MM-futis

Kolumni: Urheilussa kotiinlähdössä on jotain häpeällistä

Julkaistu:

Kolumni
Jos minulla olisi kaikki valta maan päällä ja alla, olisin sijoittanut Trumpin ja Putinin huippukokouksen Tham Luangin luolaan ja lennättänyt nuoret Villisiat Helsinki cupiin, kirjoittaa Tuomas Manninen.
Viime aikoina moni asia on saanut uuden merkityksen. Kuten pieni sana: koti.

Saksa joutui pakkaamaan laukkunsa ja lähtemään kotiin... Brasilian joukkueella oli edessä pitkä kotimatka... Näin medialla on tapana kirjoittaa.

Mikä hirveä kohtalo! Joukkue oli valmis antamaan kaikkensa ja sitten kaikki onkin ohi, melkein ennen kuin oli alkanutkaan. Pelaajat pettyneitä, fanit pettyneitä. Maitojunalla kotiin, sen pahempaa ei voi urheilussa tapahtua. Milloin tullaan MM-kisoista, milloin mäkiviikolta, milloin mistäkin.

Kotiinlähdöissä on jotain häpeällistä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ja jalkapallossa valmentaja saa usein potkut, sillä on helpompi vaihtaa valmentaja kuin pelaajat.

***

Maailma on seurannut sydän syrjällään, pääsevätkö Villisiat kotiin. Valmentajan vaihtaminen ei ollut enää vaihtoehto. Eikä pelijärjestyksen, kuten 4–3–3 vai 4–4–2. Oli vain yksi järjestys, pelastusjärjestys: ensin 4, sitten 4, sitten 4–1. Tuntemattomasta kyläjoukkueesta tuli maailman tunnetuin jalkapallojoukkue ja riipaiseva esimerkki elämänhalusta, välittämisestä ja sitkeydestä.

Olosuhteita luolassa on vaikea kuvitella, eikä oikein haluaisikaan. Toisaalta yhtä vaikea on kuvitella sitä elämää, jota jalkapallon supertähdet zlatanit, neymarit, ronaldot ja messit viettävät, eikä oikein kiinnostaisikaan. Veroja voisivat kyllä maksaa. Voisiko kieriskelyä verottaa progressiivisesti? Minuuttitaksalla?

Jos minulla olisi kaikki valta maan päällä ja alla, olisin sijoittanut Trumpin ja Putinin huippukokouksen Tham Luangin luolaan ja lennättänyt nuoret Villisiat Helsinki cupiin. Tosin Trump ei olisi mahtunut lipumaan luolaston 40 sentin ahtaumasta. No, täällä Helsingissä herroja silti tuskin nähdään, sillä sisäministeriö kertoi aloittavansa sisärajatarkastukset estääkseen yleistä turvallisuutta uhkaavien henkilöiden tulon Suomeen. Se on sitten eri asia, onko huippukokous ilman Trumpia ja Putinia enää mikään huippukokous.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

***

Enemmän pitäisi olla rakkautta.

Ihana oli seurata Kroatian presidentin Kolinda Graber-Kitarovicin ja Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin kättelypeliä. Jos maaleja olisi tullut vielä muutama, he olisivat päätyneet pelin jälkeen samaan sänkyyn. Jokainen kättely oli edellistä kiihkeämpi. Saattoivat he toki kädehtiä kaikki rankkaritkin. Voi sitä kämmenten läiskettä!

Vähemmän pitäisi olla vihanpitoa.

Aluksi pidin Sveitsin Xhakan ja Shaqirin tuplapääkotkatuuletuksia hienoina, koska ne hivelivät historiantajua ja draamanjanoa. Kun sitten luin HS:n Tommi Hannulan kolumnin MM-kisojen länsibalkanilaisesta vihanpidosta, muutin tyystin mieleni. Tämä Borduria & Syldavia -meininki alkaa tympiä. Maailmassa on riittävästi kiihkoisänmaallisuutta ilman, että sitä jalostetaan urheiluviihteeksi miljoonille tv-katsojille. Ja sama pätee Kroatian paidattoman muskeliblondin Domagoj Vidan Ukraina-demagogiaan. Eurooppa oli onnellisempi, kun pienet kansat olivat veljiä keskenään osana isoja keisarikuntia (lähde: Matti Klinge).

...ja vielä

Ylen uudessa Markus vastaan maailma -sarjassa veikkohuovismaisen hykerryttävä transu Markus arvioi mäkihyppyreitä ja pesäpalloa sangen tuimasti, mutta menettää sydämensä Lapuan Virkiän lukkarille ja Matti Nykäselle, kun kohtaa heidät Fuengirolassa. Kun ihminen kohtaa ihmisen ihmisenä, mielipiteet loivenevat.

Lisää Tuomas Mannisen kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt