Leijonista kuoriutuu ikimuistoisia sankaritarinoita Slovakiassa – ennen Kaapo Kakkoa hurmasivat Mikael Granlund & ilmaveivi

Julkaistu:

MM-kiekko
Mikael Granlundia ja hänen ilmaveiviään hehkutettiin keväällä 2011 samaan tyyliin kuin Leijonien uutta superihmettä Kaapo Kakkoa vuoden 2019 MM-kisoissa.
Mikael Granlund teki ikimuistoisen maalin ilmaveivillään Bratislavassa 13.5. 2011 välieräottelussa Venäjää vastaan. Maanantaina siitä tulee kuluneeksi tasan kahdeksan vuotta.

Kaksi päivää myöhemmin Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden kultaisena keväänä 2011. Maailmanmestaruus oli Leijonille historian toinen.

Juttu on julkaistu alun perin Veikkaajassa 17.5. 2011.

Se maali muutti Suomen: Mikael Granlundin, 19, ilmaveivi.

Taidonnäyte, josta koko jääkiekkomaailma kohisee vielä pitkään.

Uskomatonta! Herkullista! Mahtavaa!

Nuori mies esitti sen todella kovassa paikassa, MM-kisojen välierässä. Kaiken lisäksi tilanteessa 0–0.

Vielä kerran. Näin se homma eteni.

Mikä määrätietoisuus Granlundista huokuikaan, kun hän rynnisti Jarkko Immosen hoitaman hyökkäyspään B-pistealoituksen jälkeen kiekon perään kuin nälkäinen susi.

Hän riisti pelivälineen ensimmäisenä kaukalon oikeaan kulmaan ehtineeltä järkälemäiseltä venäläispuolustajalta Dimitri Kalininilta. Hän teki sen terävästi, sääliä tuntematta ja jatkoi porhallustaan laatikon reunaa pitkin maalin taakse kiertäen.


Vain silmänräpäystä myöhemmin Granlundia vastaan tuli toinen kivitalon kokoinen venäläinen, Dimitri Kulikov, joka halusi estää suomalaisen nousun maalin eteen. Hän päätti laittaa toisen polvensa jäähän ja lähteä peittämään mailallaan syöttölinjan etutolpalta maalin eteen.

Ähäkutti.

Nopean ja tehokkaan harhautuksen tehnyt Granlund valmisteli jo seuraavaa salamannopeaa peliliikettään.

Hän tahtoi tehdä maalin. Ei itselleen, vaan Suomen Leijonille.

Granlund pyöräytti kiekon näppärästi mailansa lavan päälle, siirtyi hieman leveämpään luisteluasentoon, kiertyi takatolpan puolelta veräjän sivulle ja heitti kiekon tylysti ilmaveivillään pömpelin etuylänurkkaan.


Tuota voi jo kutsua huoletta namiloinniksi.

Venäläishyökkääjä Nikolai Belov ei ehtinyt pysäyttää Granlundia. Maalivahti Konstantin Barulin tajusi tapahtuneen vasta, kun kiekko putosi verkosta jäähän hänen selkänsä takia.

Venäläiset kiekkoakrobaatit näyttivät hetken pelleiltä, jotka seurasivat koko sirkusta sivusta.

He olivat hölmistyneitä ja lyötyjä. Ottelu alkoi kääntyä Suomelle teolla, jonka ei pitänyt olla sinivalkoisille mahdollista.

Kaikki tapahtui noin viidessä sekunnissa. Pelikello pysähtyi aikaan 25.13.

Granlund nosti kätensä ylös ja aloitti villin tuuletuksensa. Hän liukui koti Suomen vaihtoaition edustaa, laittoi toisen polvensa jäähän, pyöritti oikeaa kättään lähellä jään pintaa kuin helikopterin roottoria ja päätyi joukkuekaveriensa syleilyyn vaihtoaition eteen.


Orange Arena ja kotikatsomo haukkoi yhtä aikaa henkeään ja huusi suoraa kurkkua. Ilmassa oli kuin vaistomaisesti ilmaan päässyttä eläimellistä mölinää.


Osa suomalaispelaajista oli pudota vaihtopenkiltä.

– En ollut uskoa silmiäni, Leijonien puolustaja Jyrki Välivaara tiivisti.

Kun legendaarinen ruotsalaishyökkääjä Peter Forsberg harhautti Kanadan maalivahdin Corey Hirschin vuonna 1994 Lillehammerin olympialaisissa ja ujutti ennennäkemättömästi kiekon maaliin yhdellä kädellä, suoritus ikuistettiin postimerkkiin.

Granlundin ilmaveivi pitää ikuistaa samalla tavalla.

Mikael Granlund oli toki itseensä tyytyväinen ottelun jälkeen, kun media repi häntä joka suuntaan.

Mutta siinä hän seisoi viilipyttymäisenä jakamassa lausuntoja, otti pari askelta eteenpäin ja kommentoi tapahtunutta taas uudestaan seuraavalle sopulille.

Ja kohautti matalan metalliaidan takana pari kertaa olkapäitään mitäs tässä -tyyppisesti.


Pelaaja hymyili välillä vähän, mutta hänen terävät silmät paljastivat, että ajatuksia hallitsi vain hetki riemukkaan välierävoiton jälkeen mahdollisuus voittaa sunnuntaina MM-kultaa.

Mieli oli kirkas oikealla tavalla: katse tulevassa ja taaksepäin vilkuilematta.

Kun joukkuetoverit ylistivät suoritusta kilpaa, 19-vuotias piti maaliaan vain yhtenä muiden joukossa.

– Ei ole väliä miten maalit tulevat, kunhan joukkue voittaa. Jokaisesta maalista saamme vain yhden maalin kerrallaan, hän tuumasi.

Sellainen hän on. Oikeasti.

Granlund pudotteli Bratislavassa vastauksia samaan tapaan kuin ennen alle 20-vuotiaiden MM-kisoja 2010. Tuolloin 17-vuotias peluri valmistautui nivusvammasta toipuneena merkittävään tapahtumaan, jota NHL-seurojen kykyjenetsijät seurasivat silmät kovina.

Epäiltiin, että loukkaantumisten jälkeen hän ei pysty parhaaseensa nuorten MM-jäillä, mikä voi vaikuttaa hänen varausnumeroonsa.

– Mitä sitten? Ei varausnumero tee minusta yhtään parempaa pelaajaa, Granlund tiivisti tuolloin.

Niin totta. Ja se kuulostaa Granlundin suusta kuultuna yhtä vakuuttavalta kuin puoli yhdeksän uutistenlukijan naama peruslukemilla kertomat tiedot maailmanpolitiikan arkipäivästä.

Hän sisäisti varhain, että hyvä peliesitys eilen ei todellakaan takaa vielä parempaa peliä seuraavassa ottelussa. Lukemattomat toistot ja määrätietoinen työnteko auttavat kehittymään pelaajana – eivät statuspäivitykset tai ulkopuoliset hehkutukset.

Suomen päävalmentaja Jukka Jalonen nosti pelirohkeuden väkevästi esiin astuessaan Leijonien peräsimeen kaudella 2008–09.

Hän oli yksi niistä, joka tahtoi nähdä suomalaiset pelaamassa tiukoissa paikoissa kylmäpäisesti. Ei sitä vanhaa tarinaa, jossa voittamisen pelko lamaannutti suomalaiset, kun piti lyödä viimeinen naula vastustajan arkkuun.


Pari vuotta meni puhuessa ja opastaessa, mutta toiveet ja linjaukset eivät vielä siirtyneet käytäntöön kuin ajoittain. Toki yksilöistä koostuvat joukkueet ja valmennusryhmä niiden takana on kukin oma tarinansa.

Lopulta lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon.

Jo Slovakian MM-jäillä Suomi otti monta luistimenpotkua eteenpäin. Joukkue ei päästänyt irti kiekkokontrollista, jota se on yrittänyt toteuttaa Jalosen aikana.

Se uskoi itseensä, tuli monessa ottelussa takaa rinnalle ja komeasti ohi sekä kasvoi turnauksen aikana pelaamaan parhaat ottelunsa juuri oikeaan aikaan. Mestaruuden arvoisesti.

Merkit Mikko Koivun johtaman uuden sukupolven pontevasta noususta jättivät vahvan jäljen suomalaiseen jääkiekkoiluun.

Hyvä niin, sillä vuoden 1983 tienoilla ja sen jälkeen syntyneet pelaajat ovat maajoukkueen runkomiehiä kotikisoissa kahtena seuraavana keväänä, vuoden 2014 olympialaisissa ja pitkään sen jälkeenkin.

Joukossa on 19-vuotias Granlund, joka uskalsi ottaa vastuun ensimmäisissä MM-kisoissa ja ylipäätään yrittää suoritusta, joka harvalle jääkiekkoilijalle tulee edes mieleen vastaavassa paikassa.

– ”Mikke” antoi kaikille tärkeän signaalin. Ei ole väliä, että kuka on vastassa, mutta suomalainen uskaltaa tehdä jäällä, mitä osaa, HIFK:ssa hänen seurakaverinaan pelaava Toni Söderholm tähdentää.

– En yllättynyt maalista, kun olen saanut seurata häntä läheltä. Silti tuli fiilis, että poika perkele, minkä teit.

On spekuloitu, mitä olisi tapahtunut, jos Granlund olisi epäonnistunut ilmaveivissään.

Ei, se ei olisi ainakaan hyökkääjän päätä pakottanut. Tilanne oli hänelle yksi muiden joukossa. Hän tietää, että pelaamista ei tarvitse hävetä. Yrittänyttä ei laiteta.


Yhtä lailla Granlund on ottanut taklauksia vastaan, keräillyt välillä varusteitaan jään pinnasta, mutta noussut aina ylös ja jatkanut peliään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kenties hän olisi yrittänyt samaa jo seuraavassa vaihdossa, jos se olisi ollut järkevää tai valinnut keinoarsenaalistaan toisen pelitilanteeseen sopivan ratkaisun, joka on joukkueen edun mukaista.

Kaiken lisäksi Granlund heitti ilmaveivinsä hyvin turvallisessa paikassa: mahdollisimman kaukana Suomen maalista. Lipsahduksesta olisi seurannut korkeintaan kiekonmenestys, mutta ei vaarallista vastahyökkäystä.

Ennen kaikkea Granlund tunnisti tilanteen, jossa hän pääsi päämäärätietoisesti kokeilemaan Venäjän rankaisemista. Jo pelkkä maalille tunkeutuminen olisi voinut poikia kaaosta Venäjän maalille ja sitä seuranneen jatkotilanteen.

Myös se hetki oli Granlundille suuri mahdollisuus. Ei tilanne, jota olisi kannattanut pitää uhkana tai jopa pelätä.


Granlundissa tiivistyy pelirohkeus, henkinen kovuus ja monipuoliset yksilötaidot, joita nuorilta suomalaispelaajilta on puuttunut. Olipa kysymys kikoista tai muista poikkeuksellisesta suorituksesta.

Ilmaveiviä ihmetellessä monelta unohtui, että Granlund esiintyi välierässä erittäin pontevasti myös muilla osa-alueilla.


Ennen maaliaan Granlund taklasi pari kertaa painavasti Aleksandr Ovetshkinia, tarjosi syöttömahdollisuutta ahtaisiin rakoihin, jakoi nopeita peliä edistäviä syöttöjä, tunkeutui kulmasta sota-alueelle läpi venäläismuurin ja laukoi vaikeasta asennosta sekä teki ylipäätään töitä joukkueen hyväksi kuin eläin.

Kaikki nämä teot antoivat Suomelle lisää rohkeutta ja nipisti vastustajan uskallusta. Suomi alkoi tuntea itsensä yhä voimakkaammaksi, venäläiset epävarmemmiksi, turhautuneemmiksi ja jopa pelokkaiksi.

Granlund on tottunut pienen ikänsä kohtaamaan haasteita ja oppinut rakastamaan niitä yhtä lailla kuin jääkiekkoa. Hänestä on kiinnostavaa kohdata parhaita pelaajia ja testata tasonsa heitä vastaan. Granlund haluaa voittaa heidät.

Kun vastus ja panokset kovenevat, moni muu katselee sivummalta ja toivoo, että vieruskaveri ottaisi ohjat käsiinsä.

Terveen itsekriittinen nuori mies haluaa oppia ja puhuu usein niistä asioista, joissa hän haluaa kehittyä yhä paremmaksi. Vahvan esityksen jälkeen hän nostaa esiin kehityskohtia ja aloittaa sanomansa usein näin:

– Ei se mikään paras peli ollut...


Granlund pelasi juniorina Oulunsalon kirkonkylän kentällä pari vuotta isompiaan vastaan, edusti Suomea juniorien MM-kisoissa alaikäisenä ja siirtyi vain 17-vuotiaana HIFK:hon.

– Hän tuli miesten joukkueeseen A-juniori-ikäisenä ja omatoimisen kesäharjoittelun jälkeen olkapääleikkauksesta toipuneena. Ja oli kuin kotonaan heti ensimmäisestä ottelusta lähtien, Granlundia kaksi kautta HIFK:ssa valmentanut Kari Jalonen ihailee.

Hyökkääjä ei ole pelannut vammojen takia edes yhtään ehjää SM-liigakautta, mutta se ei hänen tahtiaan haitannut MM-jäillä.

– ”Mikke” pystyy kalibroimaan itsensä aina uuteen tilanteeseen, kuten kaikki superlahjakkaat pelaajat tekevät. Sen hän näytti alusta lähtien myös MM-kisoissa, Jalonen sanoo.

Bratislavassa Granlund teki juuri niitä asioita, joita hän on väsymättömästi harjoitellut. Hän ei miettinyt turhia, vaan käytti rohkeasti lukemattomien toistojen jälkeen hioutuneita taitojaan.

Myös sitä maailmankuulua ilmaveiviään, joka lähti liikkeelle yllättäen ja pyytämättä Granlundin selkäytimestä ilman mitään fläppitaulusuunnitelmaa.

Henkisesti vahvalla Mikael Granlundilla on lahja. Hän meni ja käytti sitä myös Slovakian MM-jäillä.

– Mikael menee kaukaloon nimenomaan pelaamaan peliä, Jalonen korostaa.

– Häntä ei huimaa mikään. Mikke ei edes ymmärrä, mitä sana paine tarkoittaa.

MM-kisojen otteluohjelma 2019

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt