Sveitsi nousi kiekkomaaksi – kopioi menestysreseptin Suomelta - MM-kiekko - Ilta-Sanomat

Sveitsi, jääkiekon uusi Suomi

Sveitsi on nousemassa jääkiekon suurmaaksi loistavilla maalivahdeilla ja työteliäillä kenttäpelaajilla. Vain maalintekijöistä on pulaa. Resepti kuulostaa tutulta. Tässä jutussa René Fasel ja Ralph Krueger myöntävät halunneensa kopioida opit Suomesta.

Sveitsi pelasi viime keväänä MM-kisojen parasta jääkiekkoa ja eteni finaaliin.

9.5.2014 12:00

Takana on loistava MM-turnaus. Yhdeksän voittoa, ei tappioita. Vähäpätöisemmissä otteluissa ovat kaatuneet lajin suurmaat Ruotsi, Kanada, Tshekki ja Yhdysvallat. Tanskat ja sloveniat on peitottu reilusti ja varmasti. Se on nousevan mahdin merkki.

Otteet ovat herättäneet ihastusta. Ne ovat olleet pirteitä, energisiä ja aggressiivisia. Joukkueeseen kuuluu kaksi huippumaalivahtia – toinen on NHL-torjuja, toinen Stanley Cup -voittaja. Puolustuksessa on nuori NHL-huippu ja hyökkäyksessä kohuttu ensimmäisen kierroksen kärkivaraus. Muut kenttäpelaajat tulevat Euroopan huippusarjoihin lukeutuvasta kotimaan liigasta.

Ryhmää kehutaan jo kisojen moraaliseksi voittajaksi.

Finaalissa vastassa on Ruotsi. Se on kompastellut turnauksessa pahoin ja pelannut ehdottomasti heikommin kokonaisuutena tähän saakka. Alku on räjähtävä. Ruotsi jää jalkoihin, mutta selviytyy vyörytyksestä yhdellä takaiskulla. Sen jälkeen ote alkaa hiljalleen kääntyä. Moraalisen mestarin viisikkopelaaminen muuttuu väkinäiseksi, yksilötaito ei riitä. Maalivahtikin lopulta horjuu. Ruotsi voittaa maailmanmestaruuden.

Kuulostaako tutulta?

Sveitsiläiset riemuitsivat viime keväänä voitettuaan USA:n MM-välierässä.

RENÉ FASEL ponnahtaa ylös ja lyö nyrkin pöytään. Sveitsin jääkiekkoliiton kaikkien aikojen nuorin puheenjohtaja, 36-vuotias Fasel on ärtynyt ja turhautunut. Eletään vuotta 1986.

Sveitsi on juuri hävinnyt kotiottelun Bernissä Neuvostoliitolle maalein 10–2. Rökäletappio on liikaa kunnianhimoiselle laji-ihmiselle. Fasel vannoo pelaajien illallisella seurueelle, ettei sveitsiläinen jääkiekkoilu lepää ennen kuin miesten maajoukkue voittaa sen hetken maailman ykkösen Neuvostoliiton.

»Olin jo vuotta aiemmin valituksi tultuani sanonut, että miesten maajoukkueemme tavoittelee maailmanmestaruutta. Kaikki sanoivat, että se on pelkkä haave. Silloin Sveitsin ainoa tavoite oli vain osallistua A-sarjaan. Sanoin, että haaveita tarvitaan. Niitä tavoitellaan», Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n nykyinen puheenjohtaja Fasel muistelee.

Kun maajoukkue jäi keväällä 1989 toiseksi vuodeksi peräjälkeen B-sarjaan, kärkäs lajipäällikkö palkkasi alaisuuteensa kehityspäälliköksi ruotsalaisen entisen huippupelaajan Hans Lindbergin.

»Hän sanoi, että Sveitsi tarvitsee 20 vuotta noustakseen maailman huipulle», Fasel muistaa.

Kaksikko uudisti pankkimaan jääkiekkoilun yhdessä liiton silloisen junioripäällikön, suurseura Zürich Lionsin nykyisen toimitusjohtajan Peter Zahnerin kanssa. He loivat uuden kansallisen juniorijärjestelmän, johon otettiin mallia Suomesta ja Ruotsista. Ikäkausimaajoukkueet alkoivat pelata huomattavasti enemmän eurooppalaisia sekä pohjoisamerikkalaisia huippumaita vastaan, ja 1990-luvun puolivälissä seurat käynnistivät omia junioriakatemioitaan, jotka tekevät yhteistyötä koulujen kanssa.

