Liverpoolin legendaarisesta voitosta 13 vuotta – näin Sami Hyypiä kommentoi Istanbulin ihmettä tuoreeltaan

Julkaistu:

Mestarien liiga
Sami Hyypiä pääsi huikkaamaan pojalleen Mestarien liigan voittoterveiset 2005, mutta mikä draama sitä edelsikään!
– Kaikki on niin hyvin kuin olla voi, Sami Hyypiä, 31, hyvästeli suomalaisen median alkuillasta 24. toukokuuta 2005.

Oltiin istanbulilaisessa loistohotellissa Marmaranmeren rannalla, jossa altavastaaja Liverpool valmistautui seurahistoriansa ensimmäiseen Mestarien liigan loppuotteluun AC Milania vastaan.

Vain Hyypiä oli pelannut kauden kaikki Mestarien liigan ottelut Liverpoolin paidassa alusta loppuun ja edusti seuraa ystävänsä Xabi Alonson kanssa massiivisessa kansainvälisessä mediatilaisuudessa.

Poseeraaminen Mestarien liigan voittopystin vierellä sai muuten erittäin hyväntuulisen ja luottavaisen Hyypiän ja Alonson hieman vaivautumaan – keskeneräisiä töitä ei ole tapana juhlistaa.

Hyypiästä tuli 2005 toinen suomalaisjalkapalloilija Mestarien liigan loppuottelussa. Hän pääsi urallaan kerran finaalissa kentälle ja kerran (2007) penkille.

Jari Litmanen pelasi kahdesti eli 1995 ja 1996. Kummankin kokonaissaldo on voitto ja tappio. Uutta tällä tasolla pelaavaa suomalaista ei ole näköpiirissä.

Istanbul muuttui finaalin alla Istanpooliksi: punainen väri dominoi kaikkialla.

Vuosikausien menestyksen turruttamat milanolaiset eivät ostaneet edes seuran saamaa lippukiintiötä kokonaan. Liverpoolilaisia taas vyöryi Istanbuliin lipuittakin onneaan koettamaan.


Jos Hyypiällä oli vielä loppuottelun alla ”kaikki hyvin”, se tunne kesti finaalissa 52 sekuntia.

Joukkueen alakerta kommunikoi heikosti, ja Andrea Pirlon vapaapotkukeskitys löysi maalinsuulta Paolo Maldinin maalintekoon.

Vajaat 40 minuuttia myöhemmin Liverpoolilta ryövättiin päivänselvä rankkari – ja Hernan Crespo iski upeasta vastahyökkäyksestä 2–0.

Kun argentiinalainen juuri ennen taukoa teki 3–0, toinen jakso näytti lähinnä pakolliselta, merkityksettömältä ohjelmanumerolta.

Kun kaikki oli ohi täysin päälaelleen kääntyneenä, vasta kello 00.30 paikallista aikaa, Hyypiä muisteli tauon tapahtumia.

– Ei siinä paljon hymyilyttänyt. Päätimme, että otamme yhdellä maalilla kiinni ja katsomme, mihin se sitten johtaa. En osaa yhtään sanoa, tuntuuko tämä siltä kuin olisin kuvitellut. Mies on aika sekaisin vielä.

Yhden elämänsä peleistä esittäneen kapteenin Steven Gerrardin kavennusmaalista alkoi yksi jalkapallohistorian eeppisimmistä takaa-ajoista, joka toi Liverpoolin tunnin kohdalla 3–3:een.

Jälkimmäisen tunnin aikana Milanilla oli lukuisia ykkösluokan maalipaikkoja, joista huolehti Liverpoolin arvosteltu maalivahti Jerzy Dudek, välillä kuin ihmeen kaupalla.


Rankkarikisassa Hyypiä oli ilmoittautunut halukkaaksi laukaisijaksi viimeistään mahdollisille jatkokierroksille, mutta hänen vuoronsa ei ehtinyt tulla.

Dudek torjui Milanin viidennen ampujan Andrei Shevtshenkon laukauksen ja lopetti ottelun.

– En tiedä, yllättikö nousu, mutta jos Milania vastaan pitää kolme tehdä, niin voihan se lähtökohtaisesti kuulostaa epätoivoiselta, Hyypiä naurahti lakonisesti samalla, kun Gerrard kiikutti voittopokaalia kohti joukkueen bussia stadionin mediakäytävällä.

Ennen kuin Hyypiä saapui maanmiestensä luo, hänet tavoitti brittiläisen ITV-tv-yhtiön tv-kamera.

– Hei hei, isi voitti! Hyypiä huikkasi edellisvuonna syntyneelle esikoispojalleen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt