Video: Junamatka yhdisti Uruguayn ja Venäjän fanit – tällainen oli 17 tunnin kostea reissu Samarasta Moskovaan

IS hyppäsi MM-kisakaupunkien välillä kulkevaan ilmaiseen fanijunaan. Yli 1 000 kilometrin matka Samarasta Moskovaan kesti lähes 17 tuntia.

29.6.2018 6:55

Samaran ylpeydeksi nimetty moderni rautatieasema loistaa 35 asteen paahteessa. Asemalle on suunnannut tiistai-iltapäivänä joukko jalkapallon ystäviä, joiden on tarkoitus hypätä MM-kisakaupunkien välillä kulkevaan kannattajajunaan.

Määränpäänä on Moskova, matkan pituus noin 1 050 kilometriä, kesto 17 tuntia. Laiturilla odottaa nostalgisuutta huokuva 15-vaunuinen juna.

Venäläisestä junakulttuurista on tullut oma käsitteensä rikkaine keskusteluineen, maukkaine eväineen ja virtaavine juomineen. On aika katsoa, onko täyteen varatussa fanijunassa samanlainen meininki, kun pääosin venäläisistä ja uruguaylaisista koostuva ryhmä yhdistää voimansa.

Junan käytävillä käydään kiivasta keskustelua edellisillan Venäjä–Uruguay-pelistä, jossa eteläamerikkalaiset pöllyttivät kisaisäntiä 3–0.

– Hemmetti, he olisivat voineet tehdä edes yhden maalin. Tulin tänne niin kaukaa, venäläisfani harmittelee viereisessä makuuvaunussa.

Venäläisfanit pitivät huolta, ettei kisajunasta puuttunut meininkiä.

Käytävällä seisoskeleva venäläistoimittaja suunnittelee kovaan ääneen jo seuraavien päivien juttuaiheita.

– Tarvitsemme materiaalia meksikolaisista. Heiltä pitää kysyä, mitä mieltä he ovat venäläisistä naisista.

Vanhanaikaisen kulkupelin makuuvaunuissa on tiivis tunnelma. Junan nytkähtäessä liikkeelle automaattikuulutus toivottaa matkustajat tervetulleiksi venäjäksi, englanniksi, espanjaksi ja ranskaksi. Kannattajien hyvinvoinnista huolehtivat useat työntekijät, joista osa on lupsakkaalla tuulella.

– Mikä ilmastointi? Teemme täällä aina kuolemaa, yksi heistä vitsailee matkustajien kysellessä huolestuneina helpottavan tuulenvireen perään.

Osa potee jo jonkinasteista kisakrapulaa. Venäläiset futisfanit Vladimir, Mihail, Timur, Kirill ja Andrei kertovat juhlineensa itsensä väsyksiin edellisenä iltana Samarassa uruguaylaisten kanssa. Edessä on pian paluu arkeen.

Kirill (vas.), Timur, Vladimir, Mihail, Andrei matkasivat ilmaisella fanijunalla Samarasta pääkaupunkiin.

– Olen pitänyt kisoissa hauskaa, mutta joudun jäämään koiravahdiksi, kun vaimo lähtee elokuussa Helsinkiin Flow-festareille, Mihail kertoo naureskellen.

Eri pelejä kiertänyt miesjoukko kehuu kannattajajunien tunnelmaa.

– Ihmiset tissuttelevat, mutta sivistyneesti. Konflikteista ei ole tietoakaan. Jopa poliisi on mukava ihmisille, mutta se loppunee kolmen viikon jälkeen, Vladimir sanoo virnistäen.

Toisessa vaunussa luodaan uusia ystävyyssuhteita. Venäläinen pariskunta, eläkkeellä oleva sotilas Aleksei ja hänen vaimonsa Natalia jakavat vaunun Yhdysvaltain Miamissa asuvien ystävysten, uruguaylaisen Carlosin ja perulaisen Miguelin kanssa.

Venäläiset ovat tuoneet mukanaan suuren eväsvalikoiman. Pöydälle on lastattu leikkeleitä, juustoja, leipää, sipsejä ja hedelmiä. Eteläamerikkalaiset ovat huolehtineet oluttarjoilusta, jota kaadetaan myös satunnaisille vaunussa vierailijoille.

– Kylmä olut maistuisi, mutta pomo teurastaa minut, jos otan, vaunun ovelle saapunut naistyöntekijä huokaa.

Venäläispariskunta Natalia ja Aleksei Mitenev junavaunussa yhdessä uruguaylaisfani Carlos Cuneon (oik.) ja perulaisfani Miguel Torresin kanssa.

Vaunussa soivat vuoronperään eteläamerikkalaisen rocktähden Gustavo Ceratin ja venäläisen suosikkilaulajan Grigori Lepsin kappaleet. Puheenaiheet vaihtelevat urheilusta, musiikkiin ja politiikkaan.

Ilmassa on vahvaa molemminpuolista kunnioitusta erilaisista taustoista, arvoista ja asenteista huolimatta. Tätäkö on se urheilun kuuluisa yhdistävä voima?

Pitkään armeijassa palvellut Aleksei tiedostaa, että monet ulkomaalaiset suhtautuvat Venäjään varautuneesti. Hän toivoo, ettei vallanpitäjien toimia sekoitettaisi siihen, millaisia venäläiset oikeasti ovat.

– Elämä ei ole mustavalkoista. Nämä kisat auttavat ymmärtämään, että ihmisissä on lopulta paljon samaa.

Junan käytävillä on rauhallista, mutta ravintolavaunu ei petä taaskaan. Fiilis kohoaa, mitä pidemmälle yö etenee. Venäläiset ja uruguaylaiset halailevat toisiaan vahvassa maistissa.

Klassikkolaulu Kalinkaa hoilataan ja yhteiskuvia otetaan vähän väliä.

Venäläiset kaverukset yrittävät aloittaa keskustelun jääkiekon ja maan kansallissankarin Aleksandr Ovetshkinin ylivertaisuudesta, mutta uruguaylaisia aihe ei – vähemmän yllättäen – kiinnosta.

Fanit ottamassa yhteiskuvaa junan edustalla.

Carlos pomppii ravintolavaunun penkillä Venäjän lipun kanssa saaden venäläiset haltioitumaan.

– Minulla oli paljon ennakkoluuloja, mutta ne ovat tiessään. Venäläisten avuliaisuus muutti mieleni, Montevideosta kotoisin oleva Ignacio kehuu.

Kahden aikaan aamuyöllä tuskastuneen oloinen henkilökunta saa viimein kaipaamansa rauhan. Ravintolavaunu suljetaan, bileet ovat ohi. Muutamaa vodkaa lätrännyttä juhlijaa kannetaan joukolla nukkumaan.

Juna saapuu Moskovaan yhdeksältä aamulla. Osa aikoo seurata suosikkijoukkuettaan turnauksen loppuun, osa suuntaa jo kotimatkalle. Monet ovat vaihtaneet yhteystietoja ja lupaavat pitää yhteyttä valtameren yli.

Venäjän MM-kisoja on pidetty poliitikkojen vallannäyttämönä, mutta 1 000 kilometrin junamatka näyttää suurtapahtuman toisenkin puolen. Parhaassa tapauksessa se auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan paremmin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?