20 vuotta sitten ”Suuri Saatana” kaatui MM-historian poliittisesti latautuneimmassa pelissä - MM-futis - Ilta-Sanomat

20 vuotta sitten ”Suuri Saatana” kaatui MM-historian poliittisesti latautuneimmassa pelissä

Yhdysvallat ja Iran kohtasivat Ranskan MM-kisoissa alkulohkon ottelussa Lyonissa.

Yhdysvallat ja Iran kohtasivat Ranskan MM-kisoissa alkulohkon ottelussa Lyonissa.

Julkaistu: 23.6.2018 14:55

USA:n ja Iranin kohtasivat MM-kisoissa 1998 kisojen etukäteen puhutuimmassa ottelussa.

Politiikka ja urheilu nivoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Joskus kyse on niinkin pienestä asiasta kuin kunnanvaltuuston päätöksestä rakentaa tekonurmikenttä. Toisinaan urheiluun sekoittuu korkeimman mahdollisen tason suurvaltapolitiikka tai maiden välistä sotahistoriaa. Esimerkiksi Argentiinan ja Englannin kohtaaminen 1986 kisoissa sisälsi voimakkaan latauksen vuoden 1982 Falklandin sodan vuoksi.

Toinen erityisen latautunut ottelu pelattiin Lyonin Stade de Gerlandilla Ranskan MM-turnauksessa 1998.

Tuolloin Yhdysvallat ja Iran arvottiin samaan alkulohkoon. Maiden välillä oli rajuja poliittisia jännitteitä, jotka juonsivat juurensa vuoden 1979 vallankumoukseen Iranissa. Yhdysvallat tuki Shaahia, joka syöstiin vuoden lopulla vallasta.

Yhdysvalloista tuli uudessa Iranin Islamistisessa tasavallassa ”Suuri Saatana”. Tiettävästi ensimmäistä kertaa tätä sanontaa käytettiin amerikkalaisista marraskuun 5. päivä vuonna 1979 Ajatollah Khomeinin puheessa. Samassa kuussa nuoret iranilaiset militantit hyökkäsivät USA:n lähetystöön Teheranissa ja ottivat 60 panttivankia. Panttivankitilanne kesti 444 päivää, ja maiden väliset diplomaattisuhteet katkesivat lopullisesti.

Vuonna 1980 Yhdysvallat tuki Irakia ja Saddam Husseinia, kun maa hyökkäsi Iraniin. Iranin ja Irakin välinen sota kesti kahdeksan vuotta.

Vuosikymmenten kuluessa maiden välit eivät juuri parantuneet. Kumpikin edusti toisilleen poliittisesti ja ideologisesti täydellistä vastakohtaa.

Kohdadad Azizi (vas.) ja Thomas Dooley kaksinkamppailussa.

Kohdadad Azizi (vas.) ja Thomas Dooley kaksinkamppailussa.

Kaiken tämän vuoksi jalkapallo nousi Yhdysvalloissa ja Iranissa harvinaisesti hetkellisesti keskipisteeksi 21. kesäkuuta 1998. Ottelusta kohistiin ennakkoon kuukausikaupalla. Kaikille USA:n pelaajille määrättiin turvamies. Joukkueen hotellilla oli kellon ympäri siviiliasuisia poliiseja. Kummaltakaan ei odotettu kisoissa paljoa, mutta ottelu oli ennakkoon täysin arvaamaton.

Iranin leirissä ei pelätty nostaa maiden välistä historiaa esille valmistautumisvaiheessa.

– Me emme häviä. Marttyyrien perheet odottavat meidän voittavat, hyökkääjä Khodadad Azizi kertoi ottelun alla.

Azizi viittasi arviolta puoleen miljoonaan kuolleeseen tai loukkaantuneeseen iranilaiseen Iranin ja Irakin välisessä sodassa.

– Voitamme heidän vuokseen.

Ottelun ympärille rakentuneet jännitteet olivat merkittävä haaste myös kansainväliselle jalkapalloliitto Fifalle. Ottelua ympäröi vakavasti otettava väkivallan uhka. Fifan ja Yhdysvaltain jalkapalloliiton US Soccerin johtajat vetosivat amerikkalaisjoukkueeseen: älkää politisoiko peliä.

– Minulta pyydettiin, etten toisi peliin väkivaltaista latausta. Mutta urheilu ja politiikka ovat täysin erottamattomia. On yksinkertaisesti fakta, että Iranin johto piti maamme kansalaisia pitkän aikaa panttivankeina. Olin riittävän vanha muistaakseni, mitä se merkitsi. Moni pelaajista oli ehjä liian nuori, USA:n valmentaja Steve Sampson kertoi taannoin The Guardianille.

Sampsonin mielestä Iranin valtiojohto politisoi ottelun täydellisesti. Häntä kaduttaa, ettei itse tehnyt samoin.

– Jos saisin tehdä homman uudelleen, toisin ehdottomasti maidemme välisen historian esille ja käyttäisin sitä motivointivälineenä. Mutta tuolloin päätin olla tekemättä niin.

Keskikenttäpelaaja Tab Ramos tiivisti maanmiestensä ajatukset osuvasti ottelun alla.

– En minä kuullut kenenkään sanovan, että lyödään Iran, tehdään se Bill Clintonin kunniaksi. Ottelu on heille isompi juttu kuin meille.

Bill Clinton

Bill Clinton

Presidentti Clinton nauhoitti puheen, joka esitettiin ennen ottelua. Siinä hän toivoi ottelun toimivan maiden välisten jännitteiden lieventäjänä.

Fifa pelkäsi myös maanpakoon ajettujen iranilaisten mielenilmauksia ottelun alla. Ottelun alla stadionilta kiellettiin kaikki lakanat, jotta poliittisia mielenilmauksia ei nähtäisi. Otteluun määrättiin erotuomari neutraalista Sveitsistä. Televisiolähetyksen ohjaajat saivat selkeät ohjeet siitä, mitä katsomonosia ei haluttaisi näyttää tv-kuvissa mahdollisten provokatiivisten viestien vuoksi.

Ottelun kulku käsikirjoitettiin tarkasti. Joukkueet sopivat ennen peliä rauhaneleestä. Iranin pelaajat antoivat vastustajilleen valkoiset ruusut, ja joukkueet asettuivat erillisten joukkuekuvien sijaan yhteiskuvaan. Valokuvasta tuli yksi kisojen ikimuistoisimmista hetkistä. Jalkapallo ei voisi luonnollisesti korjata vuosikymmenten veristä historiaa, mutta pelillä oli voimakas symbolinen merkitys. Pelaajia ja valmentajia kiinnosti sodan sijaan rauha – ja peli.

– Muistan sen valokuvan lopun ikääni, Iranin silloinen valmentaja Jalal Talebi sanoo.

– Olemme kaikki ihmisiä, emme vihollisia. Voimme pelata vastakkain, kunnioittaa toisiamme, paiskata kättä ja jatkaa seuraavaan peliin. Halusimme näyttää ettemme ole siellä tapellaksemme.

Iranin ja Yhdysvaltojen joukkueet poseerasivat yhteiskuvassa ennen ottelun alkua.

Iranin ja Yhdysvaltojen joukkueet poseerasivat yhteiskuvassa ennen ottelun alkua.

Talebi oli nimetty joukkueen päävalmentajaksi vain vähän ennen MM-kisoja Tomislav Ivicin paikalle, mutta hän onnistui lataamaan joukkueen. Nurmella Iran oli amerikkalaisia vahvempi. Hamid Estili ja Mehdi Mahdavikia osuivat Iranille. Brian McBriden 87. minuutin maali jäi laihaksi lohduksi. Iran voitti 2–1, ja suuret juhlat alkoivat Teheranin kaduilla. Kuten kävi myös Iranin kisapaikan varmistuttua 1997, nytkään edes kovaa kuria pitänyt vallankumouskaarti ei uskaltanut puuttua juhlintaan – vaikka alkoholia juotiin avoimesti kaduilla ja naisten nähtiin juhlivan huivittomina.

Nolo tappio oli amerikkalaisille karvas pettymys. Jalkapallo ei normaalisti herättänyt tuohon aikaan paikallisessa suuressa yleisössä merkittäviä tunteita, mutta Iranille häviäminen oli kova paikka. Kun joukkue vielä hävisi päätösottelunsa Jugoslavialle, valmentaja Sampsonista tuli kansakunnan silmissä syntipukki.

Joukkue oli läpi kisojen sisäisten ristiriitojen repimä. Päätös jättää tähtipelaaja John Harkes ulos joukkueesta oli erityisesti polttopisteessä. Syy siihen paljastui vasta vuonna 2010. Tuolloin Sampson kertoi, että Harkes pudotettiin, koska tällä oli ollut salasuhde joukkueen ykköshyökkääjän Eric Wynaldan vaimon kanssa. Sampson oli sivussa valmennustöistä neljän vuoden ajan MM-kisojen jälkeen.

Iranille voitto oli historiallinen virstanpylväs. USA:n kaataminen oli maan historian ensimmäinen voitto MM-kisoissa. Pelaajista tuli kansallissankareita, vaikka kisat päättyivät voitosta huolimatta alkulohkoon.

– Vielä 20 vuotta ottelun jälkeenkään en osaa kuvailla niitä tunteita, joita minulla oli silloin, Talebi kertoi Guardianille.

Iranin ja Yhdysvaltojen kannattajat olivat sulassa sovussa stadionin ulkopuolella.

Iranin ja Yhdysvaltojen kannattajat olivat sulassa sovussa stadionin ulkopuolella.

Iran joutui odottamaan seuraavaa voittoaan MM-kisoissa 20 vuotta. Venäjällä maa kaatoi Tunisian lohkovaiheen pelissä 1-0.

– Kyse ei ollut vain siitä, että se oli USA. Se oli ensimmäinen MM-voittomme ja sellaisena aikana, jolloin iranilaiset tarvitsivat onnea elämäänsä. Ja me onnistuimme. Ihmiset eivät vieläkään ole unohtaneet, kuinka he tanssivat kadulla seuraavaan aamuun saakka.

Kauttaaltaan onnistunut tapahtuma onnistui kuin onnistuikin lähentämään maita hetkellisesti USA:n puolustaja Jeff Agoos tiivisti ottelun merkityksen tuoreeltaan pelin jälkeen.

– Teimme enemmän 90 minuutissa kuin poliitikot ovat tehneet viime 20 vuoden aikana.

Parantuneet välit johtivat maiden uuteen kohtaamiseen puolitoista vuotta myöhemmin. Tammikuussa 2000 maat pelasivat Los Angelesissa Rose Bowlissa 1–1-tasapelin yli 50 000 katsojan edessä. Jalkapallo ei kuitenkaan pystynyt taikomaan piiloon vuosikymmenten haavoja.

Vuonna 2002 Clintonia seurannut presidentti George W. Bush julisti Iranin osaksi ”Pahan akselia”. Jos mitään aitoa toivoa maiden välien paranemisesta koskaan olikaan, ne loppuivat siihen puheeseen. Ja maiden jäätävät välit ovat tänä päivänäkin otsikoissa. Presidentti Donald Trump veti Yhdysvallat pois Iranin ydinsopimuksesta.

Tuoreimmat osastosta