Mestarien liiga

Kolumni: Loris Kariuksen traumaattiseen kriisiin kuuluu neljä vaihetta

Julkaistu:

Kolumni
Liverpoolin maalivahdin traumaa ei pidä aliarvioida, kirjoittaa Johanna Nordling.
Historia on armoton. Se ei unohda.

Menee Loris Karius mihin tahansa seuraan, pelaa kuinka uskomattoman hyvin tahansa, voittaa vaikkapa mestaruuden, aina hänen yhteydessään puhutaan niistä kahdesta uskomattomasta virheestä Mestarien liigan finaalissa.

Liverpoolin 24-vuotias maalivahti pääsi historiankirjoihin, haluamattaan. Nyt hänen on selvittävä demoneistaan, traumastaan, mutta kuinka kauan se vie aikaa, sitä ei kai kukaan osaa sanoa.

Kariuksen traumaa ei pidä aliarvioida. Kyseessä oli hänen uransa tärkein peli, unelmien hetki, jota varten hän oli raatanut vuosia. Ja juuri tuolla hetkellä hän teki kaksi sekunninkymmenyksen kestänyttä väärää päätöstä, joilla hän rikkoi paitsi oman unelmansa, myös petti koko joukkueensa ja aiheutti pettymyksen tuhansille, jopa miljoonille Liverpool-kannattajille. Tämä kaikki – ja omien virheiden rajuuskin – aiheutti trauman.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

***

Karius käy läpi traumaattista kriisiä, jossa on neljä vaihetta: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Ensimmäisessä, shokkivaiheessa, hän oli stadionilla: itki hervottomasti, tuijotti lamaantuneena eteensä ja kertoi toimittajille, ettei tunne yhtään mitään.

Seuraavaksi edessä on reaktiovaihe, jossa ihminen yrittää hiljalleen käsitellä tapahtunutta ja sen merkitystä. Siihen voi liittyä pelkoa ja ahdistusta, itsesyytöksiä, unettomuutta ja muita fyysisiä oireita. Karius tarvitsee lähipiirinsä tukea ja kuuntelua. Onneksi hänellä on edessään viikkojen loma.

Kolmannessa vaiheessa ihminen hyväksyy ja ymmärtää tapahtuneen ja sen seuraukset, alkaa ehkä pohtia omaa identiteettiään ja uskomuksiaan. Lopulta, uudelleen suuntautumisen vaiheessa, hän pystyy jälleen katsomaan eteenpäin, elämänilo palautuu – ja ehkä hän kokee muuttuneensa, vahvistuneensa. Nämä uudet voimavarat Kariukselle todella soisi.

***

Kariusta on nyt turha lyödä sosiaalisessa mediassa, haukkua tai uhkailla. On nähtävä nuori, inhimillinen urheilija mokien takana.

Hänen virheensä eivät olleet puuttuvista taidoista kiinni, vaan päästä. Paineet ja odotukset olivat liian kovat ja Kariuksen henkinen valmistautuminen peliin ehkä vääränlaista. Ja niin keskittyminen herpaantui, tuli yliyrittämistä, epävarmuutta.

Huippuveskarin tunnistaa siitä, että tämä pystyy sulkemaan ympäristön pois päästään, pelaamaan tarvittavalla rentoudella suurista odotuksista huolimatta, ja jos hän tekee virheen, hän sulkee sen heti pois mielestään. Karius ei täyttänyt näitä vaatimuksia, mutta hän yritti parhaansa.

Shokki-illan jälkeen hänellä on nyt edessään vaikea kesä, ehkä jopa vaikea vuosi. Ja pelaako hän enää koskaan Liverpool-paidassa, jää nähtäväksi.

Ja vielä...

Jopa Titaani Oliver Kahn, jolla oli aina kivikovan machovahdin maine, kärsi pahasti epäonnistumisistaan – sen hän myönsi vuosia myöhemmin. Syvimmälle hän joutui kevään 1999 hävityn Mestarien liiga -finaalin jälkeen. Kahn koki pahan, masennuksenomaisen burn outin, josta toipuminen vei kuukausia.

Lisää Johanna Nordlingin kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt