla sitten tekisi?”

Jäällä kulki, muu kulkeminen kauhistutti. Mogilny kärsi niin kovasta lentopelosta, että hänelle järjestettiin välillä erityisiä autokuljetuksia vierasotteluihin.

Ruuttu muistaa yhden kuljetusepisodin.

– Seura järjesti Akulle limusiinikyydin Buffalosta St. Louisiin. Perillä kuski sanoi, ettei aja samaa miestä takaisin. Aku oli kuulemma röökannut koko 10-tuntisen matkan.

Tavatonta ei ollut sekään, että Mogilny saattoi itse ajaa vapaa-aikanaan viiden tunnin siivun Buffalosta New Yorkiin tapaamaan sikäläisen venäläisyhteisön ihmisiä.

Ruutun mukaan Mogilny oppi nopeasti nauttimaan ”Amerikan ihmemaan” tarjoamista mahdollisuuksista. Hän osti autoja, merkkivaatteita, elektroniikkaa. Hän eli ns. etupellossa, pitkän sopimuksen tulot paloivat Ruutun mukaan vuodessa.

– Hän vain sanoi, että voi ulos kävellessään saada tiiliskiven päähänsä ja kuolla. Mitä hän sitten rahoillaan enää tekisi? Ruuttu sanoi.

Mogilny ja Ruuttu asuivat lopulta naapureina noin puolitoista vuotta. Suomalainen kuvailee Mogilnyä hyväksi ja hauskaksi ihmiseksi, joka oli samalla erittäin päämäärätietoinen.

Mogilnylle tuli huoli ensimmäisen yhteisen kauden jälkeen, kun Ruuttu lähti kesälomalle Suomeen. Mogilny ei voinut poistua ulkomaille samalla tavalla. Mitä hän nyt tekisi!

Ruuttu keksi viedä Mogilnyn golfkentälle, jossa tämä pääsi tutustumaan ihmeellisen ”reikäpelin” saloihin.

– Kun palasin lomaltani Buffaloon, löysin Akun golfkentältä. Hän oli ollut siellä joka päivä aamusta lähtien. Hänen tasoituksensa oli pudonnut alle kolmessa kuukaudessa 2,9:ään. Se kertoo hänen määrätietoisuudestaan ja palloilullisesta lahjakkuudestaan. Oma tasoitukseni oli kuusi – ja olin pelannut 10 vuotta, Ruuttu kertoi.

Mogilny ja Selänne

Mogilny osoittautui NHL:ssä hankkimisprosessin vaivan arvoiseksi. Hän pelasi NHL:ssä 1989–2006 yhteensä 990 runkosarjaottelua tehopistein 473+559=1 032.

Pelaaja muistetaan Suomessa ainakin kaudesta 1992–93, jolloin hän paukutti runkosarjassa 76 kaappia jakaen maalipörssin ykkössijan erään suomalaistulokkaan, Teemu Selänteen kanssa.

Mogilny edusti sarjassa Buffalon Sabresin jälkeen Vancouver Canucksia, New Jersey Devilsiä ja Toronto Maple Leafsia.

Yksi uran huipennuksista oli Stanley Cupin voittaminen Devilsissä 2000.

– Mogilny ei ollut tavatessamme (1989) yhtään pelokas. Hän oli tehnyt kaksi aikaa kovaa liikettä elämässään jääkiekon takia. Ensimmäinen oli sieltä jostakin Vladivostokin suunnalta Moskovaan – ilmeisesti pakotettuna. Toinen siirto oli omasta tahdosta. Hänellä oli palava halu pelata NHL:ssä, Pentti Matikainen sanoi.
Maailma muuttui Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ei nähty MM-kisoissa ”Aku Mokilaista” vaan ehta Aleksandr Mogilny hänen edustaessaan Venäjää keväällä 1997.

Nykyään Mogilny asuu synnyinkaupungissaan Habarovskissa, jossa toimii paikallisen KHL-seuran Amurin puheenjohtajana.

Christian Ruuttu on tavannut Mogilnyn viimeksi kolmisen vuotta sitten Genevessä.

Ruuttu toimii nykyään Los Angeles Kingsin palveluksessa vastaten kalifornialaisseuran pelaajatarkkailusta Euroopassa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt