Mestis

Yleisö lähti erätauolla jäähallista ulos lämmittelemään – tämä ”Iglussa” pelaava seura jyräsi Mestiksen voittoon

Julkaistu: , Päivitetty:

Mestis
Keuruulainen KeuPa on Mestiksen uusi mestari. Lue, millaisista oloista seura ylsi urotekoon.
KeuPa HT voitti maanantaina Mestiksen mestaruuden.

Urheilulehdessä julkaistiin laaja juttu KeuPasta viime lokakuussa. KeuPan mestaruuden kunniaksi julkaisemme jutun nyt alla kokonaisuudessaan.

Ihme Iglussa

– Jäähallille? Oletkos erotuomari? Ai toimittaja, ohhoh. Etelän media on kiinnostunut meistä! Minä olin aiemmin kymmenen vuotta KeuPan pelien kuuluttajana, taksikuski kertoo ylpeänä.

Matka Keuruun linja-autoasemalta jäähallille, tai siis ”igluun”, kuten paikalliset sitä kutsuvat, kestää taksilla vain viisi minuuttia. Siinä ajassa kuljettaja ehtii kuitenkin käydä läpi kaiken olennaisen KeuPasta. Mieleen hiipii ajatus: onko jääkiekko täällä näin iso asia?

Ennakko-odotukset Keuruusta olivat toisenlaiset. Ei tätä etelän median edustajan näkökulmasta ole lätkäpitäjäksi mieltänyt. Tai ainakin pelaajien keskuudessa Keuruu tarkoitti aiemmin jonkinasteista rangaistusta.


Taksi kaartaa iglun pihaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Tänään voisin tullakin peliin, kun siellä on Lehtinen maalissa eikä Ylönen. Ylösellä ei ole oikein koppi tarttunut tällä kaudella. Ja kuule, sinne on pari taksikuskia tulossa katsomaan. Minulta loppuu vuoro, niin vinkkaan pojille että ottavat sinut pelin jälkeen kyytiin, kuljettaja sanoo ja toivottaa viihtyisää iltaa.

Jos hallin seinässä ei olisi isoa KeuPan logoa, voisi kuvitella tulleensa kaupungin laidalla sijaitsevan tehdashallin pihaan. Hallin vieressä on matalampi puinen rakennus, jossa ovat pukukopit. Kopeista halliin vie muovinen putki.

Järjestyksenvalvojat ovat kokoontuneet hallin ovelle tuntia ennen pelin alkua. Kuulostaa siltä, että käynnissä on valmentajien palaveri. Ensin ruoditaan perinpohjaisesti KeuPan viime aikojen otteita. Myös tämän illan vastustaja, Imatran Ketterä, analysoidaan sujuvasti.

Pelin alkuun on vielä reilusti aikaa, mutta yleisöä alkaa jo saapua hallille. Kaikki vaikuttavat tuntevan toisensa. Näin voi päätellä paitsi ylävitosten määrästä, myös siitä, että ulkopaikkakuntalainen saa osakseen ihmettelyä muuallakin kuin taksissa.

Keuruun jäähalli on kylmä. Järkyttävän kylmä.

KeuPan entinen kapteeni Taneli Maasalo astuu sisään kirpeään pakkaseen.

– Hei Taneli, viime pelistä tuli valitusta, että musiikki oli liian kovalla, vahtimestari sanoo.

– Okei, hoidetaan. Siellä oli uusi DJ hommissa, Maasalo vastaa hymyillen.

Maasalon tuntevat hallilla kaikki. Hän oli neljän kauden ajan KeuPan kapteeni. Niiden vuosien aikana joukkue voitti Suomi-sarjan ja nousi kaikkien hämmästykseksi maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.

Nyt Maasalo tekee töitä seuran toimiston puolella. Hän vastaa myynnistä ja markkinoinnista sekä toimii pelaajakoordinaattorina.

Maasalo kiipeää suoraan hallin ainoaan lämpimään paikkaan, jossa ovat VIP-tilat ja osa hallin ylätasanteen pienestä pubista.

– Valot, ilmastointi, joustokaukalo, nämä VIP-tilat ja baari, Maasalo luettelee muutoksia, joita halliin tehtiin ennen ensimmäistä Mestis-kautta.

Merkittävin muutos näyttää silti tapahtuneen urheilullisella puolella.

– Kun kolme vuotta sitten tultiin Mestikseen, niin kaikki pelaajat varmaan ajattelivat, että ei helvetti, en todellakaan mene Keuruulle, Maasalo naurahtaa.

– Parikymppiselle pelaajalle tämä on nykyään aivan loistava paikka. Ja nyt sen alkavat pelaajat ja agentitkin tajuta, eikä KeuPaa enää vieroksuta. Tänne halutaan.

KeuPaa kaudella 2015-2016 luotsannut Ville Nieminen mainosti Keuruuta valmennuskautensa aikana väkevällä myyntipuheella. Nieminen sanoi, että jos haluat keskittyä jääkiekkoon, tule tänne.

– Niinhän Nemo sanoi. Ja hän on ihan oikeassa. Täällä ei muita houkutuksia ole, eli tämä on siinäkin mielessä terveellinen paikka nuorille, Maasalo sanoo pilke silmäkulmassa.

Kysytään pelaajien mielipidettä myöhemmin. Nyt on aika keskittyä itse otteluun.

Jääkiekkoon keskittyviä parikymppisiä pelaajia luistelee jäälle. Monet heistä ovat tulleet Keuruulle Raumalta tai Jyväskylästä. KeuPa tekee yhteistyötä sekä Lukon että JYPin kanssa. Suomeksi sanottuna KeuPa on siis näiden liigajoukkueiden farmiseura.

Kuuluttajan hehkutus läikkyy välittömästi yli, kun hän esittelee kotijoukkueen pelaajia. Kuulostaa siltä, kuin alkamassa olisi vähintäänkin Mestiksen loppuottelu. Toisaalta aihetta suureen juhlaan on, sillä KeuPa johtaa sarjaa.

– KeuPa, maaliin Lassiiiiiii? Leeeeehtineeeeen!

Kotijoukkue aloittaa pelin sarjajohtajan elkein. Kiekko pyörii ensimmäiset neljä minuuttia Ketterän päädyssä. Lehtisellä on kova työ pitää itsensä KeuPan maalilla lämpimänä.

Aleksi Luhtalampi huudattaa kotiyleisöä tekemällä pelin avausmaalin. Kuuluttajan ääni kovenee entisestään. Ketterä kuitenkin tasoittaa pelin nopeasti.

Summeri soi. Ensimmäinen erä päättyy lukemiin 1–1. Osa yleisöstä lähtee heti ulos lämmittelemään, osa jää pakkaseen jonottamaan makkaroita. Kaasugrillistä makkaran saa mukaansa kahdella eurolla.

– Jos arvostat kamerasi linssiä, niin älä ota minusta kuvaa. Grillistä saa kyllä kuvia ottaa, opastaa roteva ja matalaääninen makkaramyyjä valokuvaajaa.

Grillijonossa seisoo Jukka Lappi. Hän on tottunut viettämään aikaansa iglussa. Lappi on käynyt KeuPan peleissä yli 30 vuoden ajan. Kun Keuruun Pallosta lähtivät jalkapallo ja jääkiekko eri teille vuonna 1995, tuli Lapista KeuPa HT:n puheenjohtaja.

Lappi katselee tyytyväisenä ympärilleen.

– Ei tällaisesta osannut kukaan takavuosina edes unelmoida, kun yritettiin vaan pysyä kakkosdivarissa kynsin ja hampain. Tämähän on ihan ennenkuulumatonta 10000 ihmisen kylässä, Lappi kertoo.

Kun Lapilta kysyy, mikä on KeuPan menestyksen salaisuus, tulee vastaus hetkeäkään miettimättä.

– Jumalattoman kova talkootyö. Hallikin on pitkälti talkoovoimin tehty. Keuruu on ihmisten joukkue, hän sanoo ja kääntää päänsä katsomon suuntaan.

– Katso nyt, keskiviikkona tällainen ihmismäärä! Kyllähän meidän pitäisi saada pian vähän isompi halli, jotta täytettäisiin Mestiksen vaatimukset paremmin.

Toinen erä on jo käynnissä. Yleisömääräksi kuuluttaja kertoo – huutamalla, kuinkas muuten – 536 katsojaa.

Lappi selittää vielä, kuinka hallin kattoon yritettiin asentaa lämpölamppuja, mutta ne eivät toimineet. Tai ehkä toimivat, mutta eivät katsomoa lämmittäneet lainkaan.

Katsojia pakkanen ei pelin aikana häiritse. Paikkakuntalaiset osaavat varustautua vaativiin olosuhteisiin hyvin. Monella on mukanaan takapuolta lämmittävä istuinalusta. Hallin pukukoodi on yksinkertainen: paksu toppatakki ja pipo.

Ottelun kulku muuttuu avauserää tasaisemmaksi, kun Ketterä saa pelistä paremman otteen. Kuuluttajakin rauhoittuu. Hän lukee pelikatkoilla paikallisten yritysten mainoksia tasaisella äänellä.

Kolme minuuttia ennen erän loppua Ville Tiitinen herättää yleisön ja kuuluttajan viemällä KeuPan johtoon. Sitten mennään taas.

– Viiiilleee Tiiiiiiitineeeeen!

Toiselle erätauolle poistutaan tilanteesta 2–1. Nyt on taas hyvää aikaa lämmitellä ulkona hetki.

KeuPan matkasta Mestikseen ei puuttunut dramatiikkaa. Oli todella pienestä kiinni, että nousu lopulta tapahtui. Isoon rooliin nousi tuolloin Keuruun posti. Ilman paikallisen postitoimiston joustavuutta Mestis olisi saattanut jäädä haaveeksi.

– Tässä kylmässä hallissa istuttiin silloisen toimitusjohtajan kanssa keväällä 2014 ja mietittiin, että onko siinä mitään järkeä, siis hakea paikkaa Mestiksestä. Haettiin kuitenkin, Maasalo kertoo.

Hakemus piti jättää vappuun mennessä, mutta KeuPan toimistolla ei ollut selvyyttä siitä, tulisiko hakemus lähettää sähköisenä vai paperimuodossa.

– Teimme sitten sellaisen puoli metriä korkean paperipinon, jossa oli kaikki mahdolliset selvitykset, Maasalo kertoo.

Paperipino toimiston pöydällä kasvoi kasvamistaan, mutta aika kävi vähiin.

– Jouduimme soittamaan illalla Keuruun postiin, joka oli juuri menossa kiinni. Kysyimme, että pystyttekö odottamaan vähän aikaa, nyt on tärkeää postia lähdössä.

Puolen metrin pino oli pakko saada samana iltana eteenpäin, muuten hakuaika umpeutuisi. KeuPan onneksi postissa ymmärrettiin tilanteen vakavuus.

– Vietiin paperit sinne tunti postin sulkemisajan jälkeen. Ja sieltä ne lähtivät ihan ajallaan sitten Jääkiekkoliittoon, Maasalo sanoo ja purskahtaa nauruun.

Iglun kunnostussuunnitelmat hyväksyttiin, ja seuran budjetti oli uskottava. KeuPa sai paikan Mestiksestä.

Kolmas erä on alkamassa. KeuPan ja Ketterän pelaajat marssivat ulos pukukopeista kohti halliin johtavaa muovista putkea. Tuo putki on kuin koko Mestis pienoiskoossa.

Useimpien pelaajien tavoite on jossain muualla kuin tässä sarjassa. SM-liiga on suljettu, joten Mestiksestä on tullut farmisarja, pelaajaputki, jonka läpi kulkemalla tie voi viedä kirkkaampiin valoihin – tai keuruulaisittain ilmaistuna: lämpimämpiin halleihin.

– Niinhän se on. Täällä pelataan mestaruudesta, ei liiganoususta. Eihän KeuPa voisi ikinä nousta SM-liigaan, se on ihan selvä. Tämä on profiloitunut kasvattajasarjaksi, ainakin meidän osaltamme. Me tarjoamme pelaajille sitä, että he saavat täällä mahdollisuuden tavoitella liigapaikkaa, Maasalo sanoo.

Yleisöä asetelma ei näytä Keuruulla haittaavan. Kun keskustelee hallilla ihmisten kanssa, käy nopeasti selväksi, että useimmille on lähes yhdentekevää mistä pelaajat tulevat tai minne he ovat menossa. Tärkeintä on, että oman kylän joukkue pelaa näin korkealla tasolla. Siitä kaikki ovat aidosti ylpeitä.

– Eihän Keuruulla ole oltu näin ylhäällä missään urheilulajissa koskaan. Ja pelin tasokin ratkaisee täällä. Ja tällä hetkellä taso on hyvä, Maasalo sanoo.

Sarjanousija Ketterä sinnittelee KeuPan mukana pelissä pitkään, mutta kolmannessa erässä kotijoukkue kääntää pelin väkisin itselleen ja voittaa maalein 5-3. Mestiksen piikkipaikka pysyy keuruulaisten hallussa.

Taksi saapuu hallin pihaan noin kymmenen minuuttia ottelun päättymisen jälkeen.

– No niin, tiesinkin jo odottaa täältä asiakasta. Mutta kuule, käyn heittämässä tässä vielä yhden kaverin kotiin. Käy sinä sillä välin lehdistötilaisuudessa, taksikuski huutaa auton ikkunasta.

Pressitilaisuuden jälkeen taksikuski palaa takaisin. Matka Keuruun ainoaan hotelliin kestää vartin. Koko ajan kuski puhuu vain yhdestä asiasta, jääkiekosta. Tutut teemat toistuvat. Ville Nieminen jätti pysyvän jäljen seuraan. Olli Palola, tiedäthän, se on täältä lähtenyt. Ja ne hallin lämmittimet, joita yritettiin sinne kattoon asentaa, eihän niistä ollut mihinkään, mutta pakkaseen me olemme tottuneet. Tarinoita riittää.

Aamuaurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Konsta Mesikämmen ja Joni Piipponen ovat nukkuneet yönsä hyvin KeuPa-rivitalossa, jossa asuu kymmenen joukkueen pelaajaa.

– Keitäs kaikkia teitä nyt siellä B-kämpässä on, Mesikämmen kysyy.

– Siellä on Lehtinen, Huhdanpää, Niemelä ja minä, vastaa Piipponen.

– Ja meillä on C-kämpässä minä, Saarelainen, Lahtinen ja Tikka, kuittaa Mesikämmen.

– A-kämppään tulee sitten aina joku veskari Raumalta. Nyt siellä ovat Antonen ja Ahoniemi, täydentää Piipponen.

Seura tarjoaa pelaajille asunnon, joten vuokrasta pelaajien ei tarvitse murehtia. KeuPan maksama palkka riittää normaaliin toimeentuloon. Eikä täällä rahaa muuhun taida kuluakaan kuin perustarpeisiin. Ville Niemisen sanat tulevat mieleen, kun juttelee Mesikämmenen ja Piipposen kanssa. Nuorelle pelaajalle Keuruulla ei ole turhia houkutuksia. On vain jääkiekko.

– Täällä on iltaisin treenien jälkeen vain kauppa auki. Joskus ei sekään. Mutta toisaalta ei sitä millään paikkakunnalla jaksa oikein kahden treenin jälkeen ihmeempiä illalla tehdä, Piipponen sanoo.

– Erinomainen joukkuehenki auttaa pitämään tunnelman korkealla. Ja sopiva määrä pientä vittuilua. Helppoahan se on hymyillä kun vielä voittojakin tulee, Mesikämmen naurahtaa.

Pelaajien vapaa-aika tarkoittaa rivarissa useimmiten peli-iltaa.

– Meillä on ihan järkyttävän hyvät, vanhan liiton Uno-pelit aina iltaisin. Saatetaan pelata kolmekin tuntia. Tai sitten pelataan välillä ristiseiskaa, Mesikämmen kertoo.

Piipponen ja Mesikämmen kertovat olevansa tyytyväisiä harjoitteluolosuhteisiin. Hyvätasoinen kuntosali on hallin vieressä, uimahallikin lähellä. Iglu tuntui aluksi hirvittävän kylmältä, mutta siihenkin tottui lopulta nopeasti.

– Kun täällä pelasi vierasjoukkueen paidassa, niin se oli paljon kamalampaa, viime kaudella Kajaanin Hokkia edustanut Piipponen sanoo.

Pelin henki on Piipposelle, Mesikämmenelle ja kaikille rivitalon asukeille selvä. Keuruu on uran välietappi. Putki, jonka kautta on kuljettava.

– Ensin yksi sarjaporras ylemmäs. Jos liigaan pääsee, niin sitten pitää taas tähdätä ylemmäs, Mesikämmen sanoo.

– Tavoite on se, että tästä saisi oikeasti ammatin eikä tarvitsisi vain leikkiä jääkiekkoilijaa, Piipponen jatkaa.

Vaikka tavoitteet ovatkin Mestiksessä ymmärrettävästi yksilöllisiä, on molemmilla selvä näkemys siitä, mitä SM-liigalle pitäisi tehdä. Joukkuemäärää tulisi supistaa ja sarja avata.

– Joillain paikkakunnilla Mestiksessä yleisön mielipide on kokemukseni mukaan se, että sarja ei kiinnosta tällaisena, kun ei voi nousta. Keuruulla tilanne on toki toisenlainen, Piipponen sanoo.

Keuruulla tilanne on tosiaan monella tavalla toisenlainen. Paikkakunnan henki on välittynyt myös KeuPan pukukoppiin.

– Kaikki puhaltavat täällä yhteen hiileen. Talkoohengen aistii kylällä, sanoo Mesikämmen.

Uskottava se on. Keuruu on jääkiekkokaupunki.

Tämä artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran Urheilulehdessä viime lokakuussa.

Urheilulehti on maailman toiseksi vanhin urheilulehti, joka julkaisee viikoittain kymmeniä sivuja maan parasta urheilujournalismia: syviä henkilökuvia, mielenkiintoisia reportaaseja, ajankohtaisia ilmiöitä ja viiltäviä analyysejä.

Lehden tilausohjeet löydät täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt