Kolumni: Karismaattista mestari­valmentajaa Jürgen Kloppia on pakko uskoa

Julkaistu:

Kolumni
Jürgen Klopp on tuonut Liverpooliin myös paljon sellaista, mitä rahalla ei saa, kirjoittaa Johanna Nordling.
Tulos kertoo jalkapallossa, kuka voiton on ansainnut. Jotkut kuitenkin tuntuvat ansaitsevan voiton vielä toisia enemmän, ja näin on erityisesti Jürgen Kloppin kohdalla.

Liverpoolin 51-vuotias saksalaismanageri johdatti lauantaina punaisensa Mestarien liigan voittoon, ja hyvin moni futisihminen maailmalla soi hänelle mielihyvin mestaruuden.


Kyse ei ole vain sympatiapisteistä, vaan siitä, että Klopp on viime vuosina muokannut Liverpoolia hyvin perusteellisesti ja positiivisesti.

Hän on optimoinut monia asioita harjoituskeskuksessa, vahvistanut yhteishenkeä ja itseluottamusta koko seurassa, nostanut data-analyysin tärkeäksi osaksi pelaaja- ja taktiikkavalintoja, vaihtanut epäilyksen ja pessimismin uskoon ja optimismiin – ylipäätään luonut selkeän tien menestykseen.

Englantilaisfutiksessa puhutaan aina rahasta, mutta Klopp on tuonut Liverpooliin myös paljon sellaista, mitä rahalla ei saa. Voittamisen kulttuuria, yhteisöllisyyttä, taistelutahtoa, inspiraatiota.

***

Ennen Mestarien liigan finaalia Liverpoolin pelaajat pitivät keskenään palaverin, jossa he puhuivat siitä, miten reagoisivat, jos olisivat finaalissa 0–1-tappiolla: he vannoivat tekevänsä entistä enemmän töitä, pysyvänsä luottavaisina ja kärsivällisinä.

Ja he puhuivat, mitä tapahtuisi, jos he johtaisivat 1–0: silloin ei saisi tuntea, että on jotain menetettävää, vaan päät olisi pidettävä kylminä.

Vaikka liverpoolilaispelaajat myös hermoilivat finaalissa, tuo palaveri osoitti, kuinka hyvin he ovat omaksuneet Kloppin ajattelutavan. Pestinsä alusta alkaen, syksystä 2015, Klopp on iskostanut pelaajiinsa voittajamentaliteettia. Sitä, ettei kentällä saa löysätä hetkeksikään, on luotettava itseensä ja huononakin päivänä peli voidaan kääntää tekemällä töitä enemmän ja intensiivisemmin kuin vastustaja.

Näitä asioita joka valmentaja toivoo joukkueeltaan, mutta Kloppin erityisyys on siinä, kuinka hän saa pelaajat seuraamaan itseään. Hän on niin autenttinen, että häntä on pakko uskoa. Hän on karismaattinen ihmisjohtaja, jonka kipinästä syttyy roihu.

***

Kloppin paradoksi on se, että vaikka hän on vuosien ajan tehnyt kaikkensa luodakseen Liverpooliin voittamisen kulttuuria, silti hänelle itselleen tärkeämpää on tie, ei maali. Hän on hyvin uskovainen ihminen, joka osaa asettaa urheilun oikeisiin mittasuhteisiin.

Kun Kloppilta kysyttiin ennen Madridin finaalia, tunteeko hän itsensä epäonniseksi ihmiseksi, koska on hävinnyt niin monta loppuottelua, hän vastasi, että päinvastoin: ”Näen ennen kaikkea sen tien, jonka olemme yhdessä kulkeneet. Elämäni on ollut paljon parempaa kuin odotin.”

Nyt tuohon elämään kuuluu isokorvainen hopeapokaalikin. Todella ansaitusti!

Ja vielä...

Kloppin uran suurin tukija ja vahvin kriitikko oli hänen isänsä Norbert, joka trimmasi pojastaan ammattijalkapalloilijan. Klopp oli vain keskinkertainen lahjakkuus, mutta oppi isältään ahkeruuden merkityksen. Isä kuoli kuitenkin ennen poikansa valmentajanuran alkua. Klopp uskoo tämän nyt näkevän hänen menestyksensä ylhäältä, ”parhailta paikoilta”.

Lisää Johanna Nordlingin kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt