Leijonia heiteltiin MM-kisoissa välillä kuin räsynukkea – suomalaista jääkiekkoa uhkaa tippuminen huipun kyydistä - MM-kiekko - Ilta-Sanomat

Leijonia heiteltiin MM-kisoissa välillä kuin räsynukkea – suomalaista jääkiekkoa uhkaa tippuminen huipun kyydistä

Julkaistu: 22.5.2017 16:03

Suomi sai MM-kaukalosta melkein enemmän kuin peliesitysten perusteella ansaitsi, kirjoittaa Vesa Rantanen.

Suomi kohtasi MM-kaukalossa viisi suurmaata. Voitto USA:ta vastaan puolivälierässä pelasti Suomen totaaliselta katastrofilta, mutta kurkistus laajemmasta vinkkelistä paljastaa karuja faktoja Leijonien suorituksesta.

Tshekki on ollut viime vuosina Suomelle alkupala ja siltä se alkusarjassa näyttikin. Hyvä 3–0-johto kuitenkin valui hukkaan, kun Suomen peli kesken hyvän vaiheen repesi täysin. Tshekki tasoitti ja voitti lopulta rankkareilla.

Kanada heitteli Suomea kuin räsynukkea ja voitti alkusarjan päätöskamppailun 5–2.

Uninen USA lahjoitti tarkasti puolustaneelle Suomelle välieräpaikan, mutta välierässä Ruotsin tähtisikermä teki kaukalossa mitä huvitti ja voitti 4–1.

Pronssiottelun Suomi aloitti vahvasti. Hyvä vaihe kesti neljä minuuttia, jonka jälkeen Venäjä teki puolestaan mitä huvitti ja latoi nopeasti neljä koulumaalia. Suomi sai vielä aikaiseksi uskottavan kirin, kiitos Venäjän maalilla haparoineen Andrei Vasilevskin.

Pronssiottelun kolmannessa erässä Leijona roihahti liekkiin ja sai hyökkäyspelin kulkemaan ainoan 20-minuuttisen ajaksi tässä turnauksessa.

Jos Suomi olisi pystynyt pelaamaan samanlaisen erän edes jokaisessa pelissä, tilanne olisi valoisampi.

Englanniksi sanottaisiin, että too little, too Late.

Suomi voitti viidestä suurmaasta vain yhden ja sai muilta enemmän tai vähemmän rumasti selkään. Otteluissa niin Kanadaa, Venäjää kuin Ruotsiakin vastaan Suomi näytti olevan väärässä sarjassa.

Leijonat on viimeksi esiintynyt yhtä tasaisen sekaisesti MM-jäällä vuonna 1993. Pentti Matikainen sai sen turnauksen jälkeen potkut. Lauri Marjamäen potkuista on hedelmätöntä puhua nyt, mutta rakentava keskustelu liitossa ja kiekkopiireissä on nyt tarpeellinen.

Oliko tämä turnaus vain yhden vaikean kauden antikliimaksi, vai onko suomalainen jääkiekko tippunut kansainvälisestä kyydistä?

Missä pelinopeus?

Marjamäki on koko ensimmäisen päävalmentajakautensa ajan puhunut Leijonien pelin nopeuttamisesta. Puheiden mukaan hänen päätavoitteensa oli saada Leijonat pelaamaan nopeaa kiekkokontrollijääkiekkoa ja olemaan aktiivinen kentän joka osa-alueella.

Kuitenkin lähes järjestäen, turnauksesta ja kokoonpanosta riippumatta, Leijonien pelivalinta oli kaukalossa hidas kiekkokontrolli tai passiivinen keskialueen ohjauspeli. MM-kisoissa Suomi lähti varovaisella peruuttelutaktiikalla jopa jämämaita vastaan.

Sillä strategialla Leijonat tylsytti USA:n puolivälierässä, mutta laadukkaimpien joukkueiden kaatamiseen eväät eivät riittäneet. Kovempia maita vastaan Suomen koko kauden takkuillut hyökkäyspeli kuoli kokonaan, ja pelaaminen meni oman alueen epätoivoiseksi puolustamiseksi.

Lauri Marjamäen johtaman Leijonien joukkueen MM-urakka päättyi 3–5-tappioon Venäjälle MM-kisojen pronssiottelussa.

Siitä mistä Marjamäki on pestinsä ajan puhunut, ei näkynyt jäällä merkkiäkään. Johtuiko se siitä, ettei Suomi saanut MM-kisoihin kaikkia parhaita pelaajia ja maajoukkueen Euroopassa pelaava runko ei yksinkertaisesti osaa pelata nykyvaatimusten mukaista tempojääkiekkoa?

Vai johtuiko se siitä, ettei Marjamäki ja hänen valmennustiiminsä osaa opettaa tai vaatia oikeita asioita joukkueelle?

Lopputuloksesta on turha kiistellä. Jääkiekon megatrendi on tämän vuosikymmenen ajan ollut pelin jatkuva nopeutuminen. Suomi on jäänyt tässä kehityksessä pahasti jälkeen.

Suuri taitovaje

Mikko Koivu, Mikael Granlund, Patrik Laine, Aleksander Barkov, Rasmus Ristolainen... Nämä pelaajat olisivat tehneet joukkueesta huomattavasti laadukkaamman, mutta ei Suomi ole koskaan materiaalilla pärjännyt.

On kuitenkin huolestuttavaa, että seuraavan kategorian pelaajat jäävät yksilötaidossa ja puhtaassa luisteluvoimassa selvästi huippumaita jälkeen. Taustalla voi olla se ongelma, ettei joukkueen peli oikeastaan koskaan loksahtanut uomiinsa, joten pelaajat joutuivat räpistelemään ilman tuttua ja turvallista joukkuepelin tukea.

Mutta juuri yksilötasolla Suomi näyttää jääneen huippumaista eniten jälkeen. Voimme hinkata pelitapaa ja taktiikkaa edes ja takaisin vaikka kuinka kauan, mutta Leijonien peli ei todennäköisesti olennaisesti kehity ellei sitä ole toteuttamassa olennaisesti parempia pelaajia.

Suomi oli takavuosina Euroopan paras luistelumaa. Miksi luistelu, perinteinen vahvuus, on yhtäkkiä suuri haaste?

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?