1980-luvun lopun dynastiaseuran HC Luganon ruotsalaispäävalmentaja John Slettvoll puolestaan toi tahollaan maahan kovemman vaatimustason. Hän voitti viidessä vuodessa neljä mestaruutta. Siitä alkoi nousu, jonka tähänastinen huippu on viime kevään MM-finaali, joka päättyi tappioon Ruotsille.

Se lienee vain välietappi.

Sveitsin fanit iloitsivat Globenissa MM-kisoissa 2013.

SVEITSI ON monessa mielessä Suomen tapainen maa. Se on vain kahdeksan miljoonan asukkaan rikas länsimainen hyvinvointivaltio, jossa jääkiekko on aidosti iso laji.

»Edeltäjäni Sveitsin jääkiekkoliitossa katsoivat lähinnä Tshekkoslovakian suuntaan, mutta mielestäni meidän ei kannattanut ottaa mallia slaaveista. He ovat ryöpsähteleviä, tunteikkaita ja taitavia yksilöitä. Eivät sveitsiläiset ole sellaisia», Fasel sanoo.

»Suomi ja suomalaiset ovat enemmän kaltaisiamme. Maat ovat samanlaisia, jääkiekkoilijat yritteliäitä ja yhtenäisiä joukkuepelaajia.»

Ralph Krüger nimitettiin Sveitsin miesten maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1997. Hänen tehtävänään oli paitsi johtaa maan ensimmäisiä uuden aallon pelaajia kuten Mathias Segeriä, Mark Streitia, Reto Von Arxia, Marcel Jenniä ja Martin Plüssiä, myös jatkaa kansallisen järjestelmän kehitystyötä.

  Pidän suomalaisten aggressiivisuudesta, dynaamisuudesta ja luisteluvoimasta, joten kopioimme niitä.

Kanadalais-saksalainen sanoo yrittäneensä koko 13-vuotisen päävalmentajapestinsä ajan matkia sinivalkoista jääkiekkoilua.

»Pidän suomalaisten aggressiivisuu­desta, dynaami­suudesta ja luistelu­voimasta, joten kopioimme niitä.»

Krüger korostaa, että nousun pohja oli valettu 1990-luvun alussa. Ensimmäinen näyte uudesta tulemisesta saatiin vuoden 1998 MM-kotikisoissa, joissa kellomaa lensi isännän hurmoksella neljänneksi.

»Se oli eräänlainen lähtölaukaus. Minun sukupolveni oli silloin nuori. Olimme silloin uusi sukupolvi. Maalivahdit David Aebischer ja Martin Gerber sekä puolustaja Mark Streit lähtivät joukostamme NHL:ään», kotikisoissa arvokisadebyyttinsä tehnyt maajoukkueen nykyinen kapteeni Mathias Seger, 36, pohtii.

Sittemmin Streit on toiminut NHL-joukkueen kapteeninakin. Moisesta ei osattu 20 vuotta sitten unelmoidakaan.

»Oli todella iso tapaus, kun me muutamat pääsimme NHL:ään. Aluksi Montreal Canadiensissa vain pari veteraania puhui minulle – toinen heistä oli Saku Koivu. Olen siis huomannut tapahtuneen muutoksen aivan konkreettisesti. Nykyään sveitsiläispelaajat otetaan NHL:ssäkin vakavasti», pioneeripuolustaja Streit vakuuttaa.

Suomen vastaava kehitys kulki vuoden 1974 ja Veli-Pekka Ketolan sekä Heikki Riihirannan kautta hiljalleen Jari Kurrista Teppo Nummiseen ja Teemu Selänteeseen. Sitten tuli ensimmäinen maailmanmestaruus, ja ovet lävähtivät auki.

Maajoukkuemenestys alkoi Suomenkin kohdalla vasta 1990-luvulla. Sillä tiellä Sveitsi nyt on. Vahvuudet ovat samat, mutta niin ovat heikkoudetkin.

Sveitsi kaatoi jääkiekon suurmaihin kuuluvan Tshekin viime kevään MM-puolivälierässä.

MIKKO KOIVU, Valtteri Filppula, Jussi Jokinen, Niklas Hagman, Sami Kapanen, Jere Lehtinen, Ville Peltonen, Petri Skriko ja niin edelleen.

Suomella on ollut historian varrella valtavasti erinomaisia hyökkääjiä. Monet ovat olleet mainioita pistemiehiä peräti olympia- ja MM-tasolla. Silti useimpien tehot ovat syntyneet enemmänkin kokonaisvaltaisuuden ja työteliäisyyden kuin kliinisen tehokkuuden kautta. Aitoja maalintekijöitä, tarkka-ampujia, on ollut verrattain vähän. Selänteen jälkeen repeää pitkä kuilu kainurmisiin ja jarkkovarvioihin.

Leijonat nousi 1990-luvulla huippujoukkueeksi ennen kaikkea maalivahtipelaamisella ja vastahyökkäämisellä. Sveitsin identiteetti rakentuu samoille periaatteille.

»Se kehitys alkoi varmasti näkemyksestäni. Valitsin aikanaan pelitapamme sellaiseksi, jolla altavastaaja voi menestyä. Apuvalmentajani Jakob Kölliker työskenteli koko päävalmentajakauteni ajan alle 20-vuotiaiden maajoukkueen luotsina ja opetti nuorille periaatteet, joita noudatimme A-maajoukkueessa. Ja parhaat sveitsiläispelaajathan muistuttavat nykyään suomalaispelaajia», Krüger toteaa.

Sveitsistä povattiin Sotshin olympiaturnauksen yllättäjää. Joukkue teki alkulohkon kolmessa ottelussa kaksi maalia ja otti niillä kaksi voittoa. Kolmannen ottelun se hävisi Ruotsille 0–1. Neljännesvälierässä joukkue teki Latviaa vastaan yhden maalin ja putosi kisasta.

Viime kevään MM-kisojen yhdeksän voiton putkensa aikana Sveitsi iski mukavasti maaleja, mutta sortui lopulta tärkeimmällä hetkellä finaalissa tehottomuuteen. Loppui usko, loppui taito.

»Heillä ei ole montakaan luontaista maalintekijää. Se on viimeinen askel aivan maailman kärkeen kehittymisessä. Se on vielä ottamatta», Krüger muistuttaa.

Hänen seuraajansa, pestinsä tähän kevääseen päättävä Sean Simpson puhui Sotshissa paljon juuri uskon merkityksestä Sveitsille. Hänen mielestään joukkue todisti viime keväänä kykenevänsä peittoamaan kovia maita kovissa kamppailuissa, mutta vieläkään usko ei ole vankkumaton.

»Emme pelkää suurmaidenkaan kohtaamista, mutta emme myöskään ikinä ole niitä vastaan suosikkeja. Altavastaajan asema helpottaa aina pelaamista. Loikka ainaisesta altavastaajasta suosikiksi on iso. Siihen kuluu vielä vuosia», Seger myöntää.

Sveitsin joukkue sai faneilta sankarin vastaanoton palatessaan viime toukokuussa MM-kisoista hopeamitalistina.

JÄÄKIEKKO ON yhdessä jalkapallon kanssa Sveitsin suosituin urheilulaji. Maassa on nykyään 158 jäähallia – 100 vähemmän kuin Suomessa. Sillä on nykyään 11 NHL-pelaajaa – 21 vähemmän kuin Suomella.

»Sanoin jo 1990-luvun lopussa, että Sveitsin jääkiekko on kuin Suomen – ainoastaan 15 vuotta jäljessä. Siinä oli selkä, jota tavoitella», Krüger hymyilee.

Fonduevaltio on tällä hetkellä yksi maailman tärkeimmistä jääkiekkomaista, sillä se on matkalla kahdeksanneksi suureksi, jota kansainvälinen liitto lajilleen halajaa.

»Toivomme sitä ilman muuta. Vaikkakin meille prosessi on päämäärää oleellisempi, koska Sveitsi antaa pienille maille esimerkin, kuinka päästä tanssimaan samalle lattialle isojen kanssa», Fasel huomauttaa.

Suomelta kului ensimmäisen MM-mitalin jälkeen kolme vuotta maailmanmestaruuteen. Sveitsin kello taitaa olla aikataulussa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?