Ulkomaanmatkalle valmistautumiseen kuului kirjakaupassa tai vähintään kirjastossa käyminen. Paikallistietoutta imettiin painetuista matkaoppaista ja niiden mustavalkoisiakin kuvia katseltiin pidempään kuin mitään Instagram-otoksia koskaan.
Automatkoille äänitettiin C-kasetteja, joista toinen puoli piti varata sisaruksen suosikkimusiikille.
Iltapäivisin katseltiin kavereiden kanssa Jyrki-ohjelmaa tai opeteltiin tanssiliikkeitä MTV:n videoista, jos kaapelikanavat ylipäätään jonkun luona näkyivät. Parhaimmat palat nauhoitettiin VHS-kasetille, joita kelattiin parhaimmillaan monta kertaa läpi.
Sanomalehden menopalsta ja kauppojen seinillä olevat ilmoitukset oli pakko lukea tarkkaan, että yksikään kesätapahtuma ei jäisi huomaamatta.
Teksti-tv oli viihdyttävä käyttöliittymä. Sieltä saattoi saada seuraakin festareille tai kirjeenvaihtoon.
Tiiliskiven kokoiset sanakirjat lähtivät mukaan ulkomaanreissuille, vaikka matkalaukkuun olisi halunnut pakata paljon muutakin. Erikseen tuli kannettua Nizzan-lomalle suomi–ranska-sanakirja ja ranska–suomi-sanakirja.
Kirjastosta haettiin kesälukemista ja -musiikkia, että viihtyisi paremmin mökillä ja mummolassa. Rakkaus lukemiseen syttyi noina ihanina toimettomuuden kesinä, joiden luppoaikaa eivät Netflix ja some täyttäneet. Parasta lomalukemista tosin olivat SinäMinä-lehtien romanttiset novellit.
Kielikurssilta piti ottaa vastapuhelu kotiin tai lähettää perinteistä postia, jos halusi kertoa, että kaikki on hyvin uudessa paikassa.
Oli ihan ok lähteä pyörällä kymmenen kilometrin päähän uimarannalle ja viettää siellä pitkä päivä ystävien kanssa ilman, että oli koko ajan tavoitettavissa kännykän päässä tai että joku otti tilanteesta valokuvia ja sometti.
Postilaatikossa saattoi odottaa kirje tyttö- tai poikaystävältä, joka oli matkustanut kesäksi tavoittamattomiin mökille.
Kirjeitä vaihdeltiin parhaimmillaan joka toinen päivä, koska Posti toimi silloin moitteettomasti. Se saattoi tarkoittaa jokapäiväistä souturetkeä mökiltä järven yli postilaatikolle, joten kesän jälkeen oli hyvät hauislihakset!
Jos vietti kesän kotona, iltaisin tuli lähdettyä aina ulos kävelylle tai pyörälenkille, kun tuli ikävä ystävien seuraa. Koskaan ei voinut olla varma, missä he olivat milloinkin: huoltoasemalla, puistossa, Hesellä…
Rippileirillä lähetettiin paperiviestejä tyttöjen ja poikien talojen välillä sekä opetustuntien aikana pulpetista toiseen. Niiden säilyttäminen päiväkirjan välissä tuntui ihan toiselta kuin kivan tekstiviestin tallettaminen puhelimen muistiin.
Mökillä kuunneltiin paristokäyttöistä matkaradiota, joten senkin käyttöaika oli rajoitettua. Kesän 1992 kuumin biisi oli Neon 2:n Polku. Aikana ennen nettiä oli mahdotonta selvittää yhtyeestä yhtään sen enempää: radiota kuunneltiin korvat kiinni kaiuttimessa, josko sieltä paljastuisi lisätietoa ihanan kappaleen esittäjistä.
Huvipuistokeikasta, ulkomaanmatkasta ja shoppailupäivästä nautti täysillä – ja ilman viesti- ja somekeskeytyksiä. Oli enemmän spontaaneja lähtöjä, kun kaikkea ei sovittu etukäteen sähköisissä kanavissa.
Lue myös: Muistatko nämä 18 asiaa, joita saimme tehdä lapsena – ja joita nyt paheksutaan
Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisten verkkosivuilla kesäkuussa 2017.
