MM-kiekko

Kommentti: Leijonat on lopettanut päämäärättömän harhailunsa – tuleepa näissä kisoissa turpaan tai MM-kultaa

Julkaistu:

Kommentti
Saksa-ottelun tuloksella ei ole merkitystä Suomi-kiekon uudelle suunnalle. Se on jo valittu, ja se on oikea, kirjoittaa Tuomas Nyholm.
Urheilussa ei yleensä ole kovin fiksua mennä asioiden edelle.

Aion kuitenkin nyt tehdä niin, koska tiedän, mihin olemme matkalla.

Ei ole mitään syytä olla julistamatta: Suomen A-maajoukkue on astunut lopullisesti uuteen aikaan. Peruuttelun ja passiivisen pelkokiekon ajat ovat ohi.


Tanskan MM-kisoista tuli vedenjakaja, joihin viitataan vielä moneen kertaan tulevina vuosina keväänä, jolloin sanat muuttuivat teoiksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Suomi ei välttämättä saavuta näissä kisoissa edes mitalia, mutta se ei vaikuta asiaan. Keväät 2018 muistetaan siitä, että Leijonat alkoi pelata taas lätkää ja lopetti päämäärättömän harhailunsa Vierumäen ikimetsissä.

 

Nyt pelataan sielu ja sydän edellä. Tuli turpaan tai kultaa.

Sinne jäi sykevyö, sinne jäi 3D-erikoiskoodattu piirtotaulu, jolle voi skannata tuhat erilaista träppiä ja jota tuijottamalla hyväkin pelaaja voi taantua uskomattoman paljon uskomattoman nopeasti.

Tätä laitteistoa pääsevät tulevien sukupolvien ruukkusukeltajat etsimään jostain Juutinrauman liepeiltä.

Yksi Saksa sinne tai tänne

Kyllä – MM-turnaus on vielä kesken. Olen tästä tietoinen.

Siitäkin olen tietoinen, että eilinen Saksa-ottelu päättyi Suomen tappioon jatkoajalla. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Me olemme jo nähneet, millainen pelillinen tulevaisuus Leijonia odottaa.

Nyt pelataan sielu ja sydän edellä. Tuli turpaan tai kultaa.

Päävalmentaja Lauri Marjamäki esikuntineen on valinnut suuntansa jo aikaa sitten, mutta kiekkoyleisölle lauantain ottelusta Kanadaa vastaan tuli symboli: Leijonat lähti kilpailemaan kiekkomaailman markkinajohtajaa vastaan pelin moderneilla ehdoilla. Luistelulla, liikkeellä, rohkeudella, raikkaudella. Ja hankki niillä eväillä vakuuttavan voiton.

Tappiokaan ei olisi aiheuttanut mitään reivausliikkeitä, koska konehuoneen rattaat liikkuvat jo pysäyttämättömällä tavalla.

Kannattaa myös miettiä, miten paljon hyvää tämän turnauksen rohkea peli-ilme poikii maamme pääsarjaan. Leijonat on aina ollut sekä peili että kristallipallo SM-liigalle: mitä maajoukkueessa tapahtuu, se tapahtuu seuraavaksi liigassa.

Suuruuden vuodet edessä

Ajatelkaa, mikä Leijonia odottaa:

Suurimmat legendamme, Selänteet, Koivut, Lehtiset ja Timoset ovat lopettaneet, mutta yhtäkkiä Suomella on taas kokonainen joukkueellinen kiistattomia maailmanluokan pelaajia.

Siis ihan oikeasti sellaisia, joita voi verrata keneen tahansa.

Edessä voi olla paluu 2000-luvun puolivälin parhaisiin hetkiin, kun Suomi World Cupissa 2004 ja Torinon olympialaisissa 2006 haastoi kaikki. Paperilla ja etenkin kaukalossa.

Muutaman vuoden ajan Suomi on antanut tasoitusta pelitavassa, mutta ei anna enää. Päinvastoin: Suomi on aivan Marjamäen päävalmentajajakson lopussa löytämässä uralle, jossa huippupelaajat eivät enää kärsi Leijonien pelitavasta, vaan voivat ammentaa siitä.

Parhaassa tapauksessa Suomi kykenee seuraavaksi löytämään uudelleen tilan, jossa se saa, kuten 2000-luvulla, nauttia laadukkaan materiaalin lisäksi myös pienistä taktisista vahvuuksista kansainvälisillä kentillä.

Marjamäki ei saa kunniaa siitä, että hän jollain tavalla uudisti suomalaista kiekkoilua. Mutta hän saa kiitokset siitä, että unilaput lähtivät silmiltä hänen vahtivuorollaan ja Suomi ryhtyi taas pelaamaan jääkiekkoa.

Tätä työtä ryhtyy seuraavaksi jatkamaan Jukka Jalonen. Kahden maailmanmestaruuden kultakoutsi, jolla ei ole enää mitään todistettavaa, mutta armoton nälkä voittaa.


Ja vaikka Leijonat häviäisi näissä kisoissa kaikki loput pelinsä, kehitystä on enää vaikea pysäyttää.

Miksi?

Koska kukaan Suomen nuorista superpelaajista ei jaksa eikä halua eikä aio pelata enää sekuntiakaan sitä nysväyskiekkoa, jota Leijonat toteutti liian pitkään ja liian uskollisena ajatukselle siitä, että lätkä on jotakin muuta kuin kovavauhtinen kamppailupeli.

Nuoren suomalaisen supertähden Mikko Rantasen sanoin (IL 13.5.):

– Kaikki haluavat pelata mieluummin nopeammin kuin niin, että hidastetaan peliä. Se on jo vanhaa aikaa, nykyään pärjää nopeudella enemmän.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